“Mielisairaalat perus­tet­tiin suit­si­maan yhteis­kun­taa rapaut­ta­via pro­ses­se­ja. Laitoksiin sul­jet­ta­vik­si, usein myös ste­ri­li­soi­ta­vik­si, vie­tiin ihmi­siä, jot­ka eivät olleet onnis­tu­neet vas­taa­maan yhteis­kun­nan aset­ta­miin haas­tei­siin.” Kaksi tuo­ret­ta tie­to­kir­jaa pureu­tu­vat mie­len­ter­vey­son­gel­mien his­to­ri­aan Suomessa. * Viime vuon­na jul­kais­tu Anna Kinnusen väi­tös­kir­ja Johtolankoja hul­luu­teen avaa hul­luus­tut­ki­muk­sen koh­det­ta seu­raa­vas­ti: ”Tieteellisessä kes­kus­te­lus­sa ’hul­luus’ on vai­kea, mää­rit­te­li­jään­sä pake­ne­va käsi­te. […] lää­ke­tie­de on lopul­ta vain yksi …

Aikaamme värit­tää jän­nit­tei­nen suh­de tava­raan. Ensinnäkin tava­ra esiin­tyy halun koh­tee­na; kuka­pa ei jos­kus oli­si halun­nut uut­ta tie­to­ko­net­ta, puhe­lin­ta, kir­jaa tai vaa­te­kap­pa­let­ta. Samalla tava­raa on kui­ten­kin val­ta­vas­ti lii­kaa ja sii­tä halu­taan eroon. Esineisiin saa­te­taan myös suh­tau­tua välin­pi­tä­mät­tö­mäs­ti: tava­rat saa­te­taan hylä­tä ja hävit­tää pie­nen­kin vian ilmaan­tues­sa sen sijaan, että nii­tä pidet­täi­siin kor­jaa­mi­sen arvoi­se­na. Välinpitämättömyyden vas­ta­voi­mak­si nousee emo­tio­naa­li­nen …