Kirjoittajalta Jukka Laajarinne

Essee

Elämän ja kuoleman tanssi

Jotta elä­mäl­lä voi olla ryt­mi, on sii­nä olta­va tois­toa. Jotta elä­mäs­sä oli­si jat­ku­vuut­ta, on niin ihmi­sen kuin ympä­ril­lä syk­ki­vän maa­il­man­kin tois­tut­ta­va, alet­ta­va aina uudel­leen.” * Elämä on, koko­nai­suu­des­saan, tans­si. Se on ryt­mei­hin perus­tu­vaa ja mui­hin tans­si­joi­hin rea­goi­vaa lii­ket­tä. Yksittäiset tans­si­jat ja hei­dän ryh­män­sä pyr­ki­vät vai­kut­ta­maan sii­hen, miten tans­si­taan: mil­lai­ses­sa tem­pos­sa, mil­lai­sin liik­kein, mil­lai­sis­sa ryh­mis­sä, mut­ta …

Kritiikki

Tavaran henki

Aikaamme värit­tää jän­nit­tei­nen suh­de tava­raan. Ensinnäkin tava­ra esiin­tyy halun koh­tee­na; kuka­pa ei jos­kus oli­si halun­nut uut­ta tie­to­ko­net­ta, puhe­lin­ta, kir­jaa tai vaa­te­kap­pa­let­ta. Samalla tava­raa on kui­ten­kin val­ta­vas­ti lii­kaa ja sii­tä halu­taan eroon. Esineisiin saa­te­taan myös suh­tau­tua välin­pi­tä­mät­tö­mäs­ti: tava­rat saa­te­taan hylä­tä ja hävit­tää pie­nen­kin vian ilmaan­tues­sa sen sijaan, että nii­tä pidet­täi­siin kor­jaa­mi­sen arvoi­se­na. Välinpitämättömyyden vas­ta­voi­mak­si nousee emo­tio­naa­li­nen …

Arkisto, Essee

Tautinen mieli tautisessa ruumiissa

Luonnossa esiin­ty­vien lois­ten ja mik­ro­bien tavat vai­kut­taa isän­täe­läi­men­sä käyt­täy­ty­mi­seen ylit­tä­vät mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­suu­des­saan hur­jim­mat­kin kau­hue­lo­ku­vat. Essee on jul­kais­tu ensi ker­ran Särön nume­ros­sa Rakas Tšekki / Milé Česko (35−36). * Mielessäni häi­ly­vän kuvael­man koh­tauk­set ovat mus­ta­val­koi­sia ja rakei­sia. Ehkä niil­lä on esi­ku­van­sa jos­sa­kin kau­an sit­ten näke­mäs­sä­ni; kau­hue­lo­ku­va tai mah­dol­li­ses­ti doku­ment­ti. Nuorehko tum­ma­tuk­kai­nen mies – täl­tä mie­li­ku­vie­ni uhri jos­ta­kin syys­tä näyt­tää …

Arkisto, Kritiikki

Steampunkia futuurissa

Lomonosovin moot­to­rin kokeel­li­suus ja frag­men­taa­ri­suus eivät vähen­nä romaa­nin viih­dyt­tä­vyyt­tä lain­kaan, kir­joit­taa Jukka Laajarinne. Kritiikki on jul­kais­tu ensi ker­ran vuon­na 2014 Särön nume­ros­sa Taide ja mis­sio (26−27). * Joskus käteen osuu mes­ta­ri­teos. Antti Salmisen romaa­ni Lomonosovin moot­to­ri tun­tui­si muu­ta­man luku­ker­ran jäl­keen aset­tu­van tähän har­va­lu­kui­seen kate­go­ri­aan. Jossakin lähi­tu­le­vai­suu­des­sa talous­jär­jes­tel­mäm­me on romah­ta­nut; sen muka­na moder­ni elä­män­muo­tom­me. ”[S]uurimmalle osal­le ihmi­siä …

Arkisto, Kritiikki

Järkevää absurdia

Absurdi ker­to­mus­ko­koel­ma kan­nat­taa lukea hitaas­ti nau­tis­kel­len, sil­loin täl­löin, tari­na ker­ral­laan. Kritiikki on jul­kais­tu ensi ker­ran Särön nume­ros­sa Luomisen mene­tel­mät (nro 29). * Dialogimuotoinen ker­ron­ta on Platonista läh­tien kuu­lu­nut filo­so­fi­sen kir­jal­li­suu­den perin­tei­siin. Filosofiset aja­tus­ko­keet ja fik­tii­vi­set kes­kus­te­lut ovat muis­tut­ta­neet luon­non­tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­me­ne­tel­mää: kun jota­kin eri­tyis­tä käsi­tet­tä yri­te­tään sel­ven­tää, se irro­te­taan arki­ses­ta käyt­­tö- tai esiin­ty­mi­sym­pä­ris­tös­tään ja tör­mäy­te­tään sit­ten …

Arkisto, Essee

Kasveista ja vierassieluisuudesta

Kasvit rea­goi­vat ympä­ris­tön olo­suh­tei­siin, vies­ti­vät toi­sil­leen ja ovat luo­neet eri­lai­sia sel­viy­ty­mis­me­ka­nis­me­ja. Ovatko kas­vit siis älyk­käi­tä ja tun­te­via olen­to­ja? Kirjailija Jukka Laajarinne poh­tii aihet­ta Aristoteleen ja nyky­tut­ki­joi­den näke­mys­ten poh­jal­ta. Essee on jul­kais­tu ensim­mäi­sen ker­ran Särön nume­ros­sa 34 (Kulkijat, kul­ku­rit). * Olin lap­si tai nuo­ri, kun olo­huo­nee­seem­me tuo­tiin jäl­leen ker­ran jou­lu­kuusi. Tällä ker­taa kuusi ei käyt­täy­ty­nyt kuten …

Arkisto, Essee

Repeävän kankaan ääni

Tietokirjailija Jukka Laajarinne tun­nus­te­lee essees­sään kir­jal­li­suu­den pal­jas­ta­via ja peit­tä­viä omi­nai­suuk­sia. Essee on jul­kais­tu ensim­mäi­sen ker­ran Särön nume­ros­sa Avoin sie­lu. * Siemailimme olut­ta ystä­vä­ni, kol­le­ga­ni kans­sa ja kes­kus­te­lim­me elä­mäs­tä. Olimme tot­tu­nei­ta puhu­maan koh­ta­lai­sen avoi­mes­ti kes­ke­näm­me mur­heis­tam­me ja miet­teis­täm­me, ris­ti­rii­dois­tam­me. Välisemme luot­ta­mus oli riit­tä­vän vah­va, jot­ta hän saat­toi ker­toa: ”En pitä­nyt romaa­nis­ta­si. En pys­ty­nyt uppou­tu­maan tari­naan, kos­ka …