Kirjoittajalta Jukka Laajarinne

Arkisto, Kritiikki

Järkevää absurdia

Absurdi ker­to­mus­ko­koel­ma kan­nat­taa lukea hitaas­ti nau­tis­kel­len, sil­loin täl­löin, tari­na ker­ral­laan. Kritiikki on jul­kais­tu ensi ker­ran Särön nume­ros­sa Luomisen mene­tel­mät (nro 29). * Dialogimuotoinen ker­ron­ta on Platonista läh­tien kuu­lu­nut filo­so­fi­sen kir­jal­li­suu­den perin­tei­siin. Filosofiset aja­tus­ko­keet ja fik­tii­vi­set kes­kus­te­lut ovat muis­tut­ta­neet luon­non­tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­me­ne­tel­mää: kun jota­kin eri­tyis­tä käsi­tet­tä yri­te­tään sel­ven­tää, se irro­te­taan arki­ses­ta käyt­­tö- tai esiin­ty­mi­sym­pä­ris­tös­tään ja tör­mäy­te­tään sit­ten …

Arkisto, Essee

Kasveista ja vierassieluisuudesta

Kasvit rea­goi­vat ympä­ris­tön olo­suh­tei­siin, vies­ti­vät toi­sil­leen ja ovat luo­neet eri­lai­sia sel­viy­ty­mis­me­ka­nis­me­ja. Ovatko kas­vit siis älyk­käi­tä ja tun­te­via olen­to­ja? Kirjailija Jukka Laajarinne poh­tii aihet­ta Aristoteleen ja nyky­tut­ki­joi­den näke­mys­ten poh­jal­ta. Essee on jul­kais­tu ensim­mäi­sen ker­ran Särön nume­ros­sa 34 (Kulkijat, kul­ku­rit). * Olin lap­si tai nuo­ri, kun olo­huo­nee­seem­me tuo­tiin jäl­leen ker­ran jou­lu­kuusi. Tällä ker­taa kuusi ei käyt­täy­ty­nyt kuten …

Arkisto, Essee

Repeävän kankaan ääni

Tietokirjailija Jukka Laajarinne tun­nus­te­lee essees­sään kir­jal­li­suu­den pal­jas­ta­via ja peit­tä­viä omi­nai­suuk­sia. Essee on jul­kais­tu ensim­mäi­sen ker­ran Särön nume­ros­sa Avoin sie­lu. * Siemailimme olut­ta ystä­vä­ni, kol­le­ga­ni kans­sa ja kes­kus­te­lim­me elä­mäs­tä. Olimme tot­tu­nei­ta puhu­maan koh­ta­lai­sen avoi­mes­ti kes­ke­näm­me mur­heis­tam­me ja miet­teis­täm­me, ris­ti­rii­dois­tam­me. Välisemme luot­ta­mus oli riit­tä­vän vah­va, jot­ta hän saat­toi ker­toa: ”En pitä­nyt romaa­nis­ta­si. En pys­ty­nyt uppou­tu­maan tari­naan, kos­ka …