Neuvostohallintoon tur­hau­tu­nee­na ja pel­kää­mään kyl­läs­ty­nee­nä Osip Mandelstam kir­joit­ti pilk­ka­ru­no­ja Stalinista. Kirjoitukset joh­ti­vat runoi­li­jan kar­ko­tuk­seen ja köy­hyy­teen, mut­ta samal­la hänes­tä tuli kuo­le­ma­ton, kir­joit­taa esseis­ti Vladimir Jermakov. Alun perin Särön nume­ros­sa 45 jul­kais­tun esseen on suo­men­ta­nut Marja-Leena Mikkola. Jos runoi­li­ja Osip Mandelstamin elä­män ääri­vii­vat mer­kit­täi­siin Euraasian kar­tal­le, tulos muis­tut­tai­si suun­ta­vais­ton­sa menet­tä­neen muut­to­lin­nun reit­tiä. Oliko hän kier­to­lai­nen? Niin …

Liettua itse­näis­tyi sävel säve­lel­tä, kel­la­reis­sa ja klu­beis­sa, mur­tau­tuen vähi­tel­len sen­suu­rin alta maa­il­mal­le, kir­joit­taa liet­tua­lai­nen kir­jai­li­ja ja juris­ti Justinas Žilinskas. Essee on jul­kais­tu ensi ker­ran Särön nume­ros­sa Liettua maa­il­mo­jen välis­sä (nro 43 – 44). Suomennos: Sini Katainen. Kuvitus: Heta-Linnea Kovanen. * Olin noin kak­si­tois­ta­vuo­tias, oli vuo­si 1986, ja kevät kol­kut­te­li ikku­nan taka­na. Juhlimme ystä­vä­per­heen syn­ty­mä­päi­vää, me lap­set kes­ke­näm­me …

Mitä on yhteis­kun­nal­li­nen masen­nus ja mil­lai­se­na se kuva­taan nyky­kir­jal­li­suu­des­sam­me? Sisko Savonlahden ja Tuomas Kokon suku­pol­vi­ro­maa­nien hen­ki­löil­lä on kaik­ki resurs­sit ulot­tu­vil­laan, mut­ta hei­tä vai­vaa mah­dol­li­suuk­sien menet­tä­mi­sen äärim­mäi­nen pel­ko, kir­joit­taa väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Jaakko Vuori. Essee on jul­kais­tu ensi ker­ran Särön Alakulo-nume­­ros­­sa (nro 40 – 41) vuon­na 2020. * Anton Tšehovin (1860 – 1904) novel­lis­sa Neiti NN:n ker­to­mus aate­lis­nei­ti Natalia Vladimirovna muis­te­lee vuo­sien …

Utopiat luo­vat toi­voa parem­mas­ta maa­il­mas­ta, ja dys­to­piat voi­vat tar­jo­ta kon­kreet­ti­sia vas­ta­rin­nan mal­le­ja. Solarpunk moti­voi rea­lis­ti­sel­la rat­kai­su­kes­kei­syy­del­lään, kun taas spe­ku­la­tii­vi­ses­sa fik­tios­sa visioi­daan mitä jos -ske­naa­rioi­den seu­rauk­sia yhtei­söil­le ja yksi­löil­le. Samuel Butlerin Erewhon, H. G. Wellsin Aikakone, Margaret Atwoodin Orjattaresi ja George Orwellin Vuonna 1984 ovat kaik­ki esit­tä­neet tule­vai­suu­des­ta hur­jia visioi­ta, jois­ta osa on toteu­tu­nut – onko kir­jai­li­jois­sa …

Masennus voi olla loh­du­ton­ta ja pime­ää. Melankolia puo­les­taan on pop­musii­kin ja kir­jal­li­suu­den näkö­kul­mas­ta ovia avaa­va, loh­dul­li­nen ja ihmi­siä yhdis­tä­vä voi­ma, joka pitää sisäl­lään toi­von ja uudet mah­dol­li­suu­det. Essee on jul­kais­tu ensi ker­ran Särön Alakulo-nume­­ros­­sa (nro 41 – 42) kesä­kuus­sa 2020. I Opin tun­nis­ta­maan melan­ko­lian jo lap­suu­des­sa. Minulla ei ollut sanaa sil­le tun­teel­le, joka syn­tyi vähi­tel­len kesän värien …

Luonnossa esiin­ty­vien lois­ten ja mik­ro­bien tavat vai­kut­taa isän­täe­läi­men­sä käyt­täy­ty­mi­seen ylit­tä­vät mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­suu­des­saan hur­jim­mat­kin kau­hue­lo­ku­vat. Essee on jul­kais­tu ensi ker­ran Särön nume­ros­sa Rakas Tšekki / Milé Česko (35−36). * Mielessäni häi­ly­vän kuvael­man koh­tauk­set ovat mus­ta­val­koi­sia ja rakei­sia. Ehkä niil­lä on esi­ku­van­sa jos­sa­kin kau­an sit­ten näke­mäs­sä­ni; kau­hue­lo­ku­va tai mah­dol­li­ses­ti doku­ment­ti. Nuorehko tum­ma­tuk­kai­nen mies – täl­tä mie­li­ku­vie­ni uhri jos­ta­kin syys­tä näyt­tää …

Saksalaisessa luon­non­fi­lo­so­fias­sa tie­don läh­tei­nä toi­mi­vat Raamattu, luon­to ja ihmi­nen itse. Paracelsus, Jakob Böhme ja muut ajan filo­so­fit ammen­si­vat näis­tä kol­mes­ta ”kir­jas­ta” löy­tääk­seen tie­toa muun muas­sa maa­il­man syn­nys­tä, kas­vien hyö­ty­käy­tös­tä ja oikean­lai­ses­ta elä­män­ta­vas­ta. Kaiken ole­mas­sao­le­van alus­ta­na toi­mii äidil­li­nen prin­siip­pi eli mat­rii­si. Essee on jul­kais­tu ensi ker­ran Särön nume­ros­sa Henki ja hur­mos (nro 38 – 39). * Suomea pide­tään …