Verkko-Särö

Kirjai­li­jan on kesäl­lä­kin suo­jau­dut­ta­va ympä­ris­tön häi­riö­te­ki­jöil­tä käper­ty­mäl­lä kie­len viit­taan, vaik­ka muut lomai­le­vat. Keskittymisen het­kel­lä kir­joit­ta­mi­sen mer­ki­tys, kau­neus ja selit­tä­mä­tön puh­kea­vat eloon. – Heinäkuun kuu­muu­des­sa sil­mis­sä­ni on pit­käs­tä aikaa kuva runoi­li­ja François Villonista (s. 1431 – kadon­nut 1463), jon­ka jäl­jet katoa­vat lumeen. Siinä Villon menee, kie­tou­tu­nee­na tum­maan viit­taan­sa, val­koi­sel­la lumi­aa­vi­kol­la, muut­tuu lopul­ta pie­nek­si pis­teek­si, on pois­sa. …

Vaikka lope­tam­me lihan­syön­nin, mei­dän ehkä täy­tyy ottaa luon­nos­sa peto­jen roo­li. – Olen iloin­nut vegaa­niu­den yleis­ty­mi­ses­tä. Joka ker­ta kun joku uusi ihmi­nen tulee tie­toi­sek­si ruo­ka­tot­tu­mus­tem­me ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta ja alkaa kysee­na­lais­taa hal­van lihan yli­tar­jon­taa, olem­me taas aske­len lähem­pä­nä kai­kil­le parem­paa elä­mää. Pystyisimmekö elä­mään koko­naan ilman eläin­ten riis­tä­mis­tä ja hyväk­si­käyt­töä? Ehkä – jos emme oli­si sös­si­neet tätä luon­toam­me jo …

Kirjoitan itse­ni rik­ki, kir­joi­tan sinut, kir­joi­tan onnel­li­sen lopun. Ja: joku on kir­joit­ta­nut elä­vän minut rik­ki, minul­le koh­ta­lon, enkä tie­dä mikä on lop­pu, onko se hyvä, huo­no, hyy­tä­vä, herk­kä. Onko se sel­lai­nen että sel­viän ehjä­nä. Usein ajat­te­len, että elä­mä on val­miik­si kir­joi­tet­tu; joku päät­tää, mil­loin eteen tup­sah­taa ylit­tä­mä­tön este ja mil­loin saa taas hen­gäh­tää. Tai että …

“Rajat välil­läm­me ovat veteen piir­ret­ty­jä vii­vo­ja”, kir­joit­taa toi­mit­ta­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja Jussi K. Niemelä tou­ko­kuun vie­ras­ky­näs­sä. “Sano sana, ja vii­vat katoa­vat.” – Ihminen on sym­bo­li­nen eläin. Ihmisoikeudet ovat kuin tasa-arvo ja oikeu­den­mu­kai­suus. Ne tar­koit­ta­vat meil­le eri asioi­ta – usein tois­ten­sa kans­sa täy­sin päin­vas­tai­sia. Termeillä voi myös teh­dä asioi­ta. Sana on maa­gi­nen loit­su. Se vede­tään hihas­ta, kun …

Kirjailija Matti Mäkelää haas­ta­tel­tiin kaik­kien aiko­jen ensim­mäi­ses­sä Särössä vuon­na 2006. Siksi hän saa nyt myös kun­nian aloit­taa Verkko-Särön vie­ras­ky­nä­sar­jan. Lyhyitä ja yti­mek­käi­tä vie­ras­ky­nä­teks­te­jä jul­kais­taan ker­ran kuus­sa. – Olen niin van­ha, että olen tavan­nut useim­mat kave­ri­ni ennen facea. Kerron kah­des­ta kave­ris­ta­ni, mut­ta en nykyi­sis­sä olo­suh­teis­sa sano hei­dän nimi­ään, jot­tei­vät he, eivät­kä hei­dän per­heen­sä, jou­tui­si lynk­kauk­sen koh­teek­si. …