Verkko-Särö

Hyveellisyys, koh­tuul­li­suus, vil­pit­tö­myys ja aito ystä­vyys: Jussi K. Niemelä poh­tii, miten Aristoteleen vaa­li­mat arvot istu­vat nykyih­mis­ten maa­il­man­ku­vaan. – Millainen on hyvä ihmi­nen? Moni luu­lee, että usko tekee autu­aak­si. Teoilla ei niin väliä. Aristoteles koros­taa Nikomakhoksen etii­kas­sa, että hyveel­li­siä ei olla, vaan sel­lai­sik­si tul­laan har­joit­te­le­mal­la, teke­mäl­lä hyveel­li­siä teko­ja. Nykyään sen sijaan on tapa­na esit­tää äänek­kääs­ti ja …

Johanna Muurinen on agro­no­mi sekä maa­­ta­­lous- ja met­sä­tie­tei­den toh­to­ri, jon­ka väi­tös­kir­jan aihee­na oli bak­tee­rien anti­bioot­ti­re­sis­tens­si maa­ta­lous­ym­pä­ris­tös­sä. Tällä het­kel­lä hän työs­ken­te­lee post­­doc-tut­­ki­­ja­­na Yhdysvalloissa, Purduen yli­opis­tos­sa ja sii­nä ohes­sa popu­la­ri­soi tut­ki­mus­taan sekä yhtei­sen ter­vey­den tee­mo­ja One Health Finland ry:n puheen­joh­ta­ja­na. – Niin sano­tun kol­man­nen teh­tä­vän mukaan yli­opis­to­jen ja tut­ki­mus­lai­tos­ten tuli­si pal­vel­la ympä­röi­vää yhteis­kun­taa. Yleensä tämä tar­koit­taa sitä, …

Spekulatiivinen fik­tio ansait­see ylei­sök­seen koko maa­il­man, ja sik­si kie­li­ra­jat on yli­tet­tä­vä, sanoo kir­jai­li­ja J. S. Meresmaa. – Minä puhun kah­ta kiel­tä: suo­mea ja englan­tia. Muitakin kie­liä on tul­lut opis­kel­tua lati­nas­ta japa­niin, mut­ta yksi­kään ei ole tart­tu­nut niin kuin englan­ti. Ihmekös tuo; mil­tei kaik­kien mui­den kuin englan­nin kans­sa jou­tuu näke­mään mer­kit­tä­väs­ti enem­män vai­vaa. Kuin huo­maa­mat­ta englan­nis­ta …

Kirjai­li­jan on kesäl­lä­kin suo­jau­dut­ta­va ympä­ris­tön häi­riö­te­ki­jöil­tä käper­ty­mäl­lä kie­len viit­taan, vaik­ka muut lomai­le­vat. Keskittymisen het­kel­lä kir­joit­ta­mi­sen mer­ki­tys, kau­neus ja selit­tä­mä­tön puh­kea­vat eloon. – Heinäkuun kuu­muu­des­sa sil­mis­sä­ni on pit­käs­tä aikaa kuva runoi­li­ja François Villonista (s. 1431 – kadon­nut 1463), jon­ka jäl­jet katoa­vat lumeen. Siinä Villon menee, kie­tou­tu­nee­na tum­maan viit­taan­sa, val­koi­sel­la lumi­aa­vi­kol­la, muut­tuu lopul­ta pie­nek­si pis­teek­si, on pois­sa. …

Vaikka lope­tam­me lihan­syön­nin, mei­dän ehkä täy­tyy ottaa luon­nos­sa peto­jen roo­li. – Olen iloin­nut vegaa­niu­den yleis­ty­mi­ses­tä. Joka ker­ta kun joku uusi ihmi­nen tulee tie­toi­sek­si ruo­ka­tot­tu­mus­tem­me ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta ja alkaa kysee­na­lais­taa hal­van lihan yli­tar­jon­taa, olem­me taas aske­len lähem­pä­nä kai­kil­le parem­paa elä­mää. Pystyisimmekö elä­mään koko­naan ilman eläin­ten riis­tä­mis­tä ja hyväk­si­käyt­töä? Ehkä – jos emme oli­si sös­si­neet tätä luon­toam­me jo …

Kirjoitan itse­ni rik­ki, kir­joi­tan sinut, kir­joi­tan onnel­li­sen lopun. Ja: joku on kir­joit­ta­nut elä­vän minut rik­ki, minul­le koh­ta­lon, enkä tie­dä mikä on lop­pu, onko se hyvä, huo­no, hyy­tä­vä, herk­kä. Onko se sel­lai­nen että sel­viän ehjä­nä. Usein ajat­te­len, että elä­mä on val­miik­si kir­joi­tet­tu; joku päät­tää, mil­loin eteen tup­sah­taa ylit­tä­mä­tön este ja mil­loin saa taas hen­gäh­tää. Tai että …