Toisille kir­jai­li­ja­ne­lo on tar­koi­tuk­se­ton­ta kom­pu­roin­tia, toi­sil­le säih­ket­tä ja sala­ma­va­lo­ja. Kreetta Onkeli saa täs­tä ase­tel­mas­ta pal­jon irti romaa­nis­saan Kutsumus. Kritiikki on jul­kais­tu ensi ker­ran Särön nume­ros­sa Suomi Perkele (17−18). * Kreetta Onkelilla on ver­ra­ton kyky kir­joit­taa suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan väliin­pu­toa­jis­ta, sel­lai­sis­ta huo­maa­mat­to­mis­ta, kes­kin­ker­tai­sis­ta ihmi­sis­tä, joi­den kes­kin­ker­tai­suus on niin äärim­mäis­tä, ettei sitä pää­se kar­kuun. Nämä hen­ki­löt aje­leh­ti­vat elä­män­sä …

Islantilaisen Sjónin nel­jäs suo­men­net­tu teos Poika nimel­tä Kuukivi muis­tut­taa pal­jon hänen aiem­paa romaa­ni­aan, vuon­na 2005 Pohjoismaiden neu­vos­ton kir­jal­li­suus­pal­kin­non voit­ta­nut­ta Skugga-Balduria. Molemmat ovat tii­vii­tä his­to­rial­li­sia romaa­ne­ja, jois­sa ker­ro­taan muu­ta­man kuu­kau­den aika Islannin itse­näi­syys­liik­keen lop­pua­joil­ta parin päi­vän jak­sois­sa. Molemmissa on myös kes­kei­se­nä tee­ma­na vähem­mis­tö­jen koh­te­lu: Skugga-Baldurissa mar­gi­na­li­soi­tu­na ja syr­jit­ty­nä on kehi­tys­vam­mai­nen Abba-tyt­­tö, Kuukivessä homo­sek­su­aa­li ja pros­ti­tuoi­tu orpo­poi­ka …