Kategoria: Kritiikki

Kritiikki

Maailmanlaajuinen ja ajaton ongelma

Väkival­ta­kult­tuu­rin perin­tö on rank­kaa ja tär­ke­ää luet­ta­vaa. Teoksessa ruo­di­taan väki­val­lan moni­muo­toi­suut­ta ja nos­te­taan esiin sen vai­keam­min havait­ta­via ja yhtei­söl­li­siä muo­to­ja. Väkivaltaa sekä his­to­rial­li­se­na että nyky-yhteis­­kun­­nal­­li­­se­­na ilmiö­nä tar­kas­te­le­va Satu Lidman pai­not­taa kir­jas­saan suku­puo­len mer­ki­tys­tä. Sukupuoleen liit­ty­vät his­to­rial­li­set asen­teet vai­kut­ta­vat edel­leen nai­sen ja mie­hen ole­tet­tui­hin roo­lei­hin ja mää­rit­tä­vät voi­mak­kaas­ti yksi­lön elä­mää yhtei­sös­sään. Lidman pai­not­taa ris­teä­vyy­den eli inter­sek­tio­naa­li­suu­den …

Kritiikki

Kahdeksan vuosikymmenen käsityksiä halusta

Historiantutkija, yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jä Sandra Hagman tar­kas­te­lee suo­ma­lai­sen mies­ho­mo­sek­su­aa­li­suu­den his­to­ri­aa maa­­kun­­ta-arkis­­tois­­ta löy­tä­mien­sä oikeu­den­käyn­ti­pöy­tä­kir­jo­jen sekä kun­kin ajan tie­­de- ja leh­ti­kir­joi­tus­ten perus­teel­la. Seitsemän kum­maa vel­jestä on jäsen­net­ty tie­to­kir­jal­le epä­ta­val­li­seen, fik­tion puo­lel­ta napat­tuun vii­te­ke­hyk­seen. Hagman ver­taa homo­sek­su­aa­lis­ten mies­ten his­to­ri­aa Aleksis Kiven Seitsemän vel­jestä -romaa­nin tari­naan, jos­sa vel­jek­set jou­tu­vat koh­taa­maan moder­nin maa­il­man haas­teet. Hagmanin kir­jas­sa ”vel­jeys” syn­tyy koe­tus­ta vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta yhteis­kun­nan nor­mien …

Kritiikki

Halujen entrooppisella taistelukentällä

Maaria Päivinen vaih­taa nel­jän­nen romaa­nin­sa myö­tä kus­tan­ta­jaa. Leevi Lehdon nta­mon kor­vaa vasem­mis­to­lai­sek­si tie­to­kir­ja­kus­tan­ta­mok­si pro­fi­loi­tu­nut, mut­ta ala­ti enem­män myös kau­no­kir­jal­li­suut­ta jul­kai­se­va Into. Loikkaus ei Päivisen uutu­kai­sen puit­teis­sa vai­ku­ta eri­tyi­sen radi­kaa­lil­ta rat­kai­sul­ta; On näl­kä, on jano istuu kriit­ti­ses­sä, pro­vo­ka­tii­vi­ses­sa ärhäk­kyy­des­sään Innon kata­lo­giin muki­se­mat­ta. Teoksessa kes­­ki-ikää lähes­ty­vä hel­sin­ki­läis­lu­kion mate­ma­tii­kan­leh­to­ri ryh­tyy pari­suh­de­krii­sin jäl­ki­mai­nin­geis­sa maa­il­maa kier­tä­väk­si parit­ta­jak­si, mie­hiä niin fyy­si­ses­ti, …

Kritiikki

Varjoja ja valepukuja Reykjavíkissa

Islantilaisen Sjónin nel­jäs suo­men­net­tu teos Poika nimel­tä Kuukivi muis­tut­taa pal­jon hänen aiem­paa romaa­ni­aan, vuon­na 2005 Pohjoismaiden neu­vos­ton kir­jal­li­suus­pal­kin­non voit­ta­nut­ta Skugga-Balduria. Molemmat ovat tii­vii­tä his­to­rial­li­sia romaa­ne­ja, jois­sa ker­ro­taan muu­ta­man kuu­kau­den aika Islannin itse­näi­syys­liik­keen lop­pua­joil­ta parin päi­vän jak­sois­sa. Molemmissa on myös kes­kei­se­nä tee­ma­na vähem­mis­tö­jen koh­te­lu: Skugga-Baldurissa mar­gi­na­li­soi­tu­na ja syr­jit­ty­nä on kehi­tys­vam­mai­nen Abba-tyt­­tö, Kuukivessä homo­sek­su­aa­li ja pros­ti­tuoi­tu orpo­poi­ka …

Kritiikki

Jäljelle jää enää ihminen

Nir Baramin Hyviä ihmi­siä käsit­te­lee taval­lis­ten ihmis­ten teko­jen seu­rauk­sia toi­ses­sa maa­il­man­so­das­sa moraa­li­ses­ti moniu­lot­tei­sel­la ja ajan­koh­tai­sel­la taval­la. Hyvän romaa­nin kir­joit­ta­mi­nen toi­sen maa­il­man­so­dan tapah­tu­mis­ta ei ole help­poa. Vaikka aihe kiin­nos­taa ylei­söä loput­to­mas­ti, luki­jat tun­te­vat sen niin hyvin, että uuden, kiin­nos­ta­van näkö­kul­man kek­si­mi­nen on han­ka­laa. Israelilaisen Nir Baramin Hyviä ihmi­siä onnis­tuu vas­taa­maan haas­tee­seen. Sen kes­kiös­sä eivät nimit­täin ole …

Kritiikki

Siirtymäkauden syvämietteistä tulevaisuuteen

Esseitä voi kir­joit­taa monel­la taval­la hyvin. Loistavan esseen omi­nai­suuk­siin kuu­lu­vat usein keveys, tii­viys, iske­vyys sekä aja­tuk­sen vapaa siir­ty­mä kon­kreet­ti­sen ja abstrak­tin, yksi­tyi­sen ja ylei­sen välil­lä. Näitä omi­nai­suuk­sia riit­tää Vladimir Jermakovin (s. 1949) essee­ko­koel­mas­sa Tolstoin var­jo. Jermakov kir­joit­taa mes­ta­ril­li­ses­ti venä­läi­sen kult­tuu­rin syvä­juon­teis­ta ja tilan­tees­ta juu­ri nyt. Tämä on ehkä kiin­nos­ta­vin­ta esseis­tiik­kaa, mitä Venäjältä on tul­lut vuo­si­kausiin. …

Kritiikki

Eksynyt runoilija taidekokemuksen ytimessä

Leaving the Atocha Station on terä­vä romaa­ni nykyih­mi­sen komplek­seis­ta ja runou­den herät­tä­mis­tä aja­tuk­sis­ta. Ben Lernerin esi­kois­ro­maa­ni on jul­kais­tu suo­mek­si loka­kuus­sa 2017 (Siltala, suom. Artturi Siltala). — On har­vi­nais­ta saa­da käsiin­sä vetä­väs­ti kir­joi­tet­tu, äly­käs ja haus­ka romaa­ni, jon­ka kes­kei­se­nä aihee­na on runous ja sen herät­tä­mät aja­tuk­set. Ben Lernerin Leaving the Atocha Station ker­too Adam Gordon -nimi­ses­tä …

Kritiikki

Kahden kansa(llisuude)n välissä

Kalle Kniivilän vah­vas­ti humaa­ni teos Baltian venä­läi­sis­tä herät­tää aja­tuk­sia myös Suomen vähem­­mis­­tö- ja pako­lais­po­li­tii­kas­ta. Kyse ei lopul­ta ole kie­lis­tä, kan­sal­li­suuk­sis­ta tai kar­tal­le piir­re­tyis­tä rajois­ta, vaan jos­ta­kin pal­jon perus­ta­van­laa­tui­sem­mas­ta, kir­joit­taa Marissa Mehr. — Ruotsinsuomalainen toi­mit­ta­ja Kalle Kniivilä on kir­joit­ta­nut enti­sen Neuvostoliiton alu­eel­ta kol­me repor­taa­si­teos­ta vii­mei­sen parin vuo­den aika­na. Vuonna 2016 jul­kais­tu Neuvostomaan lap­set käsit­te­lee Baltian mai­den …