“Kun perin­tei­nen ensyklo­pe­dis­ti käsit­te­li luon­toa kie­le­nä, hänen kau­no­kir­jal­li­nen vas­tin­pa­rin­sa koh­dis­taa huo­mion­sa itse kie­leen – sen rajat­to­miin mah­dol­li­suuk­siin har­haut­taa, kät­keä ja tär­keil­lä.” (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.) * Ensyklopedian käsi­te tulee krei­kan sanois­ta enkyklios pai­deia, jot­ka tar­koit­ta­vat kai­ken­kat­ta­vaa sivis­tys­tä tai tie­toa. Yrityksiä koo­ta kaik­ki ole­mas­sao­le­va tie­tä­mys kir­jak­si on teh­ty antii­kis­ta saak­ka, mut­ta nykyi­sin tun­te­mam­me ensyklo­pe­dia eli tie­to­sa­na­kir­ja on …

“Jotta elä­mäl­lä voi olla ryt­mi, on sii­nä olta­va tois­toa. Jotta elä­mäs­sä oli­si jat­ku­vuut­ta, on niin ihmi­sen kuin ympä­ril­lä syk­ki­vän maa­il­man­kin tois­tut­ta­va, alet­ta­va aina uudel­leen.” * Elämä on, koko­nai­suu­des­saan, tans­si. Se on ryt­mei­hin perus­tu­vaa ja mui­hin tans­si­joi­hin rea­goi­vaa lii­ket­tä. Yksittäiset tans­si­jat ja hei­dän ryh­män­sä pyr­ki­vät vai­kut­ta­maan sii­hen, miten tans­si­taan: mil­lai­ses­sa tem­pos­sa, mil­lai­sin liik­kein, mil­lai­sis­sa ryh­mis­sä, mut­ta …

Hyvänkin puo­lel­la ole­va yhteis­kun­nal­li­nen lii­keh­din­tä voi vaa­ran­taa tai­teen­va­pau­den, esit­tää kir­jai­li­ja Marko Hautala. “Koska kult­tuu­ri­pii­rit ovat mie­lel­lään sor­re­tun asial­la, niil­lä on heik­ko vas­tus­tus­ky­ky täy­sin suh­teel­li­suu­den­ta­jut­to­mil­le­kin vaa­ti­muk­sil­le.” * Kansallisteatterin Kaikki äidis­tä­ni -näy­tel­mään liit­ty­vä pole­miik­ki oli toi­vot­ta­vas­ti alku laa­jal­le kes­kus­te­lul­le tai­teen prio­ri­tee­teis­ta. Aihetta sel­lai­sel­le on, sil­lä olem­me Suomessakin mat­kal­la todel­li­suu­teen, jos­sa eri­lai­set etu­ryh­mät pyr­ki­vät yhä voi­mak­kaam­min vai­kut­ta­maan myös …

Kirjailija Elina Sana työs­ken­te­li Särön Oder-resi­­dens­­sis­­sä hel­mi­kuus­sa 2020 WSOY:n kir­jal­li­suus­sää­tiön tuel­la tut­ki­mas­sa holo­kaus­tin mer­ki­tys­tä ja rasis­min nousua nyky-Saksassa ja Euroopassa. Frankfurt an der Oderin kom­pas­tus­ki­vet, juu­ta­lai­nen hau­taus­maa ja raken­nus­ten sei­niin kir­joi­te­tut kan­na­no­tot pakot­ta­vat kuun­te­le­maan his­to­ri­aa ja otta­maan sii­tä opik­si. (Kuvat kir­joit­ta­jan.) * Junamatka Berliinistä Saksan itä­ra­jal­le Frankfurt an der Oderin kau­pun­kiin kul­kee läpi ankeil­ta näyt­tä­vien …

Kun Puolan oikeis­to­kon­ser­va­tii­vi­nen hal­li­tus sor­taa suku­­puo­­li- ja sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä, se hor­jut­taa samal­la demo­kra­tian perus­pi­la­rei­ta. Maan vii­me­ai­kai­set ihmis­oikeus­louk­kaukset kiin­nos­ta­vat suo­ma­lai­sia tie­do­tus­vä­li­nei­tä yllät­tä­vän vähän, vaik­ka nykyi­sel­lä kehi­tyk­sel­lä voi olla seu­rauk­sia muil­le­kin kuin vähem­mis­töil­le. Kaikessa hil­jai­suu­des­sa suu­rek­si talous­maak­si kas­va­neen Puolan toi­vo on libe­raa­lis­sa nuo­ri­sos­sa. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.) * ”Homot ja les­bot eivät ole tasa­ve­roi­sia mui­den ihmis­ten kans­sa. Meidän pitää …

Anaïs Nin uskou­tuu kuu­lui­sis­sa päi­vä­kir­jois­saan luki­jal­le kuin tera­peu­til­le, ja tera­peu­til­leen kuin rakas­ta­jal­leen. Mikä on Ninin päi­vä­kir­jo­jen perim­mäi­nen motii­vi, jos todel­li­set elä­män­ta­pah­tu­mat­kin kir­joi­te­taan pal­ve­le­maan fik­tion pää­mää­riä, kysyy psy­ko­lo­gian toh­to­ri Heidi Toivonen. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.) * Kun luin Anaïs Ninin päi­vä­kir­jaa vuo­sil­ta 1931 – 1934, kir­joi­tin omaan päi­vä­kir­jaa­ni: ”Ensin häneen rakas­tuu, hän­tä pitää kieh­to­va­na. Tuntee olon­sa eri­tyi­sek­si saa­des­saan olla …