Johanna Muurinen on agronomi sekä maatalous- ja metsätieteiden tohtori, jonka väitöskirjan aiheena oli bakteerien antibioottiresistenssi maatalousympäristössä. Tällä hetkellä hän työskentelee postdoc-tutkijana Yhdysvalloissa, Purduen yliopistossa ja siinä ohessa popularisoi tutkimustaan sekä yhteisen terveyden teemoja One Health Finland ry:n puheenjohtajana. – Niin sanotun kolmannen tehtävän mukaan yliopistojen ja tutkimuslaitosten tulisi palvella ympäröivää yhteiskuntaa. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, …
Tiedeviestinnän sudenkuoppia
Kieli – silta vai muuri?
Spekulatiivinen fiktio ansaitsee yleisökseen koko maailman, ja siksi kielirajat on ylitettävä, sanoo kirjailija J. S. Meresmaa. – Minä puhun kahta kieltä: suomea ja englantia. Muitakin kieliä on tullut opiskeltua latinasta japaniin, mutta yksikään ei ole tarttunut niin kuin englanti. Ihmekös tuo; miltei kaikkien muiden kuin englannin kanssa joutuu näkemään merkittävästi enemmän vaivaa. Kuin huomaamatta englannista …
Kaupungin surrealistinen kiihko
Aikansa lahjakkaimpiin kuuluneen puolanjuutalaisen Bruno Schulzin (1892 – 1942) tuotanto kirjailijana jäi lyhyeksi, sillä hänet ammuttiin juutalaisvainoissa. Sekä kirjailijana että kuvataiteilijana työskennelleen Schulzin töistä suuri osa katosi sodan aikana. Tapani Kärkkäisen suomentama, vuonna 2013 ilmestynyt Kanelipuodit ja muita kertomuksia sisältää Schulzin koko säilyneen kaunokirjallisen tuotannon: kaksi kirjana ilmestynyttä novellikokoelmaa ja neljä kirjallisuuslehdissä ilmestynyttä kertomusta. Riipaisevassa ristiriidassa Schulzin …
Katoamispiste
Kirjailijan on kesälläkin suojauduttava ympäristön häiriötekijöiltä käpertymällä kielen viittaan, vaikka muut lomailevat. Keskittymisen hetkellä kirjoittamisen merkitys, kauneus ja selittämätön puhkeavat eloon. – Heinäkuun kuumuudessa silmissäni on pitkästä aikaa kuva runoilija François Villonista (s. 1431 – kadonnut 1463), jonka jäljet katoavat lumeen. Siinä Villon menee, kietoutuneena tummaan viittaansa, valkoisella lumiaavikolla, muuttuu lopulta pieneksi pisteeksi, on poissa. …
Tyhjästä kahvikupista avautuu maailmankaikkeuksia
Laulaja-lauluntekijä Joose Keskitalo väittää, ettei hän ole koskaan kirjoittanut laulua kuolemasta. Vuonna 2014 ilmestyneellä pitkäsoitollaan Ylösnousemus muusikko laulaa unestaan, jossa tulva huuhtoo kaiken alleen. Keskitalo kertoo Särölle sanoittamisesta ja lukemisen välttämättömyydestä: – Hyvä laulu on kuin talo. Siinä on paljon huoneita, äärimmäisyyksiin asti. Joskus talon julkisivu on niin huono ja sen ovi niin mitätön, että …
Mitä teemme eläimille sitten kun emme enää riistä niitä?
Vaikka lopetamme lihansyönnin, meidän ehkä täytyy ottaa luonnossa petojen rooli. – Olen iloinnut vegaaniuden yleistymisestä. Joka kerta kun joku uusi ihminen tulee tietoiseksi ruokatottumustemme ympäristövaikutuksista ja alkaa kyseenalaistaa halvan lihan ylitarjontaa, olemme taas askelen lähempänä kaikille parempaa elämää. Pystyisimmekö elämään kokonaan ilman eläinten riistämistä ja hyväksikäyttöä? Ehkä – jos emme olisi sössineet tätä luontoamme jo …
Kahle joka kirjailijaa kivistää
Kirjoitan itseni rikki, kirjoitan sinut, kirjoitan onnellisen lopun. Ja: joku on kirjoittanut elävän minut rikki, minulle kohtalon, enkä tiedä mikä on loppu, onko se hyvä, huono, hyytävä, herkkä. Onko se sellainen että selviän ehjänä. Usein ajattelen, että elämä on valmiiksi kirjoitettu; joku päättää, milloin eteen tupsahtaa ylittämätön este ja milloin saa taas hengähtää. Tai että …
Suomalaisia miesihanteita
Artikkelikokoelman Näkymätön sukupuoli – Mieheyden pitkä historia aiheena on suomalainen mies. Teoksen kronologisesti järjestetyissä artikkeleissa kerrotaan erilaisista miehistä 1400-luvulta 1900-luvun puoleenväliin. Tarkastelussa ovat muun muassa itsetutkiskelua harrastaneet keskiajan luostariveljet, taisteluhaavoilla ylpeilleet karoliiniupseerit ja suoraselkäisyyttä arvostaneet suojeluskuntalaiset. Nimi Näkymätön sukupuoli viitannee siihen, että vaikka historiaa on yleensä kirjoitettu miehen näkökulmasta, tätä oletusta ei ole kirjoitettu auki …
Latterunoilijan huivi hukassa
– haastattelussa runoilija Aki Haikkonen
Särön Elämänfilosofia ja juomatavat -sarjassa esitellään entiseen Berliinin residenssiin sekä uuteen Oder-residenssiin ajautuneita hahmoja, jotka kertovat nimellään tai anonyymisti ajatuksistaan ja lempijuomistaan. – Runous on lähtökohtaisesti elitismiä, koska runoilija on julistanut itsensä ulkopuoliseksi – tai kohtalo on hänet julistanut ulkopuoliseksi. Omasta valinnasta ei ole kyse”, sanoo Berliinissä asuva puolalais-suomalainen runoilija Aki Haikkonen. “Kaulahuivini on eksklusiivinen, …
Vastaa, kulkija!
Tunsin kerran runoilijan, jolla oli kaupungilla kulkiessaan – öisinkin – tapana kysyä tuntemattomilta: “Mitä kuuluu?” Monet eivät suinkaan pelänneet häntä, vaan kertoivat kuulumisistaan, kauppareissuistaan, ihmissuhdehuolistaan, vastikään sattuneista iloisista asioista. Olen seurannut kutsuilla ja baareissa keskusteluja, joissa kiinteistönhuoltaja on esittänyt taiteilijalle, vaikkapa runoilijalle, perustavanlaatuisia kysymyksiä: “Et varmaan elä työlläsi hyvin? Mistä teoksesi kertovat?” Keskustelu muotoutuu provosoivaksi, …