Kuukausi: marraskuu 2017

Kritiikki

Varjoja ja valepukuja Reykjavíkissa

Islantilaisen Sjónin nel­jäs suo­men­net­tu teos Poika nimel­tä Kuukivi muis­tut­taa pal­jon hänen aiem­paa romaa­ni­aan, vuon­na 2005 Pohjoismaiden neu­vos­ton kir­jal­li­suus­pal­kin­non voit­ta­nut­ta Skugga-Balduria. Molemmat ovat tii­vii­tä his­to­rial­li­sia romaa­ne­ja, jois­sa ker­ro­taan muu­ta­man kuu­kau­den aika Islannin itse­näi­syys­liik­keen lop­pua­joil­ta parin päi­vän jak­sois­sa. Molemmissa on myös kes­kei­se­nä tee­ma­na vähem­mis­tö­jen koh­te­lu: Skugga-Baldurissa mar­gi­na­li­soi­tu­na ja syr­jit­ty­nä on kehi­tys­vam­mai­nen Abba-tyt­­tö, Kuukivessä homo­sek­su­aa­li ja pros­ti­tuoi­tu orpo­poi­ka …

Kritiikki

Jäljelle jää enää ihminen

Nir Baramin Hyviä ihmi­siä käsit­te­lee taval­lis­ten ihmis­ten teko­jen seu­rauk­sia toi­ses­sa maa­il­man­so­das­sa moraa­li­ses­ti moniu­lot­tei­sel­la ja ajan­koh­tai­sel­la taval­la. Hyvän romaa­nin kir­joit­ta­mi­nen toi­sen maa­il­man­so­dan tapah­tu­mis­ta ei ole help­poa. Vaikka aihe kiin­nos­taa ylei­söä loput­to­mas­ti, luki­jat tun­te­vat sen niin hyvin, että uuden, kiin­nos­ta­van näkö­kul­man kek­si­mi­nen on han­ka­laa. Israelilaisen Nir Baramin Hyviä ihmi­siä onnis­tuu vas­taa­maan haas­tee­seen. Sen kes­kiös­sä eivät nimit­täin ole …

Essee

Sadan vuoden paluumatka
– miksi olemme kuin vuoden 1916 Suomessa

Elämme aktii­vi­suu­dek­si tul­ki­tun räy­hää­mi­sen ja rai­vok­kuu­den ihan­noi­mi­sen aikaa. Samaan aikaan kar­ta­noi­ta jae­taan, tuli­­tik­­ku-impe­­riu­­me­­ja luo­daan ja yhteis­kun­nal­li­sia ase­mia semen­toi­daan siel­lä min­ne emme osaa kat­soa. Vuoden 1916 Suomen asu­kas tun­nis­tai­si hel­pos­ti tämän maan hen­gen ja tavat, kir­joit­taa talous­toi­mit­ta­ja Petri Korhonen vuon­na 2016 jul­kais­tus­sa, edel­leen har­vi­nai­sen ajan­koh­tai­ses­sa essees­sään. — Älkää tul­ko sano­maan, että Suomen hen­ki­nen ilma­pii­ri oli­si olen­nai­ses­ti …

Kommentti

Särön haastattelussa Stefan Moster:
Suomalainen kirjailija loukkaantuu kyseenalaistamisesta

Kirjailija ja suo­ma­lai­sen kir­jal­li­suu­den sak­san­ta­ja Stefan Moster: “Kirjailijat ovat Suomessa hem­mo­tel­tu­ja hie­non apu­ra­ha­jär­jes­tel­män takia. Mutta mitä sil­lä on väliä – hyvää, huo­noa ja kes­kin­ker­tais­ta kir­jal­li­suut­ta syn­tyy Suomessa ja muu­al­la maa­il­mas­sa apu­ra­hois­ta riip­pu­mat­ta.” — Saksassa medias­sa ja kir­jai­li­ja­haas­tat­te­luis­sa pui­daan sil­loin täl­löin, mis­tä asiois­ta kir­jai­li­jan nyky­päi­vä­nä oikeas­taan pitäi­si kir­joit­taa. Asetelma on has­su, kos­ka tai­teel­li­nen vapaus on kir­jai­li­jal­la …

Essee

Nainen, saastainen

Myös joo­ga­maa­il­ma kai­kes­sa ter­veel­li­syy­des­sään kät­kee loh­koi­hin­sa val­lan sokai­se­mia, jopa psy­ko­paa­teik­si luo­ki­tel­ta­vis­sa ole­via opet­ta­jia, kir­joit­taa kir­jai­li­ja Maria Peura. “Ketään ei ole niin help­po käyt­tää hyväk­si kuin gurul­leen antau­tu­nut­ta, egos­taan luo­pu­nut­ta ihmis­tä.” — Naiseksi kas­va­mi­nen ei ole help­poa. Jo vau­va­na täy­tyy olla hert­tai­nen ja soma. Pienenä tyt­tö­nä jou­tuu kes­tä­mään sek­su­aa­lis­ta vih­jai­lua. Nurmisen Seppo, isoi­sä­ni ikäi­nen naa­pu­ri, höpöt­ti …