Myös joo­ga­maa­il­ma kai­kes­sa ter­veel­li­syy­des­sään kät­kee loh­koi­hin­sa val­lan sokai­se­mia, jopa psy­ko­paa­teik­si luo­ki­tel­ta­vis­sa ole­via opet­ta­jia, kir­joit­taa kir­jai­li­ja Maria Peura. “Ketään ei ole niin help­po käyt­tää hyväk­si kuin gurul­leen antau­tu­nut­ta, egos­taan luo­pu­nut­ta ihmis­tä.”

—

Naisek­si kas­va­mi­nen ei ole help­poa. Jo vau­va­na täy­tyy olla hert­tai­nen ja soma. Pienenä tyt­tö­nä jou­tuu kes­tä­mään sek­su­aa­lis­ta vih­jai­lua. Nurmisen Seppo, isoi­sä­ni ikäi­nen naa­pu­ri, höpöt­ti aina, että men­nään­kö, Maria, nai­mi­siin. Jotakin inhot­ta­vaa sii­nä oli, vaik­ka en suku­puo­lie­lä­mäs­tä vie­lä mitään tien­nyt­kään. Mutta kun kaik­kia aikui­sia Sepon höpö­tys nau­rat­ti, niin pää­tin minä­kin sit­ten nau­raa. Ja nau­rat­taa aikui­sia lisää luu­le­mal­la nai­mi­sen sijait­se­van savusau­nan taka­na.

”Sinusta tul­lee komea vai­mo”, oli tut­tu lausah­dus tyt­töy­den aika­kau­te­na.

Tornionjokilaakson mur­tees­sa pik­ku­tyt­tö­jä kut­su­taan pii­oik­si ja nuo­ria tyt­tö­jä vai­moik­si. Poikia ei kut­su­ta ren­geik­si eikä mie­hiä avio­mie­hik­si, ellei­vät he ole nai­mi­sis­sa.

Suvun nai­sil­ta sain kuul­la, että nai­se­na ole­mi­nen on aika­moi­nen taak­ka.

”Kun se on se pus­sin suu alas­päin”, tapa­si Anna-täti sanoa.

Häntä inhot­ti kuu­kau­tis­ve­ri ja kaik­ki muu­kin koh­dun suun­nas­ta alas­päin valu­va. En huo­man­nut kysyä, inhot­ti­vat­ko myös lap­set. (Heitä oli vii­si.) Hekin oli­vat tul­leet sii­tä har­mil­li­ses­ta suun­nas­ta.

Nainen on saas­tai­nen eläin. Suomessa ei ole hyväk­syt­tä­vää sanoa sitä ääneen. Naiskuvasto medias­sa on kui­ten­kin pelk­kää sile­ää, kar­va­ton­ta pin­taa ja kuu­kau­tis­suo­jien imu­ky­vyl­lä ei ole mitään rajaa.

Niin Raamattu, Koraani kuin hin­du­yh­teis­kun­nan tapa­kult­tuu­ri tar­joa­vat perus­te­lui­ta ihmi­sen ja eri­tyi­ses­ti nai­sen saas­tai­suu­del­le. Kohtu on arve­lut­ta­va onka­lo pait­si Anna-täti­ni myös mil­joo­nien intia­lais­ten mie­li­ku­vis­sa. Monissa Afrikan mais­sa, esi­mer­kik­si Nigerissa, nai­nen saa rau­has­sa toteut­taa eläi­men vais­to­jaan ja syn­nyt­tää lap­sen­sa yksi­näi­syy­des­sä. Synnytyksen jäl­keen yksi­näi­syy­des­sä on vie­tet­tä­vä vie­lä tiet­ty saas­tai­suut­ta neut­ra­loi­va aika, mikä­li äiti ja vau­va sat­tu­vat jää­mään hen­kiin.

Tiettyä etua­kin voi saas­tai­suu­des­ta olla. Monissa mus­li­mi­mais­sa per­hee­näi­ti saa vapau­tuk­sen ruo­an­lai­tos­ta kuu­kau­tis­ten aika­na. Jos hän on ympä­ri­leik­kaa­ma­ton ja siten vapaa tap­pa­vis­ta kivuis­ta, hän­hän voi vaik­ka hie­man lais­ko­tel­la ja nau­tis­kel­la, heit­täy­tyä ruo­hi­kol­le haja­rei­sin ja antaa kuu­kau­tis­ve­ren valua tasai­se­na vir­ta­na syväl­le Äiti Maahan.

Kuukautisissa on jota­kin pelot­ta­vaa. Moni gyne­ko­lo­gi tar­jo­aa ehkäi­sy­pil­le­rei­tä vuo­toa hil­lit­se­mään niil­le­kin tytöil­le ja nai­sil­le, joil­la ei ole ehkäi­syn tar­vet­ta. Joogakursseilla olen tör­män­nyt rai­vok­kaa­seen kuu­kau­tis­ten vas­tus­ta­mi­seen. Elämänenergian sano­taan ehty­vän vuo­don myö­tä ja sik­si yri­te­tään tyreh­dyt­tää vuo­to eri­lai­sil­la fyy­si­sil­lä har­joi­tuk­sil­la ja pro­teii­nit­to­mal­la ruo­ka­va­liol­la. Syödään vuo­to­päi­vi­nä vain hedel­miä ja kas­vik­sia.

Ihanteena on sek­su­aa­lie­ner­gian­sa hal­lit­se­va nai­nen, jon­ka kuu­kau­ti­set ovat vaik­ka­pa tao­lais­ten har­joi­tus­ten seu­rauk­se­na lop­pu­neet. Traagista on, kun täl­lai­nen pit­käl­le kehit­ty­nyt hen­ki­sen tien kul­ki­ja halu­aa­kin tul­la ras­kaak­si, mut­ta muna­sar­jo­jen toi­min­ta ei palaut­ta­vis­ta har­joi­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta suos­tu elpy­mään. Myös ano­rek­sia ner­vo­sa voi pit­käl­le kehit­tyes­sään aiheut­taa hedel­mät­tö­myyt­tä. Henkistä kil­voit­te­lua ja itse­tu­hoi­suut­ta ei aina pys­ty erot­ta­maan toi­sis­taan.

Tunnettu iskel­mä­lau­la­ja julis­ti löö­pis­sä, että sek­sie­lä­mä oli paran­tu­nut sata­pro­sent­ti­ses­ti tant­ra­kurs­sin jäl­keen. Muutaman päi­vän pääs­tä uusi lööp­pi kir­kai­si kai­kil­le tie­dok­si, että myös iskel­mä­lau­la­jan mies oli vai­mon­sa pai­nos­tuk­ses­ta päät­tä­nyt käy­dä saman­lai­sen kurs­sin. Siinä tuli jul­ki­ses­ti arvioi­tua yhden mie­hen sek­su­aa­li­nen kun­to. Odotan kol­mat­ta lööp­piä, joka ker­toi­si, kuin­ka paris­kun­nan sek­sie­lä­mä nyt sujuu. Onko opit­tu saa­maan orgas­me­ja ilman eja­ku­laa­tio­ta ja kes­tä­vät­kö yhdyn­nät vähin­tään seit­se­män tun­tia niin kuin tant­raa har­joit­ta­val­la lau­la­ja Stingillä.

Tantrinen elä­mä­na­sen­ne voi olla myös raken­ta­va. Se sul­kee ulko­puo­lel­leen estot ja häpeän, joka monel­le tyt­tö­vau­val­le on ommel­tu kas­te­me­kon sisä­vuo­reen. Lapsi oppii tun­te­maan häpe­ää sii­tä, mitä ei vie­lä tun­ne eikä ymmär­rä.

Jos ihmi­set uskal­tai­si­vat olla sek­su­aa­li­sia olen­to­ja, ei uskon­lah­ko­ja ehkä tar­vit­tai­si. Toisten kään­nyt­tä­mi­nen aino­aan oike­aan uskoon ei ehkä tun­tui­si­kaan tar­peel­li­sel­ta. Olisi vähem­män tar­vet­ta kaa­tua saar­naa­jan sug­ges­tii­vi­ses­ta kos­ke­tuk­ses­ta tai yhtyä jouk­ko­hur­mok­ses­sa aineet­to­maan juma­luu­teen. Arki saat­tai­si äkkiä kel­va­ta ja jopa avau­tua uudel­la, miel­lyt­tä­väl­lä taval­la. Läsnäolon tila ilman jul­kis­ta rip­piä ja kie­lil­lä puhu­mis­ta saat­tai­si olla yllät­tä­vän antoi­sa.

Lestadiolaisella syn­nyin­seu­dul­la­ni hur­mos­ta on kehi­tet­ty jal­ko­ja kir­kon lat­ti­aan tömis­tä­mäl­lä. Seksuaalinen hyväk­si­käyt­tö ei ole ollut tömis­te­li­jöi­den jou­kos­sa tava­ton­ta. Nuoruudestani muis­tan myös hel­lun­tai­seu­ra­kun­nan kokous­ten veto­voi­man. Huhut järi­syt­tä­vis­tä uskoon­tu­lois­ta ja armo­lah­jois­ta kiusa­si­vat nuor­ta miel­tä­ni.

Valitsin sil­loin kui­ten­kin alko­ho­lin, joka hur­mok­sen lisäk­si tar­jo­si myös ran­gais­tuse­le­men­tin. Myöhemmin vaih­doin alko­ho­lin joo­gaan, joka vapaut­ti minut heti päi­vit­täi­sen kir­joit­ta­mi­sen aiheut­ta­mis­ta sel­kä­ki­vuis­ta ja toi muu­ten­kin elä­mään posi­tii­vis­ta vir­taa­vuut­ta. Vastenmielistä oli huo­ma­ta, että myös joo­ga­maa­il­ma kai­kes­sa ter­veel­li­syy­des­sään kät­kee loh­koi­hin­sa val­lan sokai­se­mia, jopa psy­ko­paa­teik­si luo­ki­tel­ta­vis­sa ole­via opet­ta­jia.

Moni hen­ki­nen opet­ta­ja pai­not­taa egos­ta luo­pu­mi­sen tär­keyt­tä. Jos kriit­ti­syy­den on tar­koi­tus häi­pyä ole­te­tun egon muka­na eikä opet­ta­ja sie­dä itseen­sä tai edus­ta­maan­sa oppiin koh­dis­tu­via epäi­ly­jä, kan­nat­taa rul­la­ta joo­ga­mat­to ja paka­ta medi­taa­tio­jak­ka­ra ja pai­nel­la pihal­le. Ketään ei ole niin help­po käyt­tää hyväk­si kuin gurul­leen antau­tu­nut­ta, egos­taan luo­pu­nut­ta ihmis­tä.

Eräällä joo­ga­ret­rii­til­lä kat­sel­tiin isol­la poru­kal­la ope­tus­vi­deo­ta, jol­la van­hah­ko mie­so­pet­ta­ja avus­ti nai­sia kou­ri­vin ottein ja pai­nau­tui tii­viis­ti vas­ten hei­dän pyl­lis­tä­viä taka­muk­si­aan. Miehiä tämä opet­ta­ja avus­ti kun­nioit­ta­van etäi­syy­den pääs­tä. Paheksuin ääneen ihail­lun opet­ta­jan käy­tös­tä ja sain vas­tauk­sek­si tirs­kun­taa ja puo­lus­te­le­via kom­ment­te­ja.

”No eihän sitä nyt pidä ottaa niin vaka­vas­ti. Pitäähän van­hal­la mie­hel­lä jota­kin iloa olla elä­mäs­sä.”

Toisella ret­rii­til­lä kat­sel­tiin doku­ment­tia samas­ta opet­ta­jas­ta. Siinä opet­ta­jan tytär ker­toi, kuin­ka hän lap­se­na pel­kä­si isään­sä, joka pakot­ti joo­gaa­maan ja löi kepil­lä, jos asa­na meni vää­rin. Opettajan uskol­li­sim­mat seu­raa­jat itki­vät lii­kut­tu­nei­na gurun­sa rak­kau­des­ta.

Minuakin itket­ti mut­ta ei rak­kau­den täh­den. Liialliseksi arvel­tu­jen aja­tus­ket­ju­je­ni jou­kos­ta erkaan­tui pää­tel­mä rak­kau­den väki­val­taa ja sek­su­aa­lis­ta hyväk­si­käyt­töä pakoi­le­vas­ta ole­muk­ses­ta.

Jokaista hen­ki­sen kas­vun kurs­sia koh­den tuli­si jär­jes­tää nais­ten itse­puo­lus­tus­kurs­si. Jokaisen lap­sen koti­kas­va­tuk­seen tuli­si kuu­lua hen­ki­lö­koh­tais­ten rajo­jen tun­nis­ta­mi­nen, roh­keus puo­lus­taa omaa revii­riä. Ei-sanan kar­jai­se­mis­ta kan­nat­taa kokeil­la.

Muuan ystä­vä­tär ker­toi pois­tat­ta­neen­sa viik­si­kar­van­sa jol­la­kin takuu­var­mal­la tek­nii­kal­la, niin ettei kenen­kään tar­vit­si­si inho­ta hän­tä sit­ten, kun hän demen­toi­tu­nee­na mum­mo­na makaa sai­raa­las­sa. Hän var­mas­ti teki vii­saas­ti. Mikä voi­si­kaan olla inhot­ta­vam­paa kuin luon­non­ti­las­sa ole­va nai­nen. Ja vie­lä van­ha.