Artikkeli, Tutkimustietoa yleistajuisesti

Populismin, polarisaation ja tiedon pyörteissä

Kulu­va­na vuon­na Särö raken­taa uuden sil­lan kult­tuu­ri- ja tie­deyh­tei­sö­jen välil­le: tuom­me yhteis­kun­ta­tut­ki­muk­sen uusim­pia tuu­lia koko kan­san hais­tel­ta­vik­si.

Sillanrakentamisen tekee mah­dol­li­sek­si yhteis­työ poik­ki­tie­teel­li­sen, kan­sain­vä­li­sen Now-Time Us-Space -hank­keen kans­sa. Koneen Säätiön rahoit­ta­ma pro­jek­ti tut­kii yli­opis­ton­leh­to­ri Emilia Palosen joh­dol­la popu­lis­mia ja yhteis­kun­nal­lis­ten jako­lin­jo­jen kär­jis­ty­mis­tä kes­ki­sen Itä-Euroopan mais­sa: Unkarissa, Tšekissä, Serbiassa, Kosovossa, Romaniassa, Puolassa ja Saksan itä­osis­sa.

Haastattelemme popu­lis­miin ja pola­ri­saa­tioon pereh­ty­nei­tä tut­ki­joi­ta ja kysym­me, mil­lai­sia kah­tia­ja­ko­ja kes­ki­ses­sä Itä-Euroopassa on syn­ty­nyt, mil­lai­sia eri­lai­sia muo­to­ja popu­lis­mi saa nyky-Euroopassa, ja mit­kä tahot pola­ri­soi­vat kan­saa ”mei­hin” ja ”mui­hin”.

”Erityisesti uusien digi­taa­lis­ten medioi­den vai­ku­tuk­ses­ta erään­lai­nen ’tie­don pyör­re’ on sekoit­ta­nut perin­tei­siä tie­don­vä­li­tyk­sen, poli­tii­kan ja tie­teen rajo­ja”, ker­too hank­keen joh­ta­ja Palonen. ”Keskeisenä tut­ki­mus­nä­kö­kul­ma­nam­me on popu­lis­min val­ta­vir­tais­tu­mi­nen: tun­ne­poh­jai­sia jako­lin­jo­ja ’mei­dän’ ja ’mui­den’ välil­lä käyt­tä­vät vies­tin­näs­sään yhä enem­män eri­tyyp­pi­set some-ryh­mät, kan­san­liik­keet ja myös perin­tei­set puo­lu­eet, eivät ainoas­taan var­si­nai­ses­ti popu­lis­ti­si­na pide­tyt polii­ti­kot ja kan­san­liik­keet. Toisin sanoen kaik­kia popu­lis­min ilme­ne­mis­muo­to­ja ei vält­tä­mät­tä edes nimi­te­tä tai ymmär­re­tä popu­lis­ti­sik­si.”

Hankkeen tut­ki­jat ovat läh­töi­sin muun muas­sa poli­tii­kan tut­ki­muk­sen, media­tut­ki­muk­sen, gen­der- ja queer-tut­ki­muk­sen, käy­tän­nöl­li­sen filo­so­fian ja yhteis­kun­ta­po­liit­ti­sen kau­pun­ki­tut­ki­muk­sen tie­tee­na­loil­ta. He pyr­ki­vät tuot­ta­maan uut­ta, ver­tai­lu­kel­pois­ta tie­toa popu­lis­min logii­kas­ta ja ilme­ne­mis­muo­dois­ta eri mais­sa ja mediois­sa, kes­kit­tyen kau­pun­kien roo­liin popu­lis­min ”dyna­moi­na”.

”Erityisenä kiin­nos­tuk­sen­koh­tee­nam­me on kau­pun­ki­ti­laan liit­ty­vää poli­tiik­ka: muis­to­mer­kit, kau­pun­kis­pek­taak­ke­lit ja -tapah­tu­mat sekä jul­ki­set kau­pun­ki­ti­lat popu­lis­min näy­teik­ku­noi­na ja sosi­aa­li­si­na näyt­tä­möi­nä”, ker­too yksi hank­keen tut­ki­jois­ta, Helsingin yli­opis­tos­sa työs­ken­te­le­vä kau­pun­ki­tut­ki­ja Jani Vuolteenaho.

*

Miten kau­pun­ki­ti­la kon­kreet­ti­ses­ti liit­tyy popu­lis­miin?

”Julkinen kau­pun­ki­ti­la voi toi­mia popu­lis­min peli­lau­ta­na eri olo­muo­dois­saan: arki­se­na tila­na, tapah­tu­ma­paik­ka­na, monu­men­taa­li­se­na mai­se­ma­na, poik­keus­o­lo­jen ja rajoi­tus­ten koh­tee­na sekä val­lan haas­ta­mi­sen näyt­tä­mö­nä”, Vuolteenaho kuvaa.

”Testikenttänämme ovat natio­na­lis­min ja sosia­lis­min his­to­rias­taan tun­ne­tun kes­ki­sen Itä-Euroopan kau­pun­git. Tarkastelemme niis­sä his­to­rian, urhei­lun ja ark­ki­teh­tuu­rin käyt­töä poliit­ti­siin tar­koi­tuk­siin, mut­ta myös uuden­tyyp­pis­ten me-ryh­mit­ty­mien toi­min­taa, jol­lai­sia ovat esi­mer­kik­si LGTBQ+ -yhtei­söt sekä kau­pun­ki­uu­dis­tuk­sia ja mit­ta­via alue­ra­ken­nus­pro­jek­te­ja vas­tus­ta­vat pro­tes­ti­liik­keet.”

Yksi monis­ta osa­hank­keis­ta kos­kee Pancho Aréna -sta­dio­nia, joka sijait­see Unkarin pää­mi­nis­te­ri Viktor Orbánin koti­kau­pun­gis­sa. Areenan sym­bo­lii­kas­sa kan­sa­kun­nan iko­ni­set urhei­lusan­ka­rit yhdis­ty­vät Orbánin lii­ke­kump­pa­nuuk­siin ja mas­ku­lii­ni­sen san­ka­ruu­den ihan­noin­tiin Fidesz-puo­lu­een joh­ta­mas­sa nyky-Unkarissa.

Entisen Itä-Saksan alu­eel­le sijoit­tu­vas­sa osa­hank­kees­sa ver­tail­laan poik­kea­via jal­ka­pal­lo­fa­ni- ja sta­dion­kult­tuu­re­ja eri kau­pun­geis­sa: Dresdenissä (Dynamo Dresdenin osin ääri­ra­di­ka­li­soi­tu­nut fani­kult­tuu­ri), Leipzigissä (menes­tys­seu­ra RB Leipzigin luo­ma kulu­tus- ja brän­dio­rien­toi­nut popu­lis­mi) ja Berliinissä (FC Union Berlinin vah­va pai­kal­li­syh­tei­söl­li­nen iden­ti­teet­ti).

Now-Time Us-Space -han­ke pereh­tyy myös hyvin ajan­koh­tai­siin tee­moi­hin, kuten koro­na­krii­sin syn­nyt­tä­miin kont­rol­lin ja sen haas­ta­mi­sen muo­toi­hin jul­ki­sis­sa kau­pun­ki­ti­lois­sa. Romaniassa pan­de­mi­aan liit­ty­vät kuri­toi­men­pi­teet ja media ovat vah­vas­ti ”maa­lit­ta­neet” Länsi-Euroopasta palan­nut­ta vähä­osais­ta roma­ni­vä­hem­mis­töä. Tšekissä Andrej Babišin hal­li­tus otti pan­de­mian puh­je­tes­sa käyt­töön mas­ki­pa­kon ja tiu­kat rajoi­tuk­set. Kesäkuussa 2020 väki­jou­kot kokoon­tui­vat Prahassa Kaarlen sil­lal­le juh­lis­ta­maan ”jää­hy­väi­siä COVIDille”. Sittemmin syn­ken­ty­neet tar­tun­ta­lu­vut ovat kol­hi­neet Babišin ima­goa tehok­kaa­na val­tio­mie­he­nä, joka ”joh­taa val­tio­ta kuin lii­key­ri­tys­tä”.

*

Eurooppa on eri kan­so­jen, val­tioi­den ja kie­li- ja kult­tuu­ri­ra­jo­jen pilk­ko­ma tilk­ku­täk­ki, jos­sa popu­lis­tis­ten ryh­mit­ty­mien kir­jo on suu­ri. Urbanisoituneessa nyky­maa­il­mas­sa poli­tii­kan ja talou­den vir­rat ja meka­nis­mit eivät kun­nioi­ta val­tiol­li­sia ja kult­tuu­ri­sia rajo­ja. Suomi ei ole saa­ri, vaan popu­lis­ti­sia aat­tei­ta levi­ää meil­le muu­al­ta, ja myös toi­seen suun­taan, meil­tä muu­al­le. Populistiset liik­keet ovat mones­ti vas­tauk­sia aikam­me epä­var­muuk­siin.

Median roo­li on popu­lis­min suh­teen kiin­nos­ta­va.

”Suomalaisissakin val­ta­me­diois­sa esi­mer­kik­si Itä-Eurooppaa käsit­te­le­vä uuti­soin­ti on ’län­si­mai­ta’ kos­ke­vaa uuti­soin­tia ste­reo­tyyp­pi­sem­pää, usein äänek­käim­piin oikeis­to­po­pu­lis­ti­po­li­tik­koi­hin kes­kit­ty­vää”, kau­pun­ki­tut­ki­ja Vuolteenaho huo­maut­taa.

Miksi sil­to­jen raken­ta­mi­nen on tär­ke­ää juu­ri nyt?

Vuolteenahon mukaan popu­lis­mia ja kau­pun­ki­ti­las­sa kär­jis­ty­nei­tä kah­tia­ja­ko­ja kos­ke­va tie­to aut­taa ymmär­tä­mään ihmis­ten arkis­ten todel­li­suuk­sien, nyky­po­li­tii­kan vir­taus­ten ja media­ken­tän pirs­tou­tu­mi­sen väli­siä yhteyk­siä.

”Erityyppisten popu­lis­tis­ten liik­kei­den taus­tal­la on tun­ne­poh­jai­nen ja me-iden­ti­teet­tiin vetoa­va, tyy­pil­li­ses­ti vas­tak­kais­a­set­te­lu­ja ja yksin­ker­tais­ta­via syy-seu­raus-suh­tei­ta koros­ta­va ’popu­lis­min muo­to’, ei mikään tiet­ty ennal­ta mää­rät­ty ideo­lo­gia tai oppi­si­säl­tö, kuten muu­ka­lais­vas­tai­suus, natio­na­lis­mi tai roko­tus­vas­tai­suus. Populistiset liik­keet haas­ta­vat perin­tei­siä poliit­ti­sia liik­kei­tä, ja onnis­tues­saan luo­vat uusia hege­mo­nian muo­to­ja, usein näky­väs­ti kau­pun­ki­ti­las­sa toi­mien.”

”On esi­tet­ty, että eri todel­li­suuk­siin, ’kupliin’, pirs­tou­tu­nut maa­il­mam­me muis­tut­taa tie­tyil­tä osin maa­il­man­so­tien välis­tä Eurooppaa, jos­sa luo­tiin poh­ja fasis­min ja nat­sis­min nousul­le. Itä-Euroopan tilan­tees­ta on hyö­dyl­lis­tä saa­da ste­reo­ty­pioi­ta syväl­li­sem­pää tie­toa Euroopassa, Suomessakin. Populismin nousun tut­ki­mi­nen eri muo­dois­saan on tär­ke­ää myös Euroopan unio­nin yhte­näi­syy­den ja euroop­pa­lai­sen yhteis­työn kan­nal­ta.”

*

Ensimmäisenä haas­tat­te­lu­vuo­ros­sa on liet­tua­lai­nen poli­tii­kan, his­to­rian­fi­lo­so­fian ja teko­ä­lyn tut­ki­ja Rūta Kazlauskaitė (30.5.2021).