Paweł Pawlikowski voit­ti par­haan vie­ras­kie­li­sen elo­ku­van Oscar-pal­kin­non elo­ku­val­laan Ida (2013) vuon­na 2015. Hänen uusin elo­ku­van­sa, kol­me Oscar-ehdok­kuut­ta kerän­nyt Cold War (Zimna woj­na, 2018), on edel­lis­tä elo­ku­vaa hen­ki­lö­koh­tai­sem­pi, moni­ker­rok­si­sem­pi ja yllät­tä­vän ajan­koh­tai­nen.

*

Cold War ker­too sävel­tä­jä-muusik­ko Wiktor Warskin ja lau­la­ja Zula Lichońin väli­ses­tä mah­dot­to­mas­ta rak­kau­des­ta. Suhde alkaa 1940-luvun lopun Puolassa, kun Zula saa­puu koe­lau­lu­ti­lai­suu­teen, jos­sa Wiktor koko­aa esiin­ty­jiä tans­si- ja lau­lu­ryh­mään.

Hyvin pian ryh­män kan­san­musiik­ki­pai­not­tei­nen ohjel­mis­to muut­tuu kui­ten­kin sosia­lis­ti­sen rea­lis­min oppien mukai­sek­si.

Ryhmän esiin­ty­mis­mat­kal­la Berliinissä Wiktor loik­kaa län­teen, mut­ta Zula ei läh­de mukaan. Myöhemmin Zula hank­kiu­tuu nai­mi­siin pääs­täk­seen pois Puolasta, Wiktorin luo Pariisiin. Pawlikowskin Pariisista on kui­ten­kin roman­tiik­ka kau­ka­na. Puolalaiset kan­san­lau­lut vaih­tu­vat jazzik­si, ja aivan samoin kuin sosia­lis­ti­sen rea­lis­min yhtey­des­sä, jou­tu­vat Wiktor ja Zula tääl­lä­kin mak­sa­maan sie­lua sär­ke­vän hin­nan tai­teen­sa har­joit­ta­mi­ses­ta.

Tarinan ja suh­teen ede­tes­sä Zula jät­tää Wiktorin ja palaa Puolaan. Wiktor taas ei pys­ty elä­mään ilman Zulaa ja seu­raa peräs­sä. Loikkarina hän jou­tuu Puolassa van­ki­lei­ril­le, mut­ta voi­ko sekään lopul­ta estää rakas­ta­vai­sia saa­mas­ta toi­sen­sa?

Henkilökohtaista emigraatiota

Elokuvassa on var­sin hen­ki­lö­koh­tai­nen poh­ja­vi­re: Pawlikowskin van­hem­mat muut­ti­vat Puolan kom­mu­nis­ti­sen kan­san­ta­sa­val­lan aika­na pois Puolasta. Ohjaajan ker­to­muk­sen mukaan hei­dän suh­teen­sa oli elo­ku­van pää­hen­ki­löi­den tavoin var­sin myrs­kyi­sä eroi­neen ja yhteen­pa­laa­mi­si­neen. Pawlikowski onkin omis­ta­nut elo­ku­van van­hem­mil­leen ja anta­nut elo­ku­van pää­pa­ril­le van­hem­pien­sa etu­ni­met.

Pawlikowski muut­ti pois Puolasta äitin­sä kans­sa vuon­na 1971 ja pala­si maa­han pysy­väs­ti vas­ta Idan jäl­keen. Pawlikowski on tal­len­ta­nut Cold Wariin emi­gran­tin koke­muk­sia: kai­puu­ta kotiin sekä voi­mat­to­muu­den ja vie­rau­den tun­net­ta uudes­sa kult­tuu­ris­sa. Puolalaisten emi­graa­tio on vii­mei­sen 13 vuo­den aika­na kas­va­nut jat­ku­vas­ti. Tällä het­kel­lä noin 2,5 mil­joo­naa puo­la­lais­ta asuu ulko­mail­la, joten mis­tään mar­gi­naa­li­ses­ta ilmiös­tä ei ole kyse.

Emigraatio on myös oleel­li­nen osa elo­ku­van dra­ma­tur­gis­ta raken­net­ta. Wiktorin loik­kaus län­teen käyn­nis­tää toi­sen näy­tök­sen, joka päät­tyy, kun Wiktor palaa Puolaan. Se, mikä alkoi Puolassa, täy­tyy myös Puolassa saat­taa pää­tök­seen.

Faktaa ja fiktiota

Rakkauden ja emi­graa­tion lisäk­si Cold War on elo­ku­va tai­tees­ta. Pawlikowski aloit­ti elo­ku­vau­ran­sa doku­men­ta­ris­ti­na ja siir­tyi sen jäl­keen fik­tion pariin. Cold War näyt­tää tämän siir­ty­män sel­väs­ti. Elokuva alkaa koh­tauk­sel­la, jos­sa Wiktor doku­men­toi kan­san­lau­lu­ja toreil­la ja tuvis­sa. Tämän jäl­keen hän muok­kaa niis­tä kul­loi­sen­kin val­lan vaa­ti­muk­sen mukais­ta fik­tio­ta. Tässä kai­kes­sa on niin hen­ki­lö­koh­tai­nen maku, että se on ken­ties ollut myös Pawlikowskin oman tai­teel­li­sen uran kaa­ri.

Elokuvan voi näh­dä myös ker­to­muk­se­na kau­neu­den ja aitou­den etsi­mi­ses­tä. Niitä tun­tu­vat jah­taa­van monel­la tasol­la niin elo­ku­van pää­hen­ki­löt kuin ohjaa­ja itse. Wiktor ja Zula etsi­vät kau­neut­ta ja aitout­ta suh­tees­taan ja musii­kis­taan, ja Pawlikowski puo­les­taan elo­ku­val­li­ses­ta ilmai­sus­taan. Aivan kuin Pawlikowski haluai­si sanoa teok­sel­laan, että sii­nä mis­sä doku­men­taa­ri­suu­den aitous mene­te­tään, tulee fik­tion kau­neus tilal­le.

Kaiken kaik­ki­aan Pawlikowski ottaa Cold Warin myö­tä aske­len koh­ti itse­näi­sem­pää ilmai­sua Idan puo­la­lai­sen kou­lu­kun­nan (1955 – 1962) pas­tis­si­mai­suu­des­ta. Enää kat­so­jal­le ei tule niin usein mie­leen Kazimierz Kutzin tai Andrzej Wajdan fil­mit, vaan myös Pawlikowskin oma ääni pää­see pai­koit­tain esiin.

Kuten Ida, myös Cold War on osa his­to­rial­lis­ten elo­ku­vien jat­ku­moa, joka Puolassa on ollut voi­mis­saan vuo­des­ta 2009 asti. Puolan elo­ku­va­tai­teen ins­ti­tuut­ti prio­ri­soi rahoi­tuk­ses­saan edel­leen Puolan lähi­his­to­rias­ta ker­to­via elo­ku­via, joten sii­nä mie­les­sä Cold War on var­sin tyy­pil­li­nen puo­la­lai­nen nykye­lo­ku­va.

Poliittinen Cold War

Elokuvat eivät syn­ny tyh­jiös­sä, vaan jokai­sen ajan poliit­ti­nen ilma­pii­ri lyö nii­hin armot­ta lei­man­sa. Laki ja oikeus -puo­lue (PiS) voit­ti Puolan par­la­ment­ti­vaa­lit syk­syl­lä 2015. Siitä läh­tien puo­lu­een poliit­ti­nen lin­ja on nos­ta­nut Puolan use­aan ottee­seen esil­le myös Suomen tie­do­tus­vä­li­neis­sä.

Pawlikowski on esit­tä­nyt haas­tat­te­luis­saan avoi­mes­ti PiS:in vas­tai­sia kom­ment­te­ja ja kri­ti­soi­nut muun muas­sa puo­lu­een kan­sal­lis­mie­lis­tä kult­tuu­ri­po­li­tiik­kaa. Cold Warin käsi­kir­joi­tuk­sen on yhdes­sä Pawlikowskin kans­sa kir­joit­ta­nut Janusz Głowacki, joka muis­te­taan eten­kin erääs­tä toi­ses­ta yhteis­työs­tään: hän nimit­täin laa­ti ohjaa­ja Marek Piwowskin kans­sa käsi­kir­joi­tuk­sen Puolan kan­san­ta­sa­val­lal­le irvai­le­vaan kult­tiklas­sik­koon Risteily (Rejs, 1970).

Tätä taus­taa vas­ten herää epäi­lys, ettei kaik­ki ehkä ole­kaan Cold Warissa aivan sitä, mil­tä ensin näyt­tää. Käsitellessään sosia­lis­ti­sen rea­lis­min meka­nis­me­ja elo­ku­va piir­tää lähes­tul­koon puo­li­ka­va­las­ti yhdys­mer­kin sta­li­nis­ti­sen ajan ja PiS:in hal­lin­non välil­le. Se vih­jaa, että aina on ole­mas­sa val­taa pitä­vä taho, jon­ka agen­dan mukaan kult­tuu­ria on luo­ta­va.

Vetävät näyt­te­li­jät ja puhut­te­le­va sisäl­tö ovat teh­neet täs­tä mus­ta­val­koi­ses­ta fil­mis­tä ylei­sö­me­nes­tyk­sen. Puolassa Ida sai rei­lut 243 000 kat­so­jaa, kun taas Cold War on kerän­nyt tähän men­nes­sä jo noin 934 000 kat­so­jaa.

Vuonna 2018 Puolassa vie­tet­tiin Puolan uudel­lee­nit­se­näis­ty­mi­sen 100-vuo­tis­juh­lia. Mitenkään eri­tyi­sen hel­pot sata vuot­ta ne eivät Puolalle ja puo­la­lai­sil­le olleet. Cold War muis­tut­taa täs­tä osal­taan ja tuo samal­la näky­viin mie­len­kiin­toi­sen kuvan Puolasta vuon­na 2018.