“Idea, joka syn­tyy kuin tyh­jyy­des­tä kuis­ka­ten, on hyvä, kos­ka se ei syn­ny hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta val­lan­ha­lus­ta.” Pääkirjoitus on jul­kais­tu Särön nume­ros­sa Hyvännäkijä (nro 42) jou­lu­kuus­sa 2020. * Utopia-aihe on ollut vai­kut­ti­me­na Särön taus­tal­la jo useam­man vuo­den ajan. Meidän on syy­tä kye­tä näke­mään nykyi­syy­des­sä ja tule­vai­suu­des­sa sijait­se­via, tur­val­li­suu­den­tun­net­ta anta­via visioi­ta. Visiot voi­vat olla ole­muk­sel­taan etee­ri­siä, teo­reet­ti­sia tai kon­kreet­ti­sia, kuten …

Maailmat on raken­net­tu sisäk­käin, eikä nii­den välis­tä yhteyt­tä aina kuu­le tai näe, kir­joit­taa Särön pää­toi­mit­ta­ja Henki ja hur­mos -nume­ron (38−39) pää­kir­joi­tuk­ses­sa. * Hyvä luki­ja, tämän nume­ron aihei­ta ovat parap­sy­ko­lo­gia, okkul­tis­mi, uskon­nol­li­nen toi­seus, tai­kaus­ko ja sha­ma­nis­mi – ja mus­taa magi­aa­kin tut­kail­laan varo­vai­ses­ti. Tarkkailtavina ovat myös tai­teen, filo­so­fian, eso­te­rian ja uskon­non rajoil­la elä­neet hah­mot, kuten Johann Wolfgang …

Itä ja län­si on tar­kem­min aja­tel­tu­na hie­man kei­no­te­koi­nen tee­ma Särölle. Pohjoinen ja ete­lä ovat maan­tie­teel­li­ses­ti pai­kan­net­ta­vis­sa, mut­ta län­si ja itä ovat maan­tie­teel­li­siä vain suh­teel­li­ses­ti. Fysikaalisia eli todel­li­sia ne ovat lähin­nä astro­no­mi­ses­sa tai sää­tie­teel­li­ses­sä mie­les­sä – tai sil­loin kun mat­kus­te­taan jos­tain jon­ne­kin. Seudun tai kau­pun­gin­osan kut­su­mi­nen itäi­sek­si tai län­ti­sek­si on toi­si­naan ongel­mal­lis­ta. Kuvitelkaamme kol­me paik­ka­kun­taa samas­sa …

”Tšekkoslovakia oli talou­del­li­nen, teol­li­nen ja kult­tuu­ri­nen menes­tys. Se oli hyvin puo­lus­tet­tu ja rau­han­omai­nen val­tio. Tšekkoslovakia oli luul­ta­vas­ti par­hai­ta demo­kraat­ti­sia val­tioi­ta yli­pään­sä, ja sen perus­ta­ja, Tomáš Garrigue Masaryk, oli Winston Churchilliin ja Abraham Lincolniin ver­rat­ta­vis­sa ole­va avoi­men yhteis­kun­nan pio­nee­ri”, julis­ti filo­so­fi Karl Popper (1902 – 1994) luen­nol­laan Kaarlen yli­opis­ton lää­ke­tie­teen lai­tok­sel­la Prahassa 1994. Hän tote­si lisäk­si: ”Tšekkoslovakian val­tio oli …

Tunsin ker­ran runoi­li­jan, jol­la oli kau­pun­gil­la kul­kies­saan – öisin­kin – tapa­na kysyä tun­te­mat­to­mil­ta: “Mitä kuu­luu?” Monet eivät suin­kaan pelän­neet hän­tä, vaan ker­toi­vat kuu­lu­mi­sis­taan, kaup­pa­reis­suis­taan, ihmis­suh­de­huo­lis­taan, vas­ti­kään sat­tu­neis­ta iloi­sis­ta asiois­ta. Olen seu­ran­nut kut­suil­la ja baa­reis­sa kes­kus­te­lu­ja, jois­sa kiin­teis­tön­huol­ta­ja on esit­tä­nyt tai­tei­li­jal­le, vaik­ka­pa runoi­li­jal­le, perus­ta­van­laa­tui­sia kysy­myk­siä: “Et var­maan elä työl­lä­si hyvin? Mistä teok­se­si ker­to­vat?” Keskustelu muo­tou­tuu pro­vo­soi­vak­si, …

Kirjoittajakursseilla, joi­ta vedän, saa­tan jos­kus sanoa: kir­joit­ta­kaa sie­lus­ta mai­nit­se­mat­ta sanaa sie­lu. Tai kir­joit­ta­kaa rak­kau­des­ta, Jumalasta, kau­neu­des­ta mai­nit­se­mat­ta nii­tä. En ole paha ihmi­nen, vaik­ka käs­ken­kin ihmi­siä sen­su­roi­maan hyvää tar­koit­ta­via sano­ja. Kirjoittajat ymmär­tä­vät pian – jos eivät ole jo aiem­min oival­ta­neet – että sie­lun on tih­kut­ta­va rivien välis­tä ottaak­seen luki­jan hal­tuun­sa. Paljas, avoin sie­lu tuo­daan teks­tis­sä par­hai­ten …