On vähät­te­le­vää lait­taa ilmas­toak­ti­vis­tin ajat­te­lu ja toi­min­ta diag­noo­sien piik­kiin, kir­joit­taa Heidi Toivonen Maailman autis­mi­tie­toi­suu­den päi­vä­nä.

*

Kun Greta Thunbergistä tuli maa­il­man­kuu­lu ilmas­toe­si­ku­va, Helsingin Sanomien Pirkko Kotirinta muis­tut­ti, että ”sii­tä voi kiit­tää Aspergerin oireyh­ty­mää”. Pian samas­sa leh­des­sä ilmes­tyi myös Saska Saarikosken Thunbergiä käsit­te­le­vä teks­ti. Molemmissa Asperger-diag­noo­si kie­tou­tu­nee­na mie­len­ter­veys­sa­nas­toon on itsei­sar­voi­ses­sa käy­tös­sä, Gretaa toi­seut­taen, objek­ti­voi­den ja hol­ho­ten.

Diagnoosisanojen kie­lel­li­nen käyt­tö on huo­maa­ma­ton mut­ta mer­ki­tyk­sel­li­nen väli­ne todel­li­suu­den raken­ta­mi­ses­sa. Kohdistuessaan nuo­reen akti­vis­ti­nai­seen diag­noo­si­pe­li muo­dos­tuu aivan eri­tyi­sek­si kie­lel­li­sek­si teok­si.

Kotirinta kir­joit­taa, että ”Onneksi Thunbergillä on tuke­naan omi­nai­suus, joka usein vir­heel­li­ses­ti tul­ki­taan nega­tii­vi­sek­si diag­noo­sik­si: Aspergerin oireyh­ty­mä. Sen ansios­ta hän ei aivan ensim­mäi­se­nä anna perik­si.” Peräkkäisissä ilmai­suis­sa käy­te­tään ris­ti­rii­tai­ses­ti sano­ja ”omi­nai­suus” ja ”oireyh­ty­mä”; ensim­mäi­nen voi vii­ta­ta mihin tahan­sa piir­tee­seen, jäl­kim­mäi­nen osoit­taa diag­noo­siin, ongel­mal­lis­ten seik­ko­jen ryp­pää­seen. Ilmaus ”tul­ki­taan nega­tii­vi­sek­si diag­noo­sik­si” on häm­men­tä­vä, sil­lä mitään nega­tii­vi­sia diag­noo­se­ja ei ole ole­mas­sa. On vain diag­noo­se­ja. Lisäksi diag­noo­si­sa­na aset­tuu lausees­sa ole­maan Gretan ”tuke­na” kuin käve­ly­kep­pi. Se myös selit­tää kausaa­li­ses­ti hänen perik­sian­ta­mat­to­muut­taan.

Saarikoski medi­ka­li­soi Gretan jyr­kät ilmas­to­mie­li­pi­teet: ”Mustavalkoinen ajat­te­lu on mur­ro­si­käi­sil­le tyy­pil­lis­tä, mut­ta Thunbergillä sitä vah­vis­ta­vat myös pak­ko­neu­roo­sit ja Aspergerin syndroo­ma”. Pakkoneuroosit ja Asperger ovat ilmauk­ses­sa eril­li­siä teki­jöi­tä, jot­ka heit­tä­vät ben­saa jäy­kän ajat­te­lun liek­kei­hin. Pakkoneuroosi, eli pak­ko-oirei­sen häi­riön kan­san­kie­li­sem­pi nimi, on oudos­ti monik­ko­muo­dos­sa ja herät­tää kysy­myk­sen, onko täs­sä yri­tet­ty sanoa esi­mer­kik­si ”pak­ko-oireet”. Saarikoski kai­vaa ”syndroo­man” rin­nal­le vie­lä toi­sen lada­tun ter­min, autis­min, ja päi­vit­te­lee, kuin­ka ihmi­set ovat nos­ta­neet ”autis­ti­sen lap­sen” ilmas­ton­muu­tok­sen sym­bo­lik­si.

Juttuun lii­te­tyl­lä videol­la Greta sei­soo ruu­dul­li­ses­sa mekos­sa, pal­mik­ko­päi­se­nä. Koska Gretalla on pal­mi­kot ja neu­rop­sy­kiat­ri­ses­ta eri­tyi­syy­des­tä ker­to­va diag­noo­si, mei­dän pitäi­si kai­ke­ti olla teko­huo­lis­saan sii­tä, kuin­ka Thunberg kyke­nee kan­ta­maan aikui­sen kalii­pe­rin huo­lia, kuten otsi­kon lop­pu kut­suu – ”miten 16-vuo­tias kes­tää täl­lai­sen kuor­man?”

Greta häm­men­tää, ja häm­men­nyk­sel­le on etsit­tä­vä nimi. Nyt se on popu­laa­riin tie­tä­myk­seen tuke­vas­ti aset­tu­nut Aspergerin oireyh­ty­mä. Ei tar­vit­se olla pereh­ty­nyt diag­noo­si­luo­ki­tuk­siin, kun voi kuvi­tel­la pys­ty­vän­sä vaik­ka­pa Silta-sar­jan Sofian tai Larssonin dek­ka­reis­ta tutun Lisbethin poh­jal­ta hah­mot­ta­maan tapauk­sen. Asperger näyt­tää sil­ti ole­van riit­tä­vän eri­lai­nen ja kieh­to­va ilmiö pal­vel­lak­seen hen­ki­lö­ku­van raken­ta­mi­ses­sa. Tylsän taval­li­ses­ta masen­nuk­ses­ta tai vie­raam­mas­ta, stig­moil­la lada­tus­ta skit­so­fre­nias­ta ei sai­si saman­lais­ta per­so­noin­ti­työ­ka­lua.

Diagnoosipuhe on hiek­ka­laa­tik­ko, jol­la jokai­nen saa hosua ämpä­rei­neen ja lapioi­neen miet­ti­mät­tä F-koo­dien mer­ki­tys­tä tai tapaa, jol­la diag­noo­si­sa­naa käyt­tää. Kun diag­noo­sia hyö­dyn­ne­tään selit­tä­mään asioi­ta tai paik­kaa­maan laveam­man luon­neh­din­nan puu­tet­ta, unoh­tu­vat sano­jen his­to­ria, ker­rok­sel­li­suus ja latauk­set. Diagnoosisanojen käyt­tö kie­les­sä luo mer­ki­tyk­siä ja todel­li­suut­ta, ei pei­laa sitä. Kiehtovaa kyl­lä, kie­len raken­teis­sa diag­noo­sit val­taa­vat hel­pos­ti teki­jän pai­kan, ja usein diag­noo­sit myös lii­te­tään yksi­löön omis­tus­suh­teen kaut­ta ”olla” -ver­bil­lä, ikään kuin Aspergerin tai bipo­laa­ri­häi­riön voi­si omis­taa kuin käsi­lau­kun.

Diagnoosikieli tar­jo­aa käte­vän resurs­sin tavoi­tel­la muka-asian­tun­te­vaa ilmai­sua samal­la, kun poliit­ti­set, kon­teks­ti­si­don­nai­set asiat hen­ki­löi­dään ja suu­ria kysy­myk­siä edus­ta­vat hen­ki­löt loke­roi­daan ja pie­nen­ne­tään. Diagnoosipuhe pal­ve­lee ylei­söä, kun halu­taan leik­kiä pal­jas­ta­vaa, ja on usein avaa­vi­naan jotain – mut­ta se avaa­kin vain oven kate­go­ri­soin­tei­hin ja typis­tyk­siin. Henkilökuvat myy­vät leh­ti­jut­tu­ja, mut­ta mitä oikeas­ti tie­däm­me ihmi­ses­tä sen perus­teel­la, mikä diag­noo­si­sa­na häneen on lii­tet­ty? Psykiatristen diag­noo­sien sisäl­tö on neu­vo­tel­tua ja kon­teks­ti­si­don­nais­ta, ja diag­noo­si ker­too ainoas­taan sen, että lää­kä­rin mie­les­tä tie­tyt oire­kri­tee­rit val­miis­ta lis­tois­ta täyt­ty­vät.

Asperger ei seli­tä Gretaa ulko­puo­lel­ta, mut­ta sisä­puo­li­nen seli­tys saat­taa aut­taa mei­tä aidos­ti Gretan saap­pai­siin. Kotirinnan teks­tis­sä Gretan diag­noo­si­taus­taa valo­te­taan hitusen lai­na­ten hänen äitin­sä Malena Ernmanin yhdes­sä koko per­heen kans­sa kir­joit­ta­maa kir­jaa Scener ur hjär­tat (2018). Sen kaut­ta neu­rop­sy­kiat­ri­set häi­riöt kuvau­tu­vat myös ”super­voi­ma­na” ja kyky­nä laa­ti­kon ulko­puo­li­seen ajat­te­luun.

Auttaako Gretan asper­ge­riu­den ja muun diag­noo­si­taus­tan alle­vii­vaa­mi­nen mei­tä kuu­le­maan parem­min hänen ilmas­to­sa­no­maan­sa? Valtakunnan pää­leh­den teks­teis­sä diag­noo­sit saa­vat käyt­tö­ta­po­ja, joka tun­tuu vih­jaa­van, ettei hän­tä ei ole tar­peen ottaa aivan tosis­saan. Kummassakin teks­tis­sä lue­tel­laan Asperger-diag­noo­siin kuu­lu­via piir­tei­tä, jot­ka sopi­vat kir­joit­ta­jan maa­laa­maan hen­ki­lö­ku­vaan – esi­mer­kik­si pak­ko­miel­tei­nen kiin­nos­tus yhteen asi­aan – ja ste­reo­tyy­pi­tel­lään esiin monion­gel­mai­nen ja obses­sii­vi­nen lap­su­kai­nen. Gretaa tar­kas­tel­laan per­heen­sä kaut­ta ja hänet posi­tioi­daan siten lap­sek­si – vie­lä­pä sel­lai­sek­si, joka ensin kär­sii masen­nuk­ses­ta ja syö­mis­häi­riös­tä, sit­ten kana­voi puh­tin­sa ilmas­to­tou­huun. On sii­nä van­hem­mil­la kes­tä­mis­tä.

Jotkut kir­jal­li­suu­de­nys­tä­vät rakas­ta­vat som­mi­tel­la kir­jai­li­joi­den ylle diag­noo­si­viit­to­ja. Niin Jane Austenia, H. P. Lovecraftia, George Orwellia kuin Virginia Woolfiakin on jäl­ki­kä­tei­ses­ti ase­tel­tu autis­mis­kaa­lal­le. Verkkokeskusteluihin ilmes­ty­vän tuoh­tu­neen puo­lus­ta­jan mie­les­tä vaik­ka­pa Jane Austenin pik­ku­tark­ko­ja tilan­ne­ku­vauk­sia ei ole tar­peen lukea ilmauk­se­na asper­ger­mai­ses­ta aja­tuk­sen­ku­lus­ta – ne ovat yksin­ker­tai­ses­ti hie­no­ja sel­lai­si­na kuin ovat.

Ja vie­lä: jos Greta on mie­les­tä­si rasit­ta­va pen­tu, sano se niin. Siihen ei tar­vi­ta diag­noo­se­ja.

---

Kirjoittaja on psy­ko­lo­gi ja vii­meis­te­lee väi­tös­kir­jaa toi­mi­juu­den ja ei-toi­mi­juu­den kie­lel­li­ses­tä tuot­ta­mi­ses­ta psy­ko­te­ra­pia­kes­kus­te­luis­sa.

Lähteet:

Pirkko Kotirinta: 16-vuo­ti­aas­ta Greta Thunbergistä tuli maa­il­man­kuu­lu esi­ku­va ilmas­to­asiois­sa, ja sii­tä voi kiit­tää Aspergerin oireyh­ty­mää. Helsingin Sanomat, 9.2.2019, https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005994421.html

Saska Saarikoski: Vakavakasvoinen Greta Thunberg on kuin itse tule­vai­suus, joka on tul­lut vaa­ti­maan mei­tä tilil­le – mut­ta miten 16-vuo­tias kes­tää täl­lai­sen kuor­man? Helsingin Sanomat, 24.2.2019, https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006012286.html

Malena Ernman, Beata Ernman, Svante Thunberg & Greta Thunberg: Scener ur hjär­tat (Ilmestyy Tammelta syk­syl­lä 2019 nimel­lä Sydämen asioi­ta –Perhe ja pla­neet­ta krii­sis­sä)