Ei ole pelk­kää kul­tais­ten aiko­jen muis­te­lua, että ennen kodin koneet ja lait­teet kes­ti­vät kau­em­min. Teknologian kehi­tyk­seen usko­va voi sil­ti yllät­tyä tie­dos­ta, että kas­va­va osa vaik­ka­pa kodin­ko­ne­teol­li­suu­den tuo­te­ke­hi­tys­re­surs­seis­ta käy­te­tään konei­den kuo­le­man tar­kan ajoi­tuk­sen suun­nit­te­luun. Hyödykkeiden tar­koi­tuk­sel­li­ses­ta laa­dun­hei­ken­nyk­ses­tä luo­pu­mi­nen sääs­täi­si esi­mer­kik­si Saksassa kulut­ta­jien osto­voi­maa seit­se­mäl­lä pro­sen­til­la, las­kee kan­san­ta­lous­tie­tei­li­jä ja enti­nen pank­kii­ri Christian Kreiss kir­jas­saan Geplanter Verschleiss (”suun­ni­tel­tu kulu­mi­nen”, 2014).

-

Ihmis­ten ja konei­den onnel­li­ses­sa maa­il­mas­sa insi­nöö­rit suun­nit­te­li­si­vat ja teh­tai­li­jat val­mis­tai­si­vat konei­ta, jot­ka toi­mi­vat luo­tet­ta­vas­ti ja pit­kään. Valitettavasti konei­den osta­jien toi­ve ei tänä päi­vä­nä juu­ri­kaan toteu­du. Eikä aina insi­nöö­rien­kään. He jou­tu­vat suun­nit­te­le­maan ammat­tie­tiik­kan­sa vas­tai­ses­ti konei­siin heik­ko­ja lenk­ke­jä, lop­puun kulu­via osia, jot­ka teke­vät koko koneen käyt­tö­kel­vot­to­mak­si tie­tys­sä mää­rä­ajas­sa. Teollisuuden ja kau­pan voit­to kas­vaa, kun pesu­ko­neet, autot ja tie­to­ko­neet toi­mi­vat vain mini­mia­jan eli takuun kat­ta­man aika­jak­son.

Ennen kor­jat­tiin tai kor­jau­tet­tiin, mut­ta nyky­ään hei­te­tään pois. Mekaanisten ja elekt­ro­nis­ten tuot­tei­den elin­kaa­ren pikai­ses­ta päät­ty­mi­ses­tä kaa­to­pai­kal­le ei voi syyt­tää pel­käs­tään kulut­ta­jaa, sil­lä konei­ta ja lait­tei­ta ei juu­ri enää voi ilman ammat­ti­lais­työ­ka­lu­ja itse kor­ja­ta, ja kor­jaut­ta­mi­nen on lii­an kal­lis­ta tai mah­do­ton­ta, kos­ka varao­sia ei konei­den lyhyen elin­kaa­ren takia varas­toi­da.

Planned obso­lescence eli suun­ni­tel­tu kulu­mi­nen (tai las­kel­moi­tu van­hen­tu­mi­nen tai ohjel­moi­tu kuo­le­ma) -tee­man tii­moil­ta on jul­kais­tu lukui­sia artik­ke­lei­ta ja kir­jo­ja, jois­ta mai­nit­ta­koon Ending the Great Depression through Planned Obsolescence (Bernhard London, 1932) ja The Waste Makers (Vance Packard, 1960 ja 2011). Ylen Ulkolinja käsit­te­li aihet­ta Laitteiden ohjel­moi­tu kuo­le­ma -doku­men­tis­sa huh­ti­kuus­sa 2014. Saksalaiselta kan­san­ta­lous­tie­tei­li­jä Christian Kreissilta ilmes­tyi maa­lis­kuus­sa 2014 teos Geplanter Verschleiss, joka käsit­te­lee aihet­ta sak­sa­lais­ten kulut­ta­jien ja kan­san­ta­lou­den sekä teol­li­suu­den näkö­kul­mas­ta.

Kirjan mukaan suun­ni­tel­lun kulu­mi­sen juu­ret yltä­vät sadan vuo­den taak­se Yhdysvaltoihin. Henry Fordin vuon­na 1908 lan­see­raa­ma T-Ford oli mal­lie­si­merk­ki ”suun­ni­tel­lus­ta kes­tä­vyy­des­tä”, se oli tar­koi­tet­tu pit­käi­käi­sek­si ja hel­pos­ti kor­jat­ta­vak­si, ja varao­sia oli hel­pos­ti saa­ta­vil­la. ”Koneen ikui­suus” oli Henry Fordin idea­lis­ti­nen filo­so­fia, ja voit­to oli hänel­le tois­si­jais­ta, ker­too Kreiss.

Fordin kil­pai­li­jal­la General Motorsilla oli eri asen­ne: hie­noi­ses­ti uudis­tet­tu­ja auto­mal­le­ja ajet­tiin mark­ki­noil­le vuo­sit­tain, ja pit­käi­käi­nen tek­niik­ka ei ollut pel­käs­tään tois­si­jais­ta, vaan suo­ras­taan väl­tet­tä­vää. ”Our big job is to has­ten obso­lescence”, tär­keä teh­tä­väm­me on ikään­ty­mi­sen vauh­dit­ta­mi­nen, kuvai­li GM:n joh­to sil­lois­ta toi­min­ta­fi­lo­so­fi­aan­sa. Fordin mark­ki­nao­suus las­ki 1920-luvul­la muu­ta­mas­sa vuo­des­sa 60 pro­sen­tis­ta 30 pro­sent­tiin, ja vuon­na 1927 T-mal­lin val­mis­tus lope­tet­tiin.

Toinen his­to­rial­li­nen esi­merk­ki suun­ni­tel­lus­ta van­hen­tu­mi­ses­ta ja var­sin sel­keäs­tä kulut­ta­jien pet­kut­ta­mi­ses­ta on 1920-luvun Phoebus-heh­ku­lamp­pu­kar­tel­li. Philips, Osram, General Electric ja muu­ta­ma muu heh­ku­lamp­pu­val­mis­ta­ja sopi­vat tuot­tei­den­sa yhte­näis­hin­noit­te­lun lisäk­si kes­ke­nään, että polt­ti­moi­den 2500 tun­nin käyt­tö­ai­kaa on lyhen­net­tä­vä 1000 tun­tiin. Käyttöaikojen yli­tyk­ses­tä val­mis­ta­ja jou­tui­si mak­sa­maan kar­tel­lil­le sak­ko­ja, joi­den pelos­sa polt­ti­moi­den ikää lyhen­net­tiin käy­tän­nös­sä 750 tun­tiin – vaik­ka nii­tä mark­ki­noi­tiin 1000 tun­nin iäl­lä.

Seitsemän vuot­ta inves­toin­ti­pank­kii­ri­na työs­ken­nel­lyt Christian Kreiss erit­te­lee teok­ses­saan pait­si tuot­tei­den ohjel­moi­dun van­hen­tu­mi­sen yhteis­kun­ta­ta­lou­del­li­sia hait­to­ja myös tukuit­tain esi­merk­ke­jä nyky­ai­kai­sis­ta lai­te­val­mis­ta­jis­ta, jot­ka mitä ilmei­sim­min har­ki­tus­ti lyhen­tä­vät tuot­tei­den­sa eli­ni­kää; run­saas­ti mai­nin­to­ja saa­vat muun muas­sa Applen tie­to­ko­neet, puhe­li­met ja musiik­ki­soit­ti­met.

2000-luvun alus­sa Apple val­mis­ti iPodeja, joi­den noin 18 kuu­kaut­ta kes­tä­viä akku­ja ei voi­tu nii­den lop­puun­ku­lu­mi­sen jäl­keen vaih­taa. Applea vas­taan nos­tet­tiin Yhdysvalloissa ryh­mä­kan­ne, jon­ka jäl­keen val­mis­ta­ja piden­si tuot­tei­den takuu­ajan 18 kuu­kau­des­ta kah­teen vuo­teen. Apple on Kreissin sitee­raa­man Chip-leh­den mukaan uusis­sa tuot­teis­saan luo­pu­nut kiin­teis­tä akuis­ta, mut­ta esi­mer­kik­si tau­lu­tie­to­ko­ne iPad 1:n nopea kier­to hoi­tuu nyky­ään siten, että sen toi­min­ta hidas­tuu tie­tyn ajan kulut­tua mer­kit­tä­väs­ti käyt­tö­jär­jes­tel­mien päi­vi­tys­ten myö­tä.

Musiikkisoitin iPod Shufflen tapauk­ses­sa Applen vies­ti lait­tei­den uusi­mi­sek­si parin, kol­men vuo­den käyt­tö­vuo­den jäl­keen oli aikoi­naan var­sin sel­keä: val­mis­ta­ja tar­jou­tui vaih­ta­maan noin sadan euron hin­tai­sen lait­teen kiin­teän akun sadal­la eurol­la. Saksalainen kulut­ta­ja­leh­ti Stiftung Warentest, johon Kreiss useas­ti viit­taa, kut­suu iPod Shufflen kal­tais­ten val­mis­tei­den osta­mis­ta ”kal­liik­si lei­kik­si ker­ta­käyt­tö­le­luil­la”.

Nokiakaan ei sel­viä kir­jaa var­ten teh­dyis­sä sel­vi­tyk­sis­sä kri­tii­kit­tä. Laitteiden ja ohjel­mis­to­jen yhteen­so­pi­vuuson­gel­mia on ilmen­nyt esi­mer­kik­si Nokian N8-äly­pu­he­li­mes­sa. Toisaalta Nokian 5140i-mal­lin out­door-puhe­lin on esi­merk­ki sii­tä, että pit­käi­käi­se­nä mark­ki­noi­tu – ja koh­tuu­hin­tai­nen – puhe­lin myös kes­tää kau­an, vaik­ka­pa kym­me­nen vuot­ta ulko­työ­läis­ten kou­ris­sa. Tähän tie­toon joh­taa yksi Geplanter Verschleiss -kirjan 427:stä läh­de­viit­tees­tä.

Klassinen nykye­si­merk­ki suun­ni­tel­lus­ta käyt­töiän lyhen­tä­mi­ses­tä ovat tulos­ti­miin asen­net­ta­vat las­ku­rit, jot­ka ennal­ta mää­rä­tyn tulos­tus­mää­rän jäl­keen ilmoit­ta­vat koneen ”lop­puun kulu­mi­ses­ta” – vaik­ka käyt­tö­ai­kaa oli­si vie­lä tuplas­ti jäl­jel­lä.

Koneiden ja lait­tei­den val­mis­ta­jat puo­lus­ta­vat tuot­tei­den­sa lyhyt­tä eli­ni­kää sil­lä, että kulut­ta­jien vaa­ti­mien alhais­ten hin­to­jen takia laa­dus­ta jou­du­taan tin­ki­mään. Väitteellä ei ole Kreissin mukaan poh­jaa. Elektronisen kulu­tus­hyö­dyk­keen käyt­töi­kää voi­si kes­ki­mää­rin lisä­tä kym­me­nel­lä vuo­del­la yhden euron lisä­hin­nal­la, hän tote­aa.

Der Spiegel -leh­den (12÷2014) haas­tat­te­lus­sa Kreiss ker­too: ”Jokainen tuo­te­ke­hi­ty­sin­si­nöö­ri voi vakuut­taa, että konei­den käyt­töi­kää suun­ni­tel­laan tie­toi­ses­ti. Manin insi­nöö­ri pal­jas­ti minul­le, että hei­dän val­mis­ta­mien­sa kuor­ma-auto­jen elin­ajan voi­si hel­pos­ti kym­men­ker­tais­taa.”

Suunnitellun kulu­mi­sen käy­tän­tö on ansa, johon mark­ki­na­voi­mat ja teol­li­suus ovat itsen­sä aja­neet. Pitkäikäisiä tuot­tei­ta val­mis­ta­va yri­tys tip­puu lyhyt­jän­tei­sis­sä kil­pai­lua­se­tel­mis­sa nopeas­ti kyy­dis­tä. Tarpeettomasti kas­va­vat jäte­vuo­ret sekä raa­ka-aine- ja työ­voi­ma­re­surs­sien huk­ka­käyt­tö joh­ta­vat lopul­ta kaik­kien osa­puol­ten tap­pioon, väit­tää Kreiss.

Koneiden ja mui­den hyö­dyk­kei­den kei­no­te­koi­nen eli­niän lyhen­tä­mi­nen aiheut­taa Kreissin mukaan sak­sa­lai­sil­le kulut­ta­jil­le yhteen­sä yli 100 mil­jar­din euron vuo­sit­tai­sen mene­tyk­sen. Saksassa joka nel­jäs­tois­ta ostok­siin sijoi­tet­tu euro sääs­tyi­si, jos tuot­tei­den nopeas­ta kier­to­vaa­ti­muk­ses­ta luo­vut­tai­siin, las­kee Kreiss. – Ja vaik­ka teol­li­suus ja main­osa­la muu­ta väit­tä­vät­kin, huo­no­jen tuot­tei­den myyn­nis­tä ei ole kan­san­ta­lou­del­li­ses­ti sen enem­pää hyö­tyä kuin että puo­let kan­sas­ta lai­tet­tai­siin ojia kai­va­maan ja toi­nen puo­li­kas nii­tä jäl­leen täyt­tä­mään, hän jat­kaa.

Jätevuorten kas­vat­ta­mis­ta syn­ty­mä­vial­li­sil­la tuot­teil­la tus­kin tul­laan lopet­ta­maan ilman lain­sää­dän­nöl­li­siä muu­tok­sia, Kreiss tii­vis­tää. – Kuluttajavalistuksella voi­daan vai­kut­taa osto­käyt­täy­ty­mi­seen ja sitä kaut­ta hitaas­ti teol­li­suu­den asen­ne­muu­tok­seen, mut­ta tie on vai­kea, kos­ka tele­vi­sio ja muu media eivät yleen­sä uskal­la esit­tää epäi­lyt­tä­väs­sä valos­sa val­mis­ta­jia, joi­den tuot­tei­den mai­non­nas­ta ne ovat pit­käl­ti riip­pu­vai­sia. Toinen, nime­no­maan tek­nii­kan alan kulut­ta­ja­jul­kai­su­ja kos­ke­va puu­te on, ettei­vät nämä juu­ri tee tuot­tei­den pit­käi­käi­syys­tes­te­jä.

Ensiaskeleita parem­pien konei­den maa­il­maan ovat tuot­tei­den ser­ti­fioi­tu ”kes­tä­vyys­si­ne­töin­ti” sekä net­ti­si­vus­tot, joi­hin kulut­ta­jat tai kulut­ta­jayh­tei­söt kerää­vät lis­to­ja pit­käi­käi­sis­tä tuo­te­mer­keis­tä. Ja sil­loin kun on mah­dol­lis­ta, kan­nat­taa suo­sia alu­eel­lis­ta yrit­tä­jyyt­tä kan­sain­vä­lis­ten ket­ju­jen sijaan. Tehtailijat ja kaup­pi­aat, jot­ka toi­mi­vat samas­sa eli­nym­pä­ris­tös­sä asiak­kai­den kans­sa, tun­te­vat enem­män vas­tuu­ta toi­min­nas­taan, Kreiss tote­aa. — Koneisiin ohjel­moi­tu kuo­le­ma viih­tyy par­hai­ten ano­nyy­meil­lä mark­ki­noil­la. On myös suo­si­tel­ta­vaa, että tar­kis­tam­me asen­net­tam­me konei­siin, ympä­ris­töön – ja rahaan – kun­nioit­ta­vam­paan, sääs­tä­väi­sem­pään suun­taan.