Kun Puolan oikeis­to­kon­ser­va­tii­vi­nen hal­li­tus sor­taa suku­puo­li- ja sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä, se hor­jut­taa samal­la demo­kra­tian perus­pi­la­rei­ta. Maan vii­me­ai­kai­set ihmis­oikeus­louk­kaukset kiin­nos­ta­vat suo­ma­lai­sia tie­do­tus­vä­li­nei­tä yllät­tä­vän vähän, vaik­ka nykyi­sel­lä kehi­tyk­sel­lä voi olla seu­rauk­sia muil­le­kin kuin vähem­mis­töil­le. Kaikessa hil­jai­suu­des­sa suu­rek­si talous­maak­si kas­va­neen Puolan toi­vo on libe­raa­lis­sa nuo­ri­sos­sa. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.)

*

”Homot ja les­bot eivät ole tasa­ve­roi­sia mui­den ihmis­ten kans­sa. Meidän pitää suo­jau­tua LGBT-ideo­lo­gial­ta ja lopet­taa aivo­ton höpi­nä ihmi­soi­keuk­sis­ta ja tasa-arvos­ta.”

”Meille usko­tel­laan, että tämä kos­kee ihmi­siä, mut­ta ei: kyse on ideo­lo­gias­ta.”

”Uusi rut­to ei ole marxi­lai­nen eikä bolše­vis­ti­nen, mut­ta syn­ty­nyt samas­ta hen­ges­tä, uus­marxi­lai­nen. Ei punai­nen, vaan sateen­kaa­ren­vä­ri­nen.”

”LGBT-ideo­lo­gia on peräi­sin samas­ta alku­juu­res­ta kuin Hitlerin kan­sal­lis­so­sia­lis­mi, joka on vas­tuus­sa kai­kes­ta toi­sen maa­il­man­so­dan pahuu­des­ta, myös Varsovan tuhoa­mi­ses­ta.”

 

Hämä­rää vihan­liet­son­taa netin syö­ve­reis­tä? Ei, vaan Puolan pre­si­den­tin, puo­la­lais­ten mep­pien ja kan­san­edus­ta­jien sekä Puolan kato­lis­ten piis­po­jen sano­ja vii­mei­sen puo­len­tois­ta vuo­den ajal­ta.

Olen vii­me päi­vät luke­nut kuvauk­sia sii­tä, miten nämä sanat muut­tui­vat teoik­si Varsovan kesäyös­sä 7.‒8. elo­kuu­ta.

Poliisin pol­vi pai­na­mas­sa nuo­ren nai­sen pää­tä vas­ten pää­ka­dun katu­ki­veys­tä. Poliisit raa­haa­mas­sa nuo­ria akti­vis­te­ja mus­taan­mai­jaan. Pidätettyjä, joi­den ei anne­ta ottaa yhteyt­tä omai­siin eikä asia­na­ja­jiin. Pidätettyjä, joi­den suku­puo­len polii­sit poru­kal­la ”tar­kis­ta­vat” sel­leis­sä. Kahteenkin ker­taan. Kansanedustajia, jot­ka immu­ni­teet­tin­sa avul­la yrit­tä­vät pääs­tä otta­maan sel­vää, miten pidä­tet­ty­jä koh­del­laan. Nöyryytettyjä, pelok­kai­ta ja louk­kaan­tu­nei­ta ihmi­siä.

48 ihmis­tä jou­tui put­kaan. Oikeusministeri kut­sui hei­tä tuo­reel­taan ”ban­dii­teik­si”.

*

Varsovan elo­kuun 2020 tapah­tu­mil­la on juu­ren­sa aina­kin vii­den vuo­den pääs­sä.

Syksyllä 2015 Puolassa nousi val­taan puo­lue nimel­tä Laki ja oikeu­den­mu­kai­suus (PiS). Nimen voi­si suo­men­taa myös Oikeudeksi ja van­hurs­kau­dek­si, sil­lä se on peräi­sin psal­mis­ta 31: ”Hän tah­too oikeut­ta ja van­hurs­kaut­ta, hänen uskol­li­suu­ten­sa täyt­tää maan.”

Puoluetta luon­neh­di­taan yleen­sä oikeis­to­po­pu­lis­ti­sek­si tai kan­sal­lis­kon­ser­va­tii­vi­sek­si. Sen isä ja joh­ta­ja on 71-vuo­tias Jarosław Kaczyński, kom­mu­nis­min aikai­nen oppo­si­tio­ak­ti­vis­ti. Muodollisesti hän on pelk­kä rivi­kan­san­edus­ta­ja, mut­ta niin pää­mi­nis­te­riä, pre­si­dent­tiä, par­la­men­tin puhe­mie­hiä kuin perus­tus­la­ki­tuo­miois­tui­men pre­si­dent­tiä pide­tään hänen mario­net­tei­naan.

Puoluetta voi­si hyvin kut­sua myös radi­kaa­lioi­keis­to­lai­sek­si. Se ei ole mikään taval­li­nen kon­ser­va­tii­vi­puo­lue, vaan sen pää­mää­rät ovat oikeas­taan val­lan­ku­mouk­sel­li­set. Se halu­aa uuden Puolan ja uuden Euroopan.

PiS nousi val­taan Eurooppaa jär­kyt­tä­neen pako­lais­krii­sin syk­sy­nä. Jarosław Kaczyński varoit­te­li tuol­loin pako­lais­ten tuo­mis­ta tar­tun­ta­tau­deis­ta ja vie­rais­ta tavois­ta.

PiS koko­si vaa­leis­sa 37,6 pro­sent­tia äänis­tä, mut­ta sai kah­den pie­nen apu­puo­lu­een­sa avul­la par­la­ment­tie­nem­mis­tön ja on sii­tä läh­tien muo­kan­nut Puolaa vision­sa mukai­sek­si. Kovalla kädel­lä.

Viholliset ovat koko ajan olleet kes­kei­ses­sä ase­mas­sa PiS:n tar­joa­mas­sa maa­il­man­ku­vas­sa.

Keväällä 2018 vihol­li­sik­si nousi­vat juu­ta­lais­pii­rit, jot­ka PiS:n mukaan mus­ta­si­vat Puolan mai­net­ta väit­tä­mäl­lä, ettei­vät kaik­ki puo­la­lai­set holo­kaus­tin aikaan aut­ta­neet­kaan nat­sien jah­taa­mia juu­ta­lai­sia. Kun puo­la­lai­set tut­ki­jat puhui­vat jopa 200 000:sta puo­la­lais­ten sur­maa­mas­ta tai ilmian­ta­mas­ta juu­ta­lai­ses­ta, kan­sa­kun­nan uhri-iden­ti­teet­ti järk­kyi sii­nä mää­rin, että niin oikeis­to­leh­tien pals­tat kuin netin kes­kus­te­lu­foo­ru­mit alkoi­vat kie­hua anti­se­mi­tis­ti­sis­tä kom­men­teis­ta.

Ja kevääl­lä 2019 vihol­li­sik­si nousi­vat homot. Puolaksi LGBT ‒ siis les­bot, homot, bisek­su­aa­lit, trans­vä­ki ja muun­su­ku­puo­li­set. Neljä kir­jain­ta, jot­ka sii­tä alkaen olleet Puolan tule­vai­suu­des­ta käy­tä­vän kes­kus­te­lun yti­mes­sä.

*

Ensin libe­raa­lik­si sanot­tu, oppo­si­tio­puo­lue Kansalaisfoorumia edus­ta­va Varsovan por­mes­ta­ri Rafał Trzaskowski ker­toi ohjel­mas­ta, jon­ka avul­la Varsovan kau­pun­ki ryh­tyy toi­miin sek­su­aa­li- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen ase­man paran­ta­mi­sek­si. Yksi kei­nois­ta oli­si kou­luis­sa annet­ta­va valis­tus.

Aloite sai kon­ser­va­tii­vit ja kato­li­sen kir­kon taka­ja­loil­leen. Varsovassa alet­tai­siin kuu­lem­ma opet­taa mas­tur­boin­ti­tek­nii­koi­ta neli­vuo­tiail­le, jot­ta homot sai­si­vat uhre­ja pedo­fii­lior­gioi­hin­sa. Maailman ter­veys­jär­jes­tö WHO suo­si­tuk­si­neen oli juo­nes­sa muka­na.

Kaczyński vai­nusi tilai­suu­den yhdis­tää puo­lu­een­sa kon­ser­va­tii­vi­sim­mat tuki­jou­kot uuden uhan tor­ju­mi­seen. Yleisradioyhtiö TVP kävi kam­pan­jaan yhtä uskol­li­ses­ti kuin aina ennen­kin ‒ se oli joh­ta­ja­ni­mi­tyk­sil­lä ja hen­ki­lös­tö­puh­dis­tuk­sil­la muu­tet­tu puo­lu­een pro­pa­gan­da­tuu­tik­si jo heti PiS:n val­ta­kau­den alus­sa.

Katolinen kirk­ko, jon­ka joh­to on lähes täy­sin fun­da­men­ta­lis­tien hal­lus­sa, liit­tyi yhtei­seen rin­ta­maan. Kirkko oli jo 1990-luvul­la nimen­nyt pää­vi­hol­li­sek­seen ”gen­de­rin”. Normaalikielessä se tar­koit­taa suku­puo­len kult­tuu­ris­ta ulot­tu­vuut­ta, mut­ta kir­kos­sa se oli alka­nut tar­koit­taa kaik­kea, mikä hor­jut­taa pat­riar­kaa­lis­ta jär­jes­tel­mää. LGBT on osa ”gen­de­riä”, uus­marxi­lais­ta sala­liit­toa, jon­ka pää­mää­rä on per­heen ja puo­la­lai­suu­den tuho.

Pian pre­si­dent­ti­kin jo puhui ”homo­pro­pa­gan­dan” kiel­tä­mi­ses­tä. Venäjän mal­liin.

Toistasataa Puolan kau­pun­kia, kun­taa ja pii­ri­kun­taa julis­tau­tui ”LGBT-vapaik­si alueik­si”. Mitä se tar­koit­taa, kukaan ei oikein tie­dä, mut­ta LGBT-ihmi­sil­lä on asias­ta oma käsi­tyk­sen­sä.

LGBT oli sekä kevään 2019 euro­vaa­lien, syk­syn 2019 alue- ja kun­ta­vaa­lien että kesän 2020 pre­si­den­tin­vaa­lien kes­kei­sin tee­ma.

Kun Kaczyńskille uskol­li­nen pre­si­dent­ti Andrzej Duda täpä­räs­ti pää­si jat­ko­kau­del­le hei­nä­kuun pre­si­den­tin­vaa­leis­sa, oli sel­vää, että puo­lu­een kurs­si jyr­ken­tyi­si. PiS:llä oli­si vajaa nel­jä vuot­ta aikaa toteut­taa tavoit­te­le­man­sa val­lan­ku­mous. Puola, sen yhteis­kun­ta, kan­sain­vä­li­nen ase­ma ja kult­tuu­ri kään­net­täi­siin uusil­le rai­teil­le. Kommunismin (1945‒1989) jään­teet juu­rit­tai­siin pois, ja maal­le raken­net­tai­siin ”uudet elii­tit”.

Oikeuslaitos ja polii­si on jo lähes täy­sin alis­tet­tu puo­lu­eel­le, kult­tuu­rie­lä­mä­kin sil­tä osin kuin se on val­tion rahoit­ta­maa. Seuraavaksi ovat toden­nä­köi­ses­ti vuo­ros­sa val­tios­ta riip­pu­ma­ton media ja kan­sa­lais­jär­jes­töt. Abortin täys­kiel­to on jo par­la­men­tin käsit­te­lys­sä.

PiS halu­aa Puolan, joka täyt­tää sekä 1930-luvun natio­na­lis­tien että kom­mu­nis­ti­val­lan ihan­teet: kan­sal­li­ses­ti homo­gee­ni­sen, hen­gel­tään isän­maal­li­sen ja erit­täin kon­ser­va­tii­vi­sen.

Puolue on tähän asti pys­ty­nyt raken­ta­maan ihan­neyh­teis­kun­taan­sa esteet­tä. Mielenosoitukset ovat tosin välil­lä saa­neet puo­lu­een het­kek­si perään­ty­mään; näin kävi pari vuot­ta sit­ten abort­tia­sias­sa. Mutta ”hyvä muu­tos”, dobra zmia­na, kuten PiS ohjel­maan­sa kut­suu, ete­nee vää­jää­mät­tä.

EU:ta PiS:n tus­kin tar­vit­see pelä­tä jat­kos­sa­kaan, sil­lä se on ham­paa­ton yksi­mie­li­syys­pe­ri­aat­teen­sa takia. Toisaalta Puolan vah­vaa talous­kas­vua ei halu­ta häi­ri­tä var­sin­kaan Saksassa, jon­ka lii­ke-elä­mä on inves­toi­nut maa­han pal­jon. Liike-elä­mä halu­aa vakaut­ta.

*

Mutta yhtäk­kiä PiS:n esiin on nous­sut uusi haas­te: sateen­kaa­ri­ru­tok­si ja pedo­fii­leik­si hau­ku­tut, mus­ta­maa­lauk­ses­ta tar­peek­seen saa­neet sek­su­aa­li- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­töt ‒ oikeis­ton ja kir­kon inhoa­ma kir­jai­nyh­dis­tel­mä LGBT.

Tänä kesä­nä LGBT on vään­tä­nyt Puolan poliit­ti­sen kes­kus­te­lun uuteen asen­toon.

Kesäkuun lopus­sa LGBT-akti­vis­tit hyök­kä­si­vät Varsovassa paket­ti­au­ton kimp­puun. Auto kuu­lui fun­da­men­ta­lis­ti­ryh­mäl­le, jon­ka paket­ti­au­tot ovat jo vuo­sia ajel­leet pit­kin Puolan kau­pun­ke­ja kyl­jes­sään isku­lausei­ta tyy­liin: ”Stop pedo­fi­lial­le”, ”Mitä homo­lob­ba­rit halua­vat opet­taa lap­sil­le? Masturbaatiota neli­vuo­tiail­le” ja ”Pelastakaa lap­set”. (Oikeus on kiel­tä­nyt paket­ti­au­to­ja levit­tä­mäs­tä viha­sa­no­maan­sa, mut­ta kiel­to on jää­nyt kuol­leek­si kir­jai­mek­si.)

Aktivistit pysäyt­ti­vät auton ja repi­vät isku­lause­tei­pit sen kyl­jis­tä. He nuja­koi­vat kul­jet­ta­jan kans­sa niin, että tämä kaa­tui ja louk­ka­si itsen­sä lie­väs­ti.

Aktivistiryhmän nimi on StopBzdurom eli ”Loppu ros­ka­pu­heel­le”.

Kuukautta myö­hem­min, hei­nä­kuun lopul­la, StopBzdurom jär­jes­ti hap­pe­nin­gin, jos­sa ripus­tet­tiin sateen­kaa­ri­lip­pu­ja Varsovan kes­kei­siin pat­sai­siin. Yksi sateen­kaa­rel­la koris­te­tuis­ta pat­sais­ta oli ris­tiä kan­ta­va Kristus pää­ka­dun var­rel­la sijait­se­van Pyhän ris­tin kir­kon edes­sä.

Marginaalien mar­gi­naa­li tun­ki itsen­sä pää­kau­pun­gin salon­kien yti­meen ja räväyt­ti läs­nä­olon­sa kaik­kien tiet­tä­väk­si: tämä kau­pun­ki ja sen his­to­ria on myös mei­dän.

Happening sai aikaan val­ta­vat seu­rauk­set. Poliisi ryh­tyi etsi­mään ja pidät­tä­mään akti­vis­te­ja perus­tee­naan ”pat­sai­den häpäi­se­mi­nen” ja ”uskon­nol­lis­ten tun­tei­den louk­kaa­mi­nen”. Mielensä pahoit­ta­nut pää­mi­nis­te­ri kävi sytyt­tä­mäs­sä kynt­ti­län ja pre­si­dent­ti vie­mäs­sä kuk­kia ”häpäis­tyn” Kristus-pat­saan juu­rel­le.

Valtiollinen tele­vi­sio ja oikeis­to­me­dia tul­kit­si­vat liput hyök­käyk­sek­si kirk­koa, per­het­tä ja puo­la­lai­suut­ta koh­taan. Netin kes­kus­te­lu­ryh­mät räjäh­ti­vät ilmiö­mäi­seen rii­te­lyyn. Äänekkäin enem­mis­tö kiit­te­lee polii­sin toi­min­taa ja vaa­tii radi­kaa­lim­pia toi­mia. Paljon, pal­jon radi­kaa­lim­pia, useim­mi­ten pai­no­kel­vot­to­mia.

Perjantaina 7.8. polii­si pidät­ti StopBzdurom-ryh­män joh­to­hah­mon Margotin. Tuomioistuin oli mää­rän­nyt hänet kah­den kuu­kau­den tut­kin­ta­van­keu­teen paket­ti­au­to­ta­pauk­sen joh­dos­ta. Toimenpidettä käy­te­tään yleen­sä sil­loin, kun kyse on vaa­ral­li­ses­ta rikol­li­ses­ta.

Pidätys joh­ti mie­le­no­soi­tuk­seen Pyhän ris­tin kir­kon edes­sä ja polii­sin rajui­hin voi­ma­toi­miin. Kuvailin tapah­tu­mat tämän teks­tin alus­sa.

Seuraavana päi­vä­nä niin Varsovassa kuin useis­sa muis­sa Puolan kau­pun­geis­sa pro­tes­toi­tiin Margotin pidä­tys­tä vas­taan.

Mielenosoitukset ovat jat­ku­neet. Krakovassa nuo­ri mies ripus­ti alku­vii­kos­ta sateen­kaa­ri­li­pun Wawelin lin­nan lohi­käär­me­pat­saa­seen ‒ polii­si epäi­lee mies­tä ”jär­jes­tys­häi­riön aiheut­ta­mi­ses­ta”. Varsovan Pyhän ris­tin kir­kon Kristus on yri­tet­ty sateen­kaa­ri­li­put­taa jo useas­ti ‒ pat­sas­ta suo­je­le­mas­sa sei­soo polii­si­au­to­ja, ja por­tail­la rukoil­laan ruusuk­ko­ru­kous­ta.

*

Ennen tämän kesän tapah­tu­mia Puolan sek­su­aa­li- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen asia on ollut lähin­nä hei­dän oman­sa. Sille ei riit­tä­nyt sym­pa­ti­aa libe­raa­li­na pide­tyn Kansalaisfooruminkaan val­ta­kau­del­la (2007‒2015).

Puolassa samaa suku­puol­ta ole­vat eivät voi viral­lis­taa pari­suh­tei­taan, eikä homo­jen syr­jin­tää ei ole kri­mi­na­li­soi­tu. Tuomioistuimet ja polii­si eivät yleen­sä tun­nis­ta homo­vi­haa.

Nyt PiS:n ääri­kon­ser­va­tii­vi­suut­ta kam­moa­vat puo­la­lai­set ovat huo­man­neet, että vapau­des­ta ja demo­kra­tias­ta puhu­vat äänek­käim­min ja vihai­sim­min ryh­mät, joi­ta sekä kom­mu­nis­tit, kato­li­lai­set että Solidaarisuus-liik­keen peril­li­set ovat vie­rok­su­neet. Taistelua Puolan suun­nas­ta käy­dään nyt sateen­kaa­ri­li­pun väreis­sä.

Tilanne on sama kuin New Yorkissa Stonewallin kapi­nas­sa: vapaus­tais­te­lun etu­rin­ta­maan ovat nous­seet ne, joi­ta syr­ji­tään ja hal­vek­si­taan yksi­mie­li­sim­min ja ran­kim­min, eli tran­sih­mi­set ja muun­su­ku­puo­li­set, kuten nyt van­ki­las­sa istu­va Margot. Heillä on vähi­ten mene­tet­tä­vää.

Kysymys demo­kra­tias­ta on kitey­ty­nyt kysy­myk­seen vähem­mis­tö­jen oikeuk­sis­ta.

*

Suomessa Varsovan tapah­tu­mis­ta ovat vai­en­neet lähes kaik­ki mediat. Syitä voi olla mon­ta. Joku oli lomal­la, joku sela­si uutis­säh­keet huo­li­mat­to­mas­ti. Tai ehkä­pä homo­jen asi­aa ei tule pitää esil­lä lii­an usein.

Voi myös olla, että toi­mi­tuk­sis­sa ei vie­lä­kään ole kun­nol­la huo­mat­tu, että Puola ei enää ole enti­nen ”pie­ni sosia­lis­ti­maa”, vaan koh­ta EU:n kuu­den­nek­si suu­rin talous. Tai sit­ten PiS:n vii­si­vuo­ti­nen val­ta­kausi on teh­nyt Puolasta niin nau­ret­ta­van, että sen joh­don ede­sot­ta­muk­sia ei kukaan enää jak­sa ottaa vaka­vas­ti.

Jos Puola pää­see suo­ma­lai­sen median huo­maa­mat­ta kas­va­maan talous­val­lak­si, voi olla, että meil­lä ei kukaan huo­maa sitä­kään, kun radi­kaa­lioi­keis­to­lai­nen ja vau­ras­tu­va Puola alkaa tukea ja rahoit­taa saman­mie­li­siä muu­al­la­kin Euroopassa. Puola on jo nyt euroop­pa­lai­sen äärioi­keis­ton vah­vin­ta maa­pe­rää, ja hal­li­tus ja kato­li­nen kirk­ko flirt­tai­le­vat avoi­mes­ti ääri­na­tio­na­lis­tien kans­sa.

Mutta voi myös olla niin, että Suomen media ei tun­nis­ta Puolassa tapah­tu­nut­ta syvem­pää muu­tos­ta, joka ei ole vie­lä kun­nol­la näky­nyt edes vaa­li­tu­lok­sis­sa.

Nuoret puo­la­lai­set demo­kraa­tit halua­vat nyt nimit­täin pal­jon enem­män kuin mitä pää­op­po­si­tio­puo­lue Kansalaisfoorumin muka-libe­raa­lit voi­vat tar­jo­ta. He halua­vat oike­aa tasa-arvoa, oikeas­ti maal­lis­ta yhteis­kun­taa ja oike­aa vapaut­ta. Kun PiS:n ummeh­tu­neen ja pom­pöö­sin auto­ri­taa­ri­suu­den aika jos­kus on ohi, myös Kansalaisfoorumi voi olla men­nei­syyt­tä.

Meikäläisessä medias­sa hoe­taan Puolan syvää kato­li­lai­suut­ta ja kon­ser­va­tii­vi­suut­ta eikä näh­dä, että koko Puola ei suin­kaan ole niin kon­ser­va­tii­vi­nen eikä fun­da­men­ta­lis­ti­sen kato­li­lai­nen kuin PiS uskoo ja halu­aa esit­tää.

Liberaali äly­mys­tö on jo hylän­nyt kir­kon tai suh­tau­tuu sii­hen välin­pi­tä­mät­tö­mäs­ti, ja isois­sa kau­pun­geis­sa mes­sui­hin osal­lis­tuu koko ajan vähem­män ja vähem­män ihmi­siä.

Nopeimmin kir­kon vai­ku­tus­val­ta on luhis­tu­mas­sa nuo­ri­son paris­sa. Viime vuon­na teh­dyn tut­ki­muk­sen mukaan 35 pro­sent­tia nuo­ris­ta ei käy ollen­kaan kir­kos­sa, ja kou­lu­jen uskon­non­ope­tuk­seen osal­lis­tuu enää 70 pro­sent­tia.

Luvut ker­to­vat yhä euroop­pa­lai­sit­tain kor­keas­ta uskon­nol­li­suu­den tasos­ta, mut­ta las­kusuun­ta on jyrk­kä. Puola voi jo olla tiel­lä, jota ovat kul­ke­neet kon­ser­va­tii­vi­sen kato­li­lai­suu­den lin­nak­kei­na pide­tyt Irlanti ja Malta.

Onko sateen­kaa­ri­ka­pi­na kuva oikeis­to­kon­ser­va­tii­vi­sen Puolan lopus­ta?