Hallituksen koro­na­po­liit­ti­seen lin­jaan kriit­ti­ses­ti suh­tau­tu­via tut­ki­joi­ta on Saksassa irti­sa­not­tu, lei­mat­tu ja vai­en­net­tu. Kärkipoliitikot väit­tä­vät tiu­kan koro­na­ku­rin perus­tu­van ”oike­aan tie­tee­seen”, jät­täen huo­miot­ta epi­de­mio­lo­gi­seen näyt­töön perus­tu­vat tut­ki­muk­set eri inter­ven­tioi­den tehos­ta. Tilanne on absur­diu­des­saan uhka demo­kra­tial­le, esit­tää talous­p­sy­ko­lo­gian pro­fes­so­ri Oliver Hirsch hel­mi­kuus­sa 2022 Särölle kir­joit­ta­mas­saan essees­sä, jos­sa avaa myös oman kriit­ti­syy­ten­sä taus­to­ja. (Suomennos: Anne Kilpi)

Menin tam­mi­kuun 7. päi­vän aamu­na 2022 taval­li­seen tapaan kel­lo kuu­del­ta – olen aamuih­mi­nen – keit­ti­öön kah­vin­keit­toon täys­jy­vä­säm­py­lä jo nau­tin­nol­li­se­na mie­les­sä­ni. Aamiainen on minul­le päi­vän tär­kein ate­ria.

Samassa kän­nyk­kä­ni näy­töl­le alkoi ilmes­tyä eri­koi­sia vies­te­jä kir­joit­ta­ja­kol­le­goil­ta­ni. Olimme edel­li­se­nä ilta­na jul­kais­seet Researchsquare-esi­jul­kai­su­tie­to­kan­nas­sa käsi­kir­joi­tuk­sen otsi­kol­la Possible toxici­ty of chro­nic car­bon dioxi­de expo­su­re associa­ted with mask use, par­ticu­lar­ly in preg­nant women, children and ado­lescents – a sco­ping review. Käsikirjoituksessa tode­taan kir­jal­li­suusyh­teen­ve­toon tukeu­tuen, että mel­ko pie­nil­lä­kin hii­li­diok­si­dian­nok­sil­la, joi­ta kas­vo­mas­kin käyt­tä­jä hen­git­tää sisään­hen­gi­tyk­sen muka­na takai­sin, voi mas­kia pit­kään käy­tet­täes­sä olla mer­kit­tä­viä hai­tal­li­sia vai­ku­tuk­sia ras­kaa­na ole­vil­le, lap­sil­le ja nuo­ril­le.

Kollegani ker­toi­vat kiih­ty­nei­nä säh­kö­pos­ti­vies­teis­sään, että esi­jul­kai­sum­me oli pois­tet­tu tie­to­kan­nas­ta jo muu­ta­ma tun­ti jul­kai­se­mi­sen jäl­keen.

Researchsquare väit­ti ensin sivus­tol­laan mei­dän kir­joit­ta­jien itse mää­rän­neen jul­kai­sun pois­tet­ta­vak­si. Kiistimme väit­teen Researchsquarelle lähet­tä­mis­säm­me säh­kö­pos­ti­vies­teis­sä sekä pois­te­tun doku­men­tin kom­ment­ti­ken­täs­sä. Tämän jäl­keen saim­me Researchsquarelta säh­kö­pos­ti­vies­tin, jos­sa todet­tiin: ”Päätoimittajamme oli huo­lis­saan esi­jul­kai­sun sovel­tu­vuu­des­ta jul­ki­seen jakoon ennen kuin ver­tai­sar­vioin­ti on teh­ty, ja täs­tä syys­tä pois­ti teks­tin.” Esijulkaisujen tie­to­kan­nan tar­koi­tus­han kui­ten­kin on, että kol­le­gat tie­deyh­tei­sös­sä voi­vat tutus­tua käsi­kir­joi­tuk­siin ennen ver­tai­sar­vioin­tia, kos­ka ilmes­ty­mi­seen tie­teel­li­ses­sä aika­kaus­leh­des­sä voi men­nä usei­ta­kin kuu­kausia.

Esijulkaisun pois­ta­mi­nen on tie­deyh­tei­sös­sä erit­täin epä­ta­val­lis­ta. Kyseinen käsi­kir­joi­tuk­sem­me on ollut tam­mi­kuun 20. päi­väs­tä läh­tien luet­ta­vis­sa toi­ses­sa esi­jul­kai­su­tie­to­kan­nas­sa.

Vastaani on vii­mei­sen puo­len­tois­ta vuo­den aika­na tul­lut usei­ta mui­ta­kin saman­kal­tai­sia tapauk­sia, jois­sa koro­na­toi­mia kriit­ti­ses­ti käsit­te­le­viä tie­teel­li­siä käsi­kir­joi­tuk­sia on syy­tä ilmoit­ta­mat­ta esi­mer­kik­si sul­jet­tu pois tie­teel­li­sen aika­kaus­leh­den arvioin­ti­me­net­te­lys­tä.

Saksan hal­li­tus ja sen lähel­lä toi­mi­vat, hal­li­tuk­sen lin­jaa myö­täi­le­vät tut­ki­jat väit­tä­vät, että Saksan koro­na­po­li­tiik­ka seu­raa tie­teel­lis­tä näyt­töä. Heillä ei kui­ten­kaan ole vakuut­ta­via todis­tei­ta näke­mys­ten­sä tuek­si. Itse väi­tän, että asia on aivan päin­vas­toin: koro­na­po­li­tiik­ka erkaan­tuu Saksassa yhä enem­män tie­teel­li­ses­tä näy­tös­tä.

Hallitus ja hal­li­tuk­sen lin­jaa suo­si­vat tahot syyt­tä­vät lin­jan kysee­na­lais­ta­jia tie­de­vi­ha­mie­li­syy­des­tä, fasis­ti­ses­ta toi­min­nas­ta ja pyr­ki­myk­sis­tä lak­kaut­taa demo­kra­tia, vaik­ka itse asias­sa syy­tös­ten esit­tä­jien omas­sa toi­min­nas­sa on havait­ta­vis­sa juu­ri näi­tä piir­tei­tä. Psykologiassa täl­lais­ta kut­su­taan pro­jek­tiok­si.

Professorikollegani Mattias Desmet Gentin yli­opis­tos­ta Belgiasta kut­suu ”jou­kon muo­dos­tu­mi­sek­si” (mass for­ma­tion) ilmiö­tä, jos­sa ihmi­set muki­se­mat­ta luo­pu­vat vapau­des­taan ja antau­tu­vat pelol­le ja ahdis­tuk­sel­le. Desmet halu­aa tie­toi­ses­ti vält­tää mas­sap­sy­koo­sin käsi­tet­tä, sil­lä psy­koo­si on klii­ni­nen ter­mi, eikä mas­sap­sy­koo­sia diag­noo­si­na tun­ne­ta mis­sään diag­nos­ti­ses­sa mal­lis­sa. Vallitseva poliit­ti­nen nar­ra­tii­vi, jota empii­ri­seen näyt­töön perus­tu­vat argu­men­tit eivät pys­ty muut­ta­maan, muis­tut­taa sil­ti psy­koot­tis­ta poti­las­ta, jon­ka käy­tök­seen ratio­naa­li­sil­la argu­men­teil­la ei ole vai­ku­tus­ta.

Toisaalta näen myös vas­ta­vuo­roi­sen pato­lo­gi­soin­nin vaa­ran; yksi tota­li­taa­ris­ten val­tioi­den stra­te­giois­ta­han on psy­kiat­ri­soi­da vas­tus­ta­jia. Entinen liit­to­kans­le­ri Angela Merkel esi­mer­kik­si vih­jai­li, että koro­na­toi­mia kri­ti­soi­vien tuli­si hakeu­tua psy­ko­lo­gin pakeil­le. Kohtalon ivaa Merkelin kan­nal­ta, että olen itse pait­si toi­men­pi­de­krii­tik­ko myös psy­ko­lo­gi.

Saksa vuo­rot­te­lee koro­na­toi­mien voi­mak­kuut­ta mit­taa­van tiuk­kuusin­dek­sin ensim­mäi­ses­tä sijas­ta Fidzin kans­sa. Baijerin osa­val­tios­sa tuli voi­maan päi­vä­ko­ti­las­ten tes­taus­pak­ko yhden vuo­den iäs­tä alkaen. Saksassa laa­jem­min otet­tiin käyt­töön ter­vey­den­huol­to­hen­ki­lös­tön roko­tus­pak­ko maa­lis­kuus­ta 2022 alkaen. Lapsia – joil­le tämä sai­raus ei ole min­kään­lai­nen ris­ki – alet­tiin rokot­taa. Ravintoloihin sisään­pää­syl­le tuli 2G+ ‑vaa­ti­mus, eli asiak­kaal­ta vaa­di­taan joko roko­tus tai sai­ras­tet­tu tau­ti sekä nega­tii­vi­nen tes­ti­tu­los. Stuttgartin yli­opis­tos­sa otet­tiin tapah­tu­ma­ti­lo­jen ovil­la käyt­töön luku­lait­teet, joil­la opis­ke­li­joi­den 3G-sta­tus voi­daan tar­kas­taa[1].

En oli­si kos­kaan voi­nut uskoa mah­dol­li­sek­si, että näin absur­dit toi­met voi­si­vat toteu­tua runoi­li­joi­den ja ajat­te­li­joi­den maak­si kut­su­tus­sa val­tios­sa.

Maassamme val­lit­see lamaut­ta­va, dys­toop­pi­nen ilma­pii­ri, ja samal­la liit­topre­si­dent­ti julis­taa mei­dän elä­vän kaik­kien aiko­jen par­haim­mas­sa Saksassa. Lausunnoillaan hän jakaa yhteis­kun­taa kah­tia. 2G-sää­dök­sen (roko­tet­tu tai paran­tu­nut) lie­veil­miöi­tä saat­toi jou­lun alla seu­ra­ta syn­nyin­kau­pun­gis­sa­ni Siegenissä: kaup­po­jen edus­toil­le syn­tyi jono­ja, sil­lä jokai­sen sisään­pää­sy­lu­pa oli skan­nat­ta­va mobii­li­so­vel­luk­sel­la. Myymälöissä on väli­sei­niä, jot­ka siir­re­tään sivuun vas­ta, kun 2G-lupa on saa­tu tar­kas­tet­tua. Miten täs­tä kai­kes­ta tulee­kin mie­lee­ni se, kun englan­nin­tun­neil­la luin George Orwellin Vuonna 1984 -romaa­nia?

Elokuussa 2020 Saksan ope­tus- ja tut­ki­mus­mi­nis­te­riö jul­kai­si vuo­teen 2030 sijoi­te­tun tule­vai­suus­vi­sion, jos­sa käsi­tel­lään Kiinassa käy­tös­sä ole­van yhteis­kun­nal­li­sen pis­tey­tys­jär­jes­tel­män sovel­ta­mis­ta Saksassa. Visio on esi­tet­ty arvo­tut­ki­muk­sen luvus­sa 5.5 (Szenario ”Das Bonus-System”). Vaikka näis­tä visiois­ta ker­ro­taan minis­te­riön sivuil­la, niis­tä puhu­mi­nen joh­taa sala­liit­to­teo­ree­ti­kok­si stig­ma­ti­soi­tu­mi­seen.

Perheissä koro­naan suh­tau­tu­mi­nen on muo­dos­tu­nut usko­na­siak­si. Myös oma per­hee­ni on rii­taan­tu­nut, eikä asial­li­nen kes­kus­te­lu tun­nu enää onnis­tu­van. Hyvää on se, että olen saa­nut tutus­tua uusiin, mie­len­kiin­toi­siin ihmi­siin. Rinnakkaisyhteisöjä muo­dos­tuu.

Olen pet­ty­nyt sii­hen, miten tie­do­tus­vä­li­neet Saksassa käsit­te­le­vät koro­na­ti­lan­net­ta. Sosiologiaan eri­kois­tu­neen toi­mit­ta­ja-kir­jai­li­ja Marcus Klöcknerin käyt­tä­mä ter­mi ”zom­bi­jour­na­lis­mi”, joka on myös hänen teok­sen­sa nimi (Zombie-Journalismus. Was kommt nach dem Tod der Meinungsfreiheit? Rubikon, 2021), on mie­les­tä­ni hyvin osu­va. Voidaanko enää yli­pää­tään puhua jour­na­lis­mis­ta, kun jour­na­lis­tit ovat jo lähes kah­den vuo­den ajan kut­su­neet kaik­kea koro­na­toi­miin koh­dis­tu­vaa kri­tiik­kiä hölyn­pö­lyk­si, poliit­ti­ses­ti äärioi­keis­to­lai­sek­si ja anti­se­mi­tis­ti­sek­si? Kun jour­na­lis­ti­ses­sa aineis­tos­sa esi­te­tään perä­tys­ten väit­tei­tä, jot­ka ovat kes­ke­nään täy­del­li­ses­sä ris­ti­rii­das­sa – luot­taen vain vies­tin tun­ne­poh­jai­seen voi­maan – voi­daan pikem­min­kin puhua jour­na­lis­min pois­sao­los­ta. Minua kau­his­tut­taa, että val­tao­sa sak­sa­lai­sis­ta ei pidä tätä enää edes tavat­to­ma­na.

Muissa mais­sa hal­li­tus­ta kri­ti­soi­va jour­na­lis­mi on vie­lä mah­dol­lis­ta. Esimerkiksi brit­ti­läi­sen GB News -uutis­ka­na­van lähe­tyk­sis­sä voi avoi­mes­ti kes­kus­tel­la mas­kien toi­mi­vuu­des­ta tai toi­mi­mat­to­muu­des­ta. Lähetyksissä pää­se­vät ääneen myös toi­mit­ta­jat ja tut­ki­jat, joi­den mie­les­tä koro­na­dys­to­pian mal­lin­ta­jien ennus­teet oli­vat täy­sin vää­riä ja että nii­den teki­jät tuli­si aset­taa vas­tuuseen. Ääneen saa sanoa sen­kin, että sul­ku­ti­lois­ta on ollut enem­män vahin­koa kuin hyö­tyä. Saksassa toi­mit­ta­jien näke­mys sen sijaan vai­kut­taa ennal­ta muo­dos­tu­neel­ta: koro­na­toi­mien vas­tai­sia mie­le­no­soi­tuk­sia mää­ri­tel­lään auto­maat­ti­ses­ti ”nat­si­mars­seik­si” ja osal­lis­tu­ja­mää­rät ilmoi­te­taan todel­lis­ta pie­nem­pi­nä. Jos koro­na­toi­mien vas­tai­nen mie­le­no­soi­tus kiel­le­tään, vaik­ka sen vas­ta­mie­le­no­soi­tus sal­li­taan, tie­do­tus­vä­li­neis­sä hur­ra­taan.

Olen pet­ty­nyt sii­hen, että täl­lai­nen on Saksassa mah­dol­lis­ta. Psykologian ammat­ti­lai­se­na tun­nis­tan tie­do­tus­vä­li­nei­den päi­vit­täi­ses­sä toi­min­nas­sa pro­pa­gan­dan ja aivo­pe­sun ele­ment­te­jä. Poliitikot ja jour­na­lis­tit puhu­vat tau­koa­mat­ta sii­tä, että rokot­ta­mat­to­mien olo tuli­si teh­dä ”tuka­lak­si”. Miksi? Siksikö, että roko­tuk­sis­taan itse päät­tä­vät kan­sa­lai­set tie­dos­ta­vat demo­kra­tian suo­mat oikeu­ten­sa? Hyökkäykset hal­li­tuk­sen lin­jan krii­ti­koi­ta vas­taan ovat vail­la eet­tis­tä ja tie­teel­lis­tä poh­jaa. Tukalaa pitäi­si pikem­min­kin olla näil­lä demo­kra­tian­vas­tai­sil­la hyök­kää­jil­lä.

Mauttomuuden huip­pu oli epäi­le­mät­tä Spiegel-leh­des­sä 16.7.2020 jul­kais­tu kolum­ni, jos­sa mas­kien käyt­töä vas­tus­ta­vat ihmi­set esi­tet­tiin poten­ti­aa­li­si­na mur­haa­ji­na. Ei siis ole yllät­tä­vää, että Saksan medias­sa huo­miot­ta jäte­tään jo men­nei­syy­des­sä influens­san yhtey­des­sä sekä nyt­tem­min COVID-19:n aika­na teh­dyt satun­nais­te­tut tut­ki­muk­set, jot­ka kysee­na­lais­ta­vat mas­kien käy­tön hyö­dyn. Nämä tut­ki­muk­set­han eivät sovi median val­ta­vir­ran popu­lis­ti­seen kon­sep­tiin. Myös hai­tat jäte­tään käsit­te­le­mät­tä: mas­kien jouk­ko­käyt­tö esi­te­tään täy­sin vaa­rat­to­ma­na.

Maskipakko on toi­men­pi­de eli inter­ven­tio, jota Saksassa kut­su­taan ”pan­de­mian vas­tai­sek­si suo­ja­kil­vek­si”. Interventiotutkijana kysyn­kin, mik­si mas­kien käy­töl­lä ei ole vai­ku­tus­ta polii­tik­ko­jen niin ihan­noi­miin ilmaan­tu­vuus­lu­kui­hin. Valtionjohto ei ole mis­sään vai­hees­sa teet­tä­nyt mas­ki­mää­räys­ten kus­tan­nus-hyö­ty­ana­lyy­siä, vaik­ka sään­nöl­li­sen mas­kien käy­tön mah­dol­li­sis­ta laa­ja­mit­tai­sis­ta vahin­gois­ta on sel­kei­tä viit­tei­tä.

Edellinen on vain yksi esi­merk­ki Saksan koro­na-ajan tor­ju­tus­ta tie­teel­li­ses­tä dis­kurs­sis­ta. Poliitikot ovat yksi­puo­li­ses­ti lukin­neet näke­myk­sen, joka esi­te­tään kan­sa­lai­sil­le ”oikea­na tie­tee­nä”. Tiede on jat­ku­vas­sa liik­kees­sä, joten jon­kin näke­myk­sen julis­ta­mi­nen ”oikeak­si tie­teek­si” on tie­teen­fi­lo­so­fi­ses­ti kat­sot­tu­na vää­rin. Ei ole ole­mas­sa lää­ke­tie­teel­lis­tä toi­men­pi­det­tä, joka sopi­si kai­kil­le.

Toinen absur­diu­den huip­pu on se, että Robert Koch -ins­ti­tuut­ti, Saksan ter­veys­mi­nis­te­riön alai­suu­des­sa toi­mi­va kan­san­ter­vey­den alan tut­ki­mus­lai­tos, typis­ti koro­nan sai­ras­ta­nei­den ihmis­ten ”parantunut”-terveysstatuksen kuu­des­ta kuu­kau­des­ta kol­meen kuu­kau­teen mie­li­val­tai­ses­ti ja käy­tän­nös­sä yhdes­sä yös­sä. Todistus koro­nas­ta paran­tu­mi­ses­ta tulee voi­maan vas­ta kuu­kau­den pitui­sen odo­tusa­jan jäl­keen, eli käy­tän­nös­sä sta­tuk­sen voi­mas­sao­lo lyhe­ni vii­des­tä kuu­kau­des­ta kah­teen kuu­kau­teen.[2]

Lisäksi voi­daan mai­ni­ta myös Itävallassa voi­maan tul­lut, jär­jet­tö­mäl­tä tun­tu­va roko­tus­pak­ko. Maaliskuun puo­li­vä­lis­tä alkaen ihmis­ten tuli­si antaa polii­sin tar­kas­taa roko­tuss­ta­tuk­sen­sa, ja voi­mas­sa ole­van roko­tus­to­dis­tuk­sen puut­tues­sa kär­siä ran­gais­tus. Tämä ei tuo mie­leen vapaa­ta demo­kra­ti­aa vaan lähin­nä polii­si­val­tion: pimeä kes­kiai­ka 2.0. Rokotuspakosta saa­te­taan olla luo­pu­mas­sa, mut­ta lausun­not ovat tois­tai­sek­si olleet ris­ti­rii­tai­sia[3].

Tämä on ensim­mäi­nen ker­ta, kun ilmai­sen sub­jek­tii­vi­sen näke­myk­se­ni hel­mi­kuun 2020 jäl­kei­sis­tä tapah­tu­mis­ta, ja tun­tuu mel­ko kum­mal­li­sel­ta, että teen sen suo­ma­lai­sel­le ylei­söl­le. Mutta mikä­pä ei oli­si kum­mal­lis­ta näi­nä aikoi­na? Kriittinen asen­tee­ni koro­na­toi­men­pi­tei­tä koh­taan muo­dos­tui luet­tua­ni epi­de­mio­lo­gian pro­fes­so­ri John Ioannidisin artik­ke­lin, jos­sa hän luon­neh­ti pan­de­mia­po­li­tiik­kaa ”evi­dens­si­fias­kok­si” – pää­tök­set poh­jau­tu­vat riit­tä­mät­tö­mään tie­toon. Sittemmin olen syven­ty­nyt aihe­pii­riin lukuis­ten tie­teel­lis­ten artik­ke­lei­den kaut­ta, ja myös itse kir­joit­ta­nut aihees­ta tie­teel­li­siä jour­na­lis­ti­sia artik­ke­lei­ta, omal­la nimel­lä­ni.

Anonyymin kri­tii­kin ajan pitäi­si vii­meis­tään nyt olla ohi. Se, että omal­la nimel­lä kir­joit­ta­mi­seen tämän päi­vän Saksassa liit­tyy nyt var­jo­puo­lia, ei ker­ro hyvää ajan­koh­tai­ses­ta tie­teel­li­ses­tä kes­kus­te­lus­ta eikä yhteis­kun­nan tilas­ta. Miten muu­ten pitäi­si suh­tau­tua sii­hen, että erit­täin arvos­tet­tu kol­le­ga­ni, pro­fes­so­ri ja toh­to­ri Andreas Sönnichsen menet­ti yleis­lää­ke­tie­teen pro­fes­suu­rin­sa Wienin lää­ke­tie­teel­li­ses­sä yli­opis­tos­sa ilmais­tu­aan kriit­ti­siä koro­na­kan­to­ja? Tuomitsen kol­le­ga­ni irti­sa­no­mi­sen jyr­käs­ti, enkä muut­tai­si sanaa­kaan sii­tä, mitä yhdes­sä Sönnichsenin kans­sa vas­ti­kään ilmes­ty­nee­seen kriit­ti­seen jul­kai­suun kir­joi­tim­me.

Myös toi­nen kol­le­ga­ni, pro­fes­so­ri ja toh­to­ri Christian Schubert Innsbruckin yli­opis­tos­ta, rik­koi Innsbruckissa tam­mi­kuun 8. päi­vä­nä 2022 jär­jes­te­tys­sä mie­le­no­soi­tuk­ses­sa pitä­mäs­sään puhees­sa usei­ta tabu­ja ilmais­tes­saan sel­keäs­ti vas­tus­ta­van­sa tie­teel­li­seen näyt­töön perus­tu­mat­to­mia rajoi­tus­toi­men­pi­tei­tä. Ihailen hänen roh­keut­taan tuo­da mie­li­pi­teen­sä jul­ki niin suu­ren ylei­sön edes­sä.

Kummatkin mai­nit­se­ma­ni kol­le­gat ovat koros­ta­neet, ettei­vät he oli­si kos­kaan voi­neet kuvi­tel­la puhu­van­sa itä­val­ta­lai­sen FPÖ:n kal­tai­sen oikeis­to­kon­ser­va­tii­vi­puo­lu­een tilai­suu­des­sa. Estradin vaih­tu­mi­seen lie­nee vai­kut­ta­nut se, että viher­va­sem­mis­to­lai­set, niin sano­tut ”hyvien ihmis­ten” puo­lu­eet koet­ta­vat pakot­taa ihmi­siä otta­maan roko­tuk­set rajoit­ta­mal­la niis­tä kiel­täy­ty­jien vapauk­sia.

Olen itse­kin aina sijoit­ta­nut itse­ni poliit­ti­ses­ti juu­ri viher­va­sem­mis­to­lai­seen kent­tään; olin 1980-luvul­la rau­han­liik­keen jäsen ja muka­na vas­tus­ta­mas­sa ase­va­rus­te­lua. Sain jo tuol­loin kokea, mil­lais­ta on, jos esit­tää ei-toi­vot­tu­ja kan­to­ja. Kun 1980-luvun rau­han­liik­keen näke­myk­sis­sä ja Neuvostoliiton poli­tii­kas­sa alkoi näkyä yhtä­läi­syyk­siä, teki­vät val­ta­me­diat pää­tel­män, että pasi­fis­tit toi­mi­si­vat yhdes­sä Neuvostoliiton kans­sa. Tähän lii­tet­tiin väi­te sii­tä, että yksi­lö on aina osa jota­kin laa­jem­paa koko­nai­suut­ta. Eli että kaik­ki pasi­fis­tit oli­si­vat Neuvostoliiton liit­to­lai­sia. Näen reto­rii­kas­sa yhtä­läi­syyk­siä koro­na-ajan jour­na­lis­min kans­sa.

Tammi­kuus­sa 2022 Berliinissä Bellevuen lin­nas­sa jär­jes­tet­tiin kes­kus­te­lu­ti­lai­suus otsi­kol­la ”Viha ja väki­val­ta pan­de­mian aika­na”. Tilaisuudessa Saksan liit­topre­si­dent­ti Frank-Walter Steinmeier luon­neh­ti hal­li­tuk­sen koro­na­toi­mia vas­taan pro­tes­toi­via ihmi­siä ”val­tion­vi­hol­li­sik­si”[4] ja dehu­ma­ni­soi­val­la taval­la ”muik­si”:

”Maassamme on ole­mas­sa suu­ri jär­ke­vä enem­mis­tö, ihmi­set, jot­ka osoit­ta­vat otta­van­sa vas­tuu­ta toi­sis­taan! Miljoonat, tätä emme saa unoh­taa, nou­dat­ta­vat mää­räyk­siä. Mutta – ja sen takia me olem­me tääl­lä tänään – lisäk­si ovat ole­mas­sa ne muut”, Steinmeier sanoi.

Tämä pöy­ris­tyt­tä­vä hal­vek­sun­ta koh­dis­tuu kan­sa­lai­siin, jot­ka demo­kraat­ti­ses­sa yhteis­kun­nas­sa vetoa­vat oikeu­teen­sa vas­tus­taa hal­li­tuk­sen kan­to­ja, samal­la kun hal­li­tus omii itsel­leen oikeu­den yhteen aino­aan, kai­ken kat­ta­vaan totuu­teen. Määräyksiä, jot­ka todis­tet­ta­vas­ti perus­tu­vat yksi­puo­li­seen tie­teel­li­seen näkö­kul­maan, on demo­kra­tias­sa voi­ta­va kyseen­alais­taa.

Nykyinen liit­to­kans­le­ri Olaf Scholz väit­tää, ettei sak­sa­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa ole min­kään­lais­ta koro­na­po­liit­tis­ta jako­lin­jaa. Hänen mukaan­sa hal­li­tuk­sen lin­jan krii­ti­kot ovat vain ääne­käs, radi­kaa­li vähem­mis­tö. Kuitenkin joka maa­nan­tai sadat­tu­han­net ihmi­set pro­tes­toi­vat hal­li­tuk­sen koro­na­toi­mia vas­taan.

Maassa val­lit­see jat­ku­va epä­var­muus. Hallituksen lyhyt­jän­teis­ten pää­tös­ten takia kan­sa­lai­set eivät voi suun­ni­tel­la tule­vai­suut­taan. Epidemiologisesti kysee­na­lais­ten sään­tö­jen nou­dat­ta­mat­ta jät­tä­vä kan­sa­lai­nen pel­kää jou­tu­van­sa lei­ma­tuk­si. On ilmeis­tä, että koro­na­toi­men­pi­tei­den perus­ta on poliit­ti­nen, ei epi­de­mio­lo­gi­nen. Päättäjät ja media koros­ta­vat toi­men­pi­tei­den vaih­toeh­dot­to­muut­ta, vaik­ka pel­käs­tään Saksan poli­tii­kan ver­taa­mi­nen mui­hin mai­hin todis­taa vaih­toeh­to­jen mah­dol­li­suu­des­ta.

Isoäi­dil­lä­ni on ollut vai­ku­tus­ta sii­hen, että nyky­ään ajat­te­len ja toi­min val­ta­vir­ras­ta poik­kea­val­la taval­la.

Toisen maa­il­man­so­dan aikaan hän asui pie­nes­sä kyläs­sä, jon­ka lähel­lä sijait­si metal­lin­ja­los­tus­yri­tys. Yritys käyt­ti työ­voi­ma­naan venä­läi­siä pak­ko­työ­läi­siä. Iltaisin nämä venä­läi­set onnis­tui­vat pää­se­mään lei­ris­tä kylään, ja he oli­vat näl­käi­siä. He sei­soi­vat iso­äi­ti­ni talon edes­sä. He vain sei­soi­vat, ker­jää­mät­tä. Kristilliset arvot omak­su­nut iso­äi­ti­ni ei ollut mikään kapi­nal­li­nen. Mutta hänen mie­les­tään ketään, edes sota­van­ke­ja, ei sai­si nään­nyt­tää näl­kään. Yhdessä van­him­man tyt­tä­ren­sä kans­sa hän läh­ti vie­mään jokai­sel­le kink­kusii­vun ja palan lei­pää. Venäläisten aut­ta­mi­nen oli tie­ten­kin anka­ras­ti kiel­let­tyä, ja kos­ka kylän pahim­pa­na pidet­ty nat­si asui näkö­etäi­syy­den pääs­sä, iso­äi­ti pani oman tur­val­li­suu­ten­sa vaa­ka­lau­dal­le.

Isoäiti tark­kai­li van­ke­ja ojen­taes­saan heil­le ruo­kaa. Yhden mie­hen kädet oli­vat hen­not ja sileät, hänel­lä oli pyö­reät sil­mä­la­sit. Tuo mies ei ole ruu­miil­li­sen työn teki­jä, vaan muusik­ko tai tai­tei­li­ja, ajat­te­li itse­kin har­mo­nia soit­ta­va nai­nen.

Kun sota päät­tyi, vapau­te­tut pak­ko­työ­läi­set kul­ki­vat kylän läpi ja tun­keu­tui­vat asuk­kai­den kotei­hin ryös­te­ly­ai­keis­sa. Miesten saa­pues­sa iso­äi­ti­ni talon koh­dal­le hän näki, kuin­ka sil­mä­la­si­päi­nen mies pidät­te­li mui­ta ja sanoi heil­le jota­kin venä­jäk­si. Miehet jat­koi­vat mat­kaan­sa. Isoäitini talo oli ainoa, joka säi­lyi kos­ke­mat­to­ma­na.

Tehtyä ei voi selit­tää teke­mät­tö­mäk­si, iso­äi­ti sanoi minul­le, kun 18-vuo­ti­aa­na kuun­te­lin hänen ker­to­mus­taan. Hän toi­voi, että jos Saksaa vie­lä jos­kus uhkai­si­vat pimeät ajat, myös minä teki­sin voi­ta­va­ni.

Lokakuussa 2020 kävin usean vuo­den jäl­keen iso­äi­ti­ni hau­dal­la ja pyy­sin hänel­tä neu­voa. En oli­si aikai­sem­min usko­nut, että tuli­sin koh­taa­maan Saksassa näin synk­kiä aiko­ja. Hautausmaalta pois­tut­tua­ni mie­le­ni val­ta­si yhtäk­kiä aja­tus: ”Älä pel­kää.”

Kiitos, iso­äi­ti, että olet rin­nal­la­ni.

En osaa sanoa, mihin tämä kaik­ki päät­tyy. Aion kir­joi­tuk­sil­la­ni kui­ten­kin edel­leen vaa­tia moniar­vois­ta, näyt­töön perus­tu­vaa kes­kus­te­lua ja tie­teel­li­ses­ti perus­teet­to­mien koro­na­mää­räys­ten pois­ta­mis­ta. Aion myös vaa­tia paluu­ta perus­tus­lain rajoi­tuk­set­to­maan nou­dat­ta­mi­seen, ja yri­tän vas­tus­taa sel­lai­sia yksi­puo­li­sia lähes­ty­mis­ta­po­ja, jot­ka eivät nojau­du tie­toon ja tie­tee­seen. Mikäli val­lan­pi­tä­jät vapaas­sa demo­kra­tias­sa teke­vät artik­ke­lie­ni vuok­si elä­mäs­tä­ni vai­ke­aa, kuten kol­le­goil­le­ni on käy­nyt, tulen entis­tä vakuut­tu­neem­mak­si sii­tä, ettei näyt­töön perus­tu­val­le argu­men­toin­nil­le löy­dy päte­viä vas­ta-argu­ment­te­ja. Vallanpitäjät uhkai­le­vat ja toteut­ta­vat uhkauk­si­aan sik­si, että heil­lä on sii­hen tänä päi­vä­nä tar­ve ja mah­dol­li­suus.

Rakas iso­äi­ti, sinul­le minä voin sanoa, että tein sen, min­kä kyke­nin.

---

Saksalainen luon­non­tie­tei­den toh­to­ri Oliver Hirsch toi­mii talous­p­sy­ko­lo­gian pro­fes­so­ri­na sovel­ta­vien tie­tei­den kor­kea­kou­lus­sa, eri­kois­aloi­naan perus­teet ja mene­tel­mät (tie­to­jen­kä­sit­te­ly ja tilas­toin­ti, tut­ki­mus­me­ne­tel­mät, biop­sy­ko­lo­gia).

[1] Sebastian Ostritsch Twitterissä: ”Yliopistollani tuo­tiin luku­lait­teet tapah­tu­ma­ti­lo­jen ovil­le. Niillä on tar­koi­tus tes­ta­ta opis­ke­li­joi­den 3G-sta­tus (roko­tet­tu, paran­tu­nut tai tes­tat­tu). Valvontavastuu on annet­tu dosen­teil­le. Ulkopuolinen yri­tys tekee pis­to­tar­kas­tuk­sia. Tämä on dys­toop­pi­nen pai­na­jai­su­ni.”

[2] Parantuneen sta­tus täyt­tää Saksan 3G- ja 2G-vaa­ti­muk­sen (toim.huom).

[3] Itävallan roko­tus­pak­ko pää­tet­tiin lait­taa tois­tai­sek­si hyl­lyl­le (9.3.2022, toim.huom).

[4] Steinmeierin lausun­to ei ollut hänel­le itsel­leen eduk­si. Valtionvihollinen-nimi­tys­tä on nimit­täin nat­siai­kaan käy­tet­ty mm. homo­sek­su­aa­leis­ta (ks. SS:n viral­li­sen Das Schwarze Korps-leh­den artik­ke­li vuo­del­ta 1937) (toim.huom).