Miksi Ruotsin ja Suomen poliit­ti­set toi­men­pi­teet koro­nae­pi­de­mian aika­na eroa­vat toi­sis­taan niin jyr­käs­ti? Mikseivät län­si­naa­pu­rim­me pel­kää yhdes­sä­oloa, vaan jat­ka­vat elä­mään­sä mil­tei enti­seen tapaan? Ylisukupolvisista sota­ko­ke­muk­sis­ta juon­tu­va pel­ko ja häpeä on vai­kut­ta­nut suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin, mikä näkyy krii­siai­ka­na.

Kirjoittaja on ter­veys­jour­na­lis­mis­ta väi­tel­lyt val­tio­tie­tei­den toh­to­ri, jon­ka taus­ta on evo­luu­tio­bio­lo­gias­sa. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.)

*

Ylitin pää­siäi­se­nä käve­ly­sil­taa kave­ri­ni kans­sa, nau­roim­me ilos­ta. Pam, sain iskun rei­teen. Minua oli hui­tais­tu tyh­jäl­lä vesi­ka­nis­te­ril­la. Muksija meni jo kau­ka­na. – Turvaväli! hän huusi selin minuun.

Illalla mar­ket­tiin. Maksaessa huo­ma­sin, että olin unoh­ta­nut pun­ni­ta ome­nat. Säntäsin vaa’alle, jon­ka vie­res­sä nuo­reh­ko rou­va kat­sas­ti vihan­nek­sia. Rouva heit­täy­tyi taak­se­päin. – Hui! hän moit­ti.

Tapasin kas­sal­la Hellun, jut­te­lim­me nii­tä näi­tä. Olin juu­ri pak­kaa­mas­sa ker­ta­käyt­töis­tä saip­pua-annos­te­li­jaa. Sanoin että se on vie­rai­ta var­ten, tah­don olla huo­maa­vai­nen.

Hellu epä­röi: – Ei nyt tai­da kel­lään vie­rai­ta käy­dä.

Sanoin ohuel­la äänel­lä, että meil­lä kyl­lä käy. Tuntui vai­keal­ta, vähän kuin oli­sin sano­nut että kan­ta­pääs­sä­ni on syy­liä. Hellun kas­vois­ta näkyi sekaan­nus. Sanoin, ettei mis­sään ole kiel­let­ty kut­su­mas­ta paria vie­ras­ta. Korkeasti kou­lu­tet­tu Hellu kat­soi maa­han ja muti­si, että niin­hän se tai­taa olla. Kiitävän het­ken näyt­ti sil­tä, että hän­kin tun­tee häpe­ää; koro­na­hä­pe­ää.

Tänä kevää­nä suo­ma­lai­set eivät ole juu­ri tavan­neet toi­si­aan sisä­ti­lois­sa eivät­kä pal­jon muu­al­la­kaan, vaik­ka alle kym­me­nen hen­gen kokoon­tu­mi­set ovat olleet sal­lit­tu­ja koko ajan. Eristäydymme toi­sis­tam­me kuu­liai­ses­ti ja mie­luum­min vaik­ka hie­man lii­oit­te­lem­me etäi­syyk­siä.

Suomes­sa pelä­tään koro­na­vi­rus­ta val­ta­vas­ti. Media on kun­nos­tau­tu­nut pelon liet­so­mi­ses­sa vas­toin parem­paa tie­toa. Tyypillisestä uuti­ses­ta puut­tuu koro­na­tar­tun­to­jen osuus väes­tös­tä ja koro­na­kuo­le­mien suh­teu­tus mui­hin kuo­lin­syi­hin. Emme puhu riit­tä­väs­ti sii­tä, että mel­kein kai­kil­la Suomessa COVID-19-influens­saan kuol­leil­la on ollut jo jokin yleis­kun­toa hei­ken­tä­vä sai­raus. Kovin vähän kes­kus­tel­laan myös anti­bioot­tien lii­ka­käy­tös­tä, joka on joh­ta­nut super­bak­tee­ri­kan­to­jen vah­vis­tu­mi­seen ja iäk­käi­den kuol­lei­suu­den nousuun Etelä-Euroopan koro­na­hel­ve­teis­sä.

Tätä kir­joit­taes­sa koro­naan on kuol­lut Suomessa yhteen­sä 287 hen­keä ja Ruotsissa 3460 hen­keä. Suhteutetaan lukua: ylei­sim­mät kuo­lin­syyt Suomessa ja monis­sa muis­sa län­si­mais­sa ovat sydän- ja veri­suo­ni­tau­dit. Vuonna 2018 nii­hin kuo­li Suomessa 18800 hen­keä, syö­pään kuo­li 12900. Kolmanneksi ylei­sin kuo­lin­syy Suomessa on muis­ti­sai­rau­det, 10100 kuol­lut­ta vuon­na 2018.

Suhteuttava rea­lis­mi ja aja­tus kuo­le­man väis­tä­mät­tö­myy­des­tä eivät kuu­lu suo­ma­lai­seen media­kent­tään. Politiikassakin näi­tä aja­tuk­sia näyt­tää ole­van vai­kea pukea sanoik­si.

Ruotsissa kou­lut, ravin­to­lat ja kir­jas­tot ovat olleet koko kevään auki. Kansalaisia on keho­tet­tu varo­vai­suu­teen ihmis­kon­tak­teis­sa sekä jouk­ko­jen ja bus­sien vält­tä­mi­seen. Ruotsalaiset istu­vat puis­tois­sa ja kah­vi­lois­sa, lähei­siä hala­taan. Pieniä kon­sert­te­ja ja kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mia jär­jes­te­tään. Tanssistudiot ja vaa­te­kau­pat jat­ka­vat toi­min­taan­sa. Paljon van­huk­sia on kuol­lut hoi­va­ko­deis­sa, mut­ta Ruotsissa ele­tään pidät­ty­väis­tä arkea ja yhteis­kun­ta pyö­rii.

Ruotsissa on luo­tet­tu lain­sää­dän­töä myö­ten sii­hen, että väes­tö osaa huo­leh­tia ter­vey­des­tään par­hai­ten ilman sään­tö­jä ja kiel­to­ja. Vitsailen ystä­vil­le­ni muut­ta­va­ni sin­ne. Vitsini ei nau­ra­ta hei­tä, vaan kau­his­tut­taa sosi­aa­li­seen taus­taan kat­so­mat­ta. Ruotsalainen koro­na­men­ta­li­teet­ti suu­tut­taa suo­ma­lai­sia yhtä pal­jon kuin se, että joku kri­ti­soi suo­ma­lais­ta karan­tee­ni­po­li­tiik­kaa.

Mikä mei­dät on näin pelo­tel­lut?

Ajatel­kaam­me päi­vää, jona Suomen kokoon­tu­mis­ra­joi­tuk­set pure­taan. Tätä kei­no­te­kois­ta het­keä ennen ei saa pitää luok­ka­ko­kous­ta tai käy­dä kon­ser­tis­sa, pur­ka­mis­het­ken jäl­keen saa. Mikään koro­na­vi­ruk­sen popu­laa­tio­dy­na­mii­kas­sa ja leviä­vyy­des­sä ei ole muut­tu­nut.

Rajoitusten purun aiheut­ta­ma muu­tos arki­käy­tök­ses­säm­me pal­jas­taa jotain suo­ma­lais­ten suh­tees­ta auk­to­ri­teet­tei­hin. Odotamme alue­hal­lin­non, hal­li­tuk­sen ja ter­vey­den­hoi­ta­jan ohjei­ta sii­tä miten elää. Sääntöjä nou­da­te­taan var­sin mekaa­ni­ses­ti. Olemme kuin luo­kal­li­nen hyvin kas­va­tet­tu­ja lap­sia, joil­la on koh­tuul­li­nen käsi­tys­ky­ky.

Mediassa puhu­taan koro­na­vi­ruk­sen piir­teis­tä ja rokot­teen kehit­tä­mi­ses­tä. Vähintään yhtä tär­keä, vähem­mäl­le huo­miol­le jää­nyt asia on se, miten virus koh­da­taan yksi­lön ja kan­sa­kun­nan tasol­la.

Emme voi eris­täy­tyä viruk­sel­ta lopun elä­määm­me.

Koronatilanne tuli yllät­täen ja sii­hen piti rea­goi­da nopeas­ti. Suomen tehok­kaas­sa lin­jas­sa ei tul­lut huo­mioi­tua, miten pal­jon yksi­näi­syys ja pel­ko kuor­mit­ta­vat bio­lo­gis­ta puo­lus­tus­jär­jes­tel­mää ja hei­ken­tä­vät väes­tön vas­tus­tus­ky­kyä ja yleis­kun­toa.

Ruotsin koro­na­lin­jal­le on omi­nais­ta yksi­löl­li­nen ohjau­tu­mi­nen ja se, että lin­ja sisäl­tää itses­tään sel­vä­nä tie­don ihmis­suh­tei­den vai­ku­tuk­ses­ta sai­ras­tu­vuu­teen (Yang ym. 2016). Suomessa ter­vey­den teki­jöi­den lis­tal­ta löy­ty­vät yleen­sä ravin­to, lii­kun­ta, tupa­koin­ti ja pai­no­hal­lin­ta.

Jos sosi­aa­lis­ten suh­tei­den vai­ku­tus ter­vey­teen on hei­kos­ti tun­nis­tet­tu, on hel­pom­pi pan­na täy­tän­töön poik­keus­ti­la, jos­sa yksi perus­ta­va vas­tus­tus­ky­kyyn vai­kut­ta­va teki­jä, ihmis­kon­tak­tit, ote­taan pois. Kuvitelkaamme, että val­tio­val­ta julis­taa poik­keus­ti­lan, jos­sa ter­veel­li­nen ravit­se­mus ja lii­kun­ta kiel­le­tään: kaik­kien on alet­ta­va juo­maan vii­naa ja syö­mään sip­se­jä soh­val­la ja lope­tet­ta­va jum­pas­sa käy­mi­nen. Ei mene läpi ter­vey­den mal­li­maas­sa.

Kuvittelu on kui­ten­kin kum­man help­poa: Juuri niin­hän tääl­lä par­hail­laan teh­dään. Syömme ja juom­me kodeis­sam­me yksi­näi­syy­teen ja arjen mur­tu­man aiheut­ta­maan neu­vot­to­muu­teen.

Ruotsin ja Suomen koro­na­lin­jo­jen ero­ja on seli­tet­ty mai­den his­to­rian ja lain­sää­dän­nön eroil­la.

Arki mur­tui Suomessa myös sodan aika­na. Silloinkin ter­veys oli tär­ke­ää, tans­si­mi­nen oli kiel­let­ty ja tans­si­via pahek­sut­tiin. Ruotsissa ei ole koet­tu toi­sen maa­il­man­so­dan kau­hu­ja eikä heil­lä ole ollut sisäl­lis­so­taa­kaan. Siinä mis­sä mei­dän lakim­me ovat krii­sien ja kovan kurin tulos­ta, Ruotsin perus­tus­la­ki on luo­tu rau­han olois­sa dis­ku­tee­ra­ten.

Ruotsin koro­na­lin­ja perus­tuu riip­pu­mat­to­mien vir­ka­mies­ten ja tut­ki­joi­den tie­teel­li­siin arvioi­hin. Ministerit eivät voi ohja­ta vir­ka­mie­hiä lakien sovel­ta­mi­ses­sa. Mutta eikös näin ole myös Suomessa?

Suomen ja Ruotsin poli­tii­kan erot kum­pua­vat tus­kin yksin perus­tus­lais­ta. Näyttää sil­tä, että Ruotsissa on koet­tu ja sisäis­tet­ty jotain hyvään elä­mään liit­ty­vää, mitä me Suomessa emme voi vie­lä edes har­ki­ta ajat­te­le­vam­me.

Tarkas­te­len nyt Suomen ja Ruotsin koro­na­lin­jo­jen ero­ja vas­ten mai­den his­to­ri­aa ja sitä, miten väes­tön var­hai­set koke­muk­set vai­kut­ta­vat yhteis­kun­taan yksi­lön­ke­hi­tyk­sen pul­lon­kau­lan kaut­ta.

Aloittakaamme uusim­mas­ta bio­tie­tees­tä.

Nisäkkäillä kan­toai­ka ja emon hoi­va vai­kut­ta­vat jäl­ke­läi­sen gee­nien toi­min­taan ja ohjaa­vat jäl­ke­läi­sen aivo­jen kehi­tys­tä. Näin sosi­aa­li­set suh­teet vai­kut­ta­vat aikui­siän stres­si­herk­kyy­teen ja sai­ras­tu­vuu­teen. (Liu ym. 1997; Yang ym. 2016)

Molekyylimenetelmät ovat toden­ta­neet, että kan­nam­me peri­mäs­säm­me edel­tä­vien suku­pol­vien koke­muk­sia. Jokaisessa meis­tä on hoi­va­suh­tees­sa syn­ty­nyt neu­ro­lo­gi­nen muis­ti sii­tä, voi­ko toi­seen ihmi­seen ja elä­mään yli­pää­tään luot­taa. Maailmankuvamme siir­ty­vät eteen­päin omien jäl­ke­läis­tem­me kes­kus­her­mos­ton kaut­ta. (esim. Boyce & Kobor 2015; Pechtel & Pizzagalli 2011; Perroud ym. 2014)

Stressin sää­te­lyl­lä ja pelon koke­mi­sel­la on var­hai­ses­ta hoi­vas­ta riip­pu­vat bio­lo­gi­set raa­mit, joi­ta ei voi ohit­taa. Käytännössä yhteis­kun­ta ei kehi­ty kui­ten­kaan bio­tie­teel­lä, vaan sil­lä, miten äidit rakas­ta­vat vau­vo­jaan ja isät äite­jä.

Pieni lap­si ei voi käsit­tää hän­tä hoi­ta­van aikui­sen elä­mis­maa­il­maa, vaan hänel­le ensi­si­jai­nen hoi­ta­ja on koko maa­il­ma. Jos vau­va saa riit­tä­väs­ti empa­ti­aa, hänes­tä kehit­tyy luot­ta­vai­nen ja itse­näi­nen aikui­nen. Sensitiivisen hoi­van puut­tues­sa vau­va tul­kit­see tilan­teen vää­rin, ja perus­luot­ta­mus voi kor­vau­tua pelol­la ja häpeäl­lä. Varhainen pel­ko ja häpeä ovat pahim­mil­laan lamaut­ta­va, kuo­le­maa lähe­ne­vä koke­mus. (Erikson 1950; Winnicott 1971; Rechart & Ikonen 1994) Voimakas häpeä sat­tuu niin pal­jon, että jois­sain kult­tuu­reis­sa itse­mur­ha on näh­ty sosi­aa­li­ses­ti hyväk­syt­tä­vä­nä vais­toeh­to­na häpeän koke­mi­sel­le.

Siir­ty­kääm­me popu­laa­tio­ta­sol­le. Koska var­hai­set ihmis­suh­teet vai­kut­ta­vat ter­vey­teen ja asen­tei­siin, on ilmeis­tä, että ne vai­kut­ta­vat myös kult­tuu­riin.

Kulttuurit eroa­vat toi­sis­taan muun muas­sa sii­nä, miten eri väes­tö- ja ikä­ryh­miä arvos­te­taan ja mil­lai­set kol­lek­tii­vi­set tari­nat kan­sa­lai­sia ja päät­tä­jiä moti­voi­vat. Näin sik­si, että kai­ken elä­män aika­na omak­su­mam­me tie­don on kul­jet­ta­va var­hai­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa syn­ty­neen maa­il­man­ku­van läpi. Tässä mie­les­sä las­ten­hoi­to edus­taa yhteis­kun­nan poliit­ti­sen kehi­tyk­sen pul­lon­kau­laa. Äiti – vau­va-suh­tees­sa vale­taan bio­lo­gi­nen ja ver­rat­tain pysy­vä poh­ja sil­le, mil­lai­set elä­män­hal­lin­nan tavat koe­taan aikui­sen väes­tön kes­kuu­des­sa luon­te­vi­na. (DeMause 2012)

Kansakuntien krii­seis­tä teh­dyt psy­ko­his­to­rial­li­set ana­lyy­sit kiin­nit­tä­vät huo­mio­ta yhden­mu­kai­suuk­siin, joil­la las­ten­hoi­don tavat ovat muun­tu­neet aikuis­väes­tön poli­tii­kak­si ja mai­den his­to­riak­si. Lähestymistapa on yhteen­so­pi­va bio­tie­teen ja kiin­ty­mys­suh­de­teo­rian kans­sa: Samantyyppisen kas­va­tuk­sen saa­neil­la on aikui­se­na saman­tyyp­pi­nen stres­sin­sää­te­ly ja aivo­jen toi­min­ta, ja siten tai­pu­mus kehit­tää saman­lai­sia ryh­mä­fan­t­asioi­ta sekä kokea tie­tyn­lai­set ideo­lo­giat ja uhka­ku­vat omik­seen. (Kurth 2014)

Meillä Suomessa val­lit­see koro­na­pa­niik­ki. Ruotsissa koro­na ote­taan tosis­saan, paniik­kia on vähem­män.

Palat­kaam­me his­to­ri­aan. Sota-aika­na suo­ma­lai­set äidit oli­vat ala­ti huo­lis­saan ja teki­vät neu­vok­kaas­ti rin­ta­mal­la ole­vien mies­ten työt. Vauvoja karais­tiin ja ruo­kit­tiin ohjei­den mukaan. Suomalaisten var­hai­nen emo­tio­naa­li­nen ympä­ris­tö on ollut lap­sen tar­pei­den kan­nal­ta ennal­ta arvaa­ma­ton ja kar­kea. Monien vart­tu­nei­den tai hei­dän van­hem­pien­sa ensi­si­jai­nen hoi­vaa­ja ei ole voi­nut hoi­va­ta vau­vaan­sa sil­lä sen­si­tii­vi­syy­del­lä, jol­la ruot­sa­lai­set äidit ovat voi­neet hoi­va­ta omi­aan. Suomalaiset ovat pär­jän­neet ja sisäis­tä­neet tasa-arvon ja tehok­kuu­den ihan­teet, mut­ta meil­le ei ole raken­tu­nut samaa luot­ta­mus­ta kuin ruot­sa­lai­sil­le sii­hen, että elä­mä kan­taa.

Suomi on rea­goi­nut koro­na­vi­ruk­sen uhkaan tal­vi­so­dan hen­ges­sä. Samalla olem­me pysäyt­tä­neet yhteis­kun­nan täy­sin sokea­na sil­le, että läheis­ten ihmis­kon­tak­tien puu­te aiheut­taa enem­män ter­veys­hait­to­ja aikui­siäs­sä kuin mit­kään muut vas­toin­käy­mi­set. (Yang ym. 2016) Tämä kos­kee eri­tyi­ses­ti ikäih­mi­siä, mut­ta myös van­hem­pien ja las­ten kas­va­nees­ta ahdis­tuk­ses­ta näkyy jo merk­ke­jä sosi­aa­li­työn ken­täl­lä.

Alkoholiin, itse­mur­hiin sekä tapa­tur­miin ja väki­val­taan kuo­lee vuo­sit­tain yli kym­me­nen ker­taa enem­män ihmi­siä (1683, 810 ja 3341 kuol­lut­ta vuon­na 2018) kuin meil­lä on tähän men­nes­sä on kuol­lut koro­naan. Silti kah­vi­pöy­dis­sä uskal­taa tus­kin vie­lä­kään poh­tia, onko eet­tis­tä, että kou­lut oli­vat viik­ko­ja kiin­ni ja että syn­nyt­tä­neet äidit eris­tet­tiin läheis­ten tues­ta. Entä onko hyvä kuol­la van­huu­teen näke­mät­tä lähei­si­ään?

Iso kysy­mys kuu­luu, onko pit­käl­lä täh­täi­mel­lä koh­tuul­lis­ta, että nuo­ret suku­pol­vet ja koko suo­ma­lai­nen yhteis­kun­ta altis­te­taan rajoi­tus­toi­men­pi­tei­den ei-aio­tuil­le nega­tii­vi­sil­le ter­veys­vai­ku­tuk­sil­le.

Tästä me suo­ma­lai­set vai­ke­nem­me yhte­nä rin­ta­ma­na.

Rintama alkaa onnek­si rakoil­la (ks. geron­to­lo­gian pro­fes­so­ri Marja Jylhä A-stu­dios­sa 4.5.2020). Onkin syy­tä poh­tia, mikä mei­dät saa päät­tä­jiä myö­ten niin hana­kas­ti hyl­kää­mään tie­don ihmis­suh­tei­den suo­tui­sas­ta vai­ku­tuk­ses­ta vas­tus­tus­ky­vyl­le ja yleis­kun­nol­le.

Takai­sin käve­ly­sil­lal­le ja kau­pan kas­sal­le. Kanisterin hei­lut­ta­ja tuo mie­leen Suomessa val­lit­se­van tur­va­vä­liä, kos­ket­ta­mis­ta ja jopa sil­miin kat­so­mis­ta kos­ke­van moraa­li­sen panii­kin. Ilonpito ja luot­ta­vai­nen asen­ne arjes­sa on ollut tänä kevää­nä yhtä har­vi­nais­ta kuin sota­vuo­si­na. Pelkäämme toi­siam­me poten­ti­aa­li­si­na tar­tut­ta­ji­na ja häpeäm­me itseäm­me poten­ti­aa­li­se­na tar­tut­ta­ja­na.

Nimetön bio­lo­gi tote­si Verkko-Särössä, että tun­te­ma­ton vihol­li­nen on luon­nos­sa kaik­kein vaa­ral­li­sin vihol­li­nen jokai­sel­le eläi­mel­le, näin myös ihmi­sel­le. Varhaisia suh­tei­ta käsit­te­le­vä bio­tie­de puhuu sen puo­les­ta, että pelot­ta­vin tun­te­ma­ton on kovin lähel­lä, omas­sa pro­ses­si­muis­tis­sam­me.

Sota ja var­hai­set koke­muk­set tor­ju­tuk­si tule­mi­ses­ta elä­vät suo­ma­lais­ten tie­dos­ta­mat­to­mas­sa koro­na-aika­na. Olemme oppi­neet suku­pol­vien kulues­sa pär­jää­mään yksin, ja nyt ali­ta­jun­tam­me nou­dat­taa samaa kovaa kou­lua, vaik­ka oikeas­ti kaik­ki tar­vit­se­vat toi­si­aan.

Kun emme lähes­ty toi­siam­me, mini­moim­me pait­si tar­tun­nan myös tor­ju­tuk­si tule­mi­sen ris­kin. Koronauhka on se jaet­tu tari­na, joka aut­taa mei­tä suo­ma­lai­sia vält­tä­mään yli­su­ku­pol­vi­sia häpeän koke­muk­siam­me. Toinen kysy­mys on, onko vii­sas­ta pysyä var­muu­den vuok­si etääl­lä kans­saih­mi­sil­tä tule­van hyvän mah­dol­li­suu­des­ta.

WHO on kehot­ta­nut mui­ta mai­ta otta­maan mal­lia Ruotsin vas­tuul­li­ses­ta koro­na­po­li­tii­kas­ta. Naapurimme suh­tau­tu­vat koro­naan vaka­vas­ti ja jat­ka­vat yhtei­söl­lis­tä elä­mään­sä. Ruotsalaiset pun­nit­se­vat teko­jaan suh­tees­sa virus­ris­kiin ilman, että kuo­le­man pel­ko sot­kee hei­dän jär­jen­juok­su­aan. He ikään kuin kiel­täy­ty­vät otta­mas­ta osaa koro­na­hä­pe­ääm­me ja näyt­tä­vät meil­le siten oman tilam­me. Mitä muu­ta kuin kateut­ta ja rai­voa se voi aiheut­taa?

Ehkä ute­liai­suut­ta ja toi­voa.

Voimme uskal­tau­tua ala­ti epä­var­maan elä­määm­me ja elää koro­na­vi­ruk­sen kans­sa, tava­ta lähei­siäm­me ja naut­tia arjes­ta. Parin vuo­den kulut­tua voim­me kat­soa toi­siam­me ja kysyä, mitä yhteis­kun­nas­sa on tapah­tu­nut koro­na­vi­ruk­sen ja pelon takia, ja kenel­le.

---

Viitteet:

• Kaihovaara Riikka, YLE. Väärä tie­to, hys­te­ria ja paniik­ki leviä­vät nopeam­min kuin virus itse – koro­na­vi­rus piir­ret­tiin tar­koi­tuk­sel­la hir­viö­mäi­sen pelot­ta­vak­si. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/05/09/vaara-tieto-hysteria-ja-paniikki-leviavat-nopeammin-kuin-virus-itse-koronavirus
• Nimetön bio­lo­gi, Verkko-Särö: Koronatarina huu­taa uut­ta näkö­kul­maa. https://verkkosaro.sarolehti.net/koronatarina-huutaa-uutta-nakokulmaa/
• A-stu­dio 4.5.2020. https://areena.yle.fi/1 – 50330871
• Näin Ruotsia hal­li­taan. Regeringkansliet. Hallituksen kans­lia, Ruotsi. www.regeringen.se
• World Health Organization (WHO). COVID-19 Press Conference, 29.4.2020
• HS 5.4. 2020. Antibioottien run­sas käyt­tö saat­taa selit­tää Italian koronavirus­kuolemien mää­rää. https://www.hs.fi/tiede/art-2000006464588.html
• HS 26.4.2020. Kuolleista yli 90 pro­sen­til­la on mui­ta­kin sai­rauk­sia, ylei­sim­piä sydän­sai­rau­det ja dia­be­tes – THL:n yli­lää­kä­rin mukaan tie­dot tar­ken­tu­vat lähi­viik­koi­na https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006487474.html
• Statnews 23.3.2020. https://www.statnews.com/2020/03/23/antibiotic-resistance-hidden-threat-lurking-behind-covid-19/
• Veisdal Jorgen 25.3. 2020 Antibiotic Resistance May Be a Key Factor in COVID-19 Deaths. https://medium.com/blue-poles/antibiotic-resistance-may-be-a-key-factor-in-covid-19-deaths-f37f053f98f6
• Nature 21.4.2020. ‘Closing bor­ders is ridicu­lous’: the epi­de­mio­lo­gist behind Sweden’s cont­ro­ver­sial coro­na­vi­rus stra­te­gy. Anders Tegnell talks to Nature about the nation’s ‘trust-based’ approach to tackling the pan­de­mic. https://www.nature.com/articles/d41586-020 – 01098-x
• Boyce, Thomas & Kobor, Michael (2015): Development and the epi­ge­no­me: the synap­se of gene-envi­ron­ment interplay. Developmental Science 18: 1, 1 – 23.
• THL, Tilastokeskus: suo­ma­lais­ten kuo­lin­syyt 2018. http://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2018/ksyyt_2018_2019-12 – 16_tau_001_fi.html
• Setälä-Pynnönen, Vienna 2017: Miksi tut­ki­mus­tie­to ihmis­suh­tei­den vai­ku­tuk­ses­ta ter­vey­teen levi­ää niin hitaas­ti? Yhteiskuntapolitiikka 82, 4: 472 – 477. Keinänen-Kiukaanniemi, Sirkka 2017. Kommentti Setälä-Pynnöselle. Yhteiskuntapolitiikka 82,4: 478. https://www.julkari.fi/handle/10024/135727
• STM. Terveyden edis­tä­mi­nen. https://stm.fi/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen-kannattaa/-/asset_publisher/sosiaali-ja-terveysministeriossa-aukesi-uusia-valtionavustushakuja
• Yang, Claire & al (2016): Social rela­tions­hips and phy­sio­lo­gical deter­mi­nants of lon­ge­vi­ty across the human life span. PNAS 113: 3, 578 – 583.
• Pia Pechtel & Diego A. Pizzagalli (2011) Effects of ear­ly life stress on cog­ni­ti­ve and affec­ti­ve func­tion: an inte­gra­ted review of human lite­ra­tu­re. Psychopharmacology volu­me 214, 55 – 70. https://link.springer.com/article/10.1007/s00213-010‑2009-2
• Nader Perroud, Eugene Rutembesa, Ariane Paoloni-Giacobino, Jean Mutabaruka, Léon Mutesa, Ludwig Stenz, et al. (2014) The Tutsi genoci­de and trans­ge­ne­ra­tio­nal trans­mis­sion of mater­nal stress: epi­ge­ne­tics and bio­lo­gy of the HPA axis. The World Journal of Biological Psychiatry Vol 15, Issue 4: 334 – 345. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.3109/15622975.2013.866693
• Eero Rechardt ja Pentti Ikonen (1994) Häpeä psyyk­ki­sen lamaan­nuk­sen aiheut­ta­ja­na. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 110(3):278-
• Simone Macrì, Hanno Würbel (2007) Effects of varia­tion in post­na­tal mater­nal envi­ron­ment on mater­nal beha­viour and fear and stress res­pon­ses in rats. Animal Behaviour Vol 73, Issue 1: 171 – 184. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0003347206003526
• YLE 18.3.2020. Flunssaisia lap­sia eris­te­tään kou­lu­ko­deis­sa omiin huo­nei­siin­sa – siel­lä on olta­va niin kau­an, että oireet hel­lit­tä­vät. Ympärivuorokautista las­ten­suo­je­lu­työ­tä ei voi­da teh­dä etä­nä koro­nan­kaan aika­na. https://yle.fi/uutiset/3 – 11263383
• DeMause Lloyd (2012) The Emotional Life of Nations. Karnac Books, London – New York.
• Kurth, Winfried (2014) Attachment Theory and Psychohistory. Journal of Psychohistory 41, 3.
• Winnicott, Donald (1971÷2005) Playing and Reality. Routledge, New York.
• Erikson Erik H (1950/ 1993) Childhood and Society. W.W. Norton & Company. New York, London.
• Tekniikan maa­il­ma 8.5.2020. https://tekniikanmaailma.fi/karoliinisen-instituutin-suomalaisprofessori-epailee-koronaviruksen-tukahduttamisstrategiaa-virus-on-levinnyt-joka-paikkaan-tarvitaan-joko-laumasuojaa-tai-laakkeet-ja-rokote/
• Liu, Dong & Diorio, Josie & Tannenbaum, Beth & Caldji, Christian & Francis, Darlene & Freedman, Alison & Sharma, Shakti & Pearson, Deborah & Plotsky, Paul & Meaney, Michael (1997): Maternal care, hip­pocam­pal glucocor­ticoid recep­tors, and hypot­ha­la­mic-pitui­ta­ry-adre­nal res­pon­ses to stress. Science 277: 5332, 1659 – 1662.