“Rajat välil­läm­me ovat veteen piir­ret­ty­jä vii­vo­ja”, kir­joit­taa toi­mit­ta­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja Jussi K. Niemelä tou­ko­kuun vie­ras­ky­näs­sä. “Sano sana, ja vii­vat katoa­vat.”

–

Ihmi­nen on sym­bo­li­nen eläin.

Ihmisoikeudet ovat kuin tasa-arvo ja oikeu­den­mu­kai­suus. Ne tar­koit­ta­vat meil­le eri asioi­ta – usein tois­ten­sa kans­sa täy­sin päin­vas­tai­sia. Termeillä voi myös teh­dä asioi­ta.

Sana on maa­gi­nen loit­su. Se vede­tään hihas­ta, kun tilan­ne käy tuka­lak­si, kun yle­vä tun­ne pai­sut­taa rin­taa, kun toi­nen on vää­räs­sä. Näppäimistö ampuu tai­ka­sa­nan eet­te­riin ja seu­ra­kun­ta huo­maa, että kir­joit­ta­ja on hyvä ihmi­nen. Se tekee hyvää.

Yhden oikeus on toi­sen vel­vol­li­suus. Niillä, joil­la on oikeuk­sia, on myös vel­vol­li­suuk­sia. Kaikilla ei voi olla oikeut­ta kaik­keen. Maailmassa on rajo­ja.

Yksilön kos­ke­mat­to­muus on raja. Sen saa ylit­tää vain yksi­lön luval­la. Useimmiten sitä riko­taan sanal­li­ses­ti. Sanasodassa kukaan ei väl­ty haa­voil­ta.

Ne, jot­ka halua­vat tur­va­paik­ko­ja, halua­vat rajo­ja: ei tur­vaa ilman rajo­ja. Joku ei kui­ten­kaan halua rajo­ja vaan avoi­met ovet. Tervetuloa myös vihan, inhon, myrk­ky­jen, pom­mien ja asei­den kans­sa.

Yhdet val­tiot ovat tasa-arvoi­sem­pia kuin toi­set. Pienet jou­tu­vat toi­vo­maan, ettei­vät isot tule rajan yli ja lii­tä itseen­sä. Suurvallat val­vo­vat omi­aan. Ja vie­rai­ta. Niin myös pie­net.

Isot syö­vät pie­net, jos pie­net eivät lii­ty yhteen tai pyy­dä suo­je­lua toi­sil­ta isoil­ta. Rajoja pitää vah­tia. Silti uusia rajo­ja vede­tään, van­ho­ja siir­re­tään. Valtiot syn­ty­vät ja kuo­le­vat, kar­tat ja kult­tuu­rit muut­tu­vat.

Niin muut­tuu ihmi­nen­kin. Aatteet ovat ilmas­sa, sätei­le­vät tai­kaan­sa, vai­kut­ta­vat mei­hin, usein tie­dos­ta­mat­tam­me. Äkkiä olem­me jon­kun toi­sen kek­si­män idean ääni­tor­via. Joku, jokin, toi­mii kaut­tam­me. Idea on ylit­tä­nyt rajam­me ja val­lan­nut mei­dät.

On hel­pom­pi näh­dä paha lähel­lä kuin kau­ka­na. Rajan yli saa astua muu­ka­lai­nen, mut­tei naa­pu­ri. Ympyrän sisäl­le mah­tuu rajal­li­nen mää­rä ihmi­siä, mut­ta kan­sa­kun­ta on raja­ton.

Meillä on unel­mia. Poliitikot rat­sas­ta­vat niil­lä. Ideat joh­ta­vat kan­sa­kun­tien nousuun ja tuhoon.

Keräännymme toreil­le ja turuil­le arvo­jem­me ympä­ril­le. Kun mei­tä on pal­jon, olem­me parem­pia, olem­me oikeam­mas­sa. Hyvyytemme on suo­raan ver­ran­nol­li­nen luku­mää­rääm­me. Jos mei­tä on oikein pal­jon, sil­mäm­me kii­lu­vat oikea­mie­li­syy­des­tä: liput lie­hu­vat, soih­dut lois­ta­vat.

Olemme kuin val­tiot. Liittoudumme, ajam­me etuam­me. Poliittinen val­ta edel­lyt­tää jouk­ko­voi­maa. Pienestä jou­kos­ta kas­vaa suur­val­ta.

Oma oikeus tulee ensin. Muiden oikeu­det ovat suh­teel­li­sia, kau­nii­ta sano­ja pape­ril­la.

Eri miel­tä ole­vat ovat vää­räs­sä. Heidän oikeu­ten­sa ja arvon­sa eivät ansait­se suo­jaa, rajo­ja. Harhaoppiset ovat vapaa­ta riis­taa, paho­ja. Tunnemme hyvyy­den, kau­neu­den ja totuu­den vain itses­säm­me.

Ihmisoikeudet avaa­vat rajat, jos sitä halu­taan. Ihmisoikeudet sul­ke­vat rajat, jos sitä halu­taan. Henkilökohtainen on poliit­tis­ta, poliit­ti­nen hen­ki­lö­koh­tais­ta.

Oikeat mie­li­pi­teet ovat tur­va­paik­ko­ja, jot­ka sul­ke­vat rajat eri­mie­li­sil­tä. Maagiset sanat pitä­vät pahan loi­tol­la. Ne liit­tä­vät mei­dät yhteen. Yhdessä olem­me vah­vem­pia, tun­nem­me voi­mak­kaam­min.

Jos ette ole kuin me, ette ansait­se arvoa. Blokkaamme, uhkai­lem­me, ahdis­te­lem­me, sol­vaam­me, inhoam­me, hal­vek­sum­me. Sanomme tai­ka­sa­nan, joka vie ihmi­syy­ten­ne. Olemme parem­pia kuin te.

Jos näkee nat­se­ja kaik­kial­la, kan­nat­taa myös kat­soa pei­liin.

Jos näkee viher­pu­nik­ke­ja kaik­kial­la, kan­nat­taa myös kat­soa pei­liin.

Katso ihmis­tä.

Raja välil­läm­me on veteen piir­ret­ty vii­va. Jostain nekin tule­vat, veteen piir­re­tyt vii­vat. Ne tule­vat sinus­ta ja minus­ta. Sano sana, ajat­te­le sitä, ja ne katoa­vat. Sano sana, ajat­te­le sitä, ja ne ilmes­ty­vät.

Piirrämme vii­vo­ja veteen ja pyy­him­me ne pois. Siinä on tai­kaa.