Journalistin ohjei­siin sisäl­tyy käs­ky tavoi­tel­la totuu­den­mu­kai­suut­ta. Jos totuu­den­mu­kai­suu­den käsi­te jäte­tään kui­ten­kin mää­rit­te­le­mät­tä, olem­me vale­uu­ti­sia vas­taan ham­paat­to­mia, tote­aa val­tio­tie­tei­den toh­to­ri ja jour­na­lis­tii­kan tut­ki­ja Aki Petteri Lehtinen.

-

Yhdysvalloissa pre­si­dent­ti Trump syyt­tää libe­raa­lia ja kriit­tis­tä jour­na­lis­mia vale­uu­ti­sis­ta. Venäjällä pre­si­dent­ti Putinin hal­lin­to on val­jas­ta­nut jour­na­lis­min val­heel­li­sen infor­maa­tion levit­tä­jäk­si muun muas­sa Suomea kos­ke­vas­sa uuti­soin­nis­saan.

Suomessa puo­les­taan oikeus tuo­mit­si pro­pa­gan­das­ta ja viha­pu­hees­ta jour­na­lis­mi­na esiin­ty­neen MV-verk­ko­jul­kai­sun teki­jät. Sosiaalisessa medias­sa nousee esiin ääniä, jot­ka huu­ta­vat ”ete­län median” tai ”val­ta­me­dian” ja ”puna­vih­reän kuplan” ole­van vas­tuus­sa puo­lu­eel­li­ses­ta uuti­soin­nis­ta.

Valeuutisista puhut­taes­sa on jää­nyt epä­sel­väk­si, mis­tä sana ja ilmiö juon­ta­vat juu­ren­sa, ja kuka alun perin on ryh­ty­nyt vale­uu­ti­sia suol­ta­maan: polii­ti­kot jour­na­lis­teil­le vai jour­na­lis­tit ylei­söil­leen? Myös eri­lai­set etu­ryh­mät tuo­vat asian­sa esil­le uutis­muo­dos­sa, mikä hämär­tää jour­na­lis­min itse­näi­syyt­tä[1].

Oman maus­teen­sa tähän sil­li­sa­laat­tiin tuo­vat some-alus­to­ja, kuten Facebookia ja haku­ko­nei­ta, ohjaa­vat algo­rit­mit. Ne kun eivät valit­se tar­jot­tua infor­maa­tio­ta totuu­den­mu­kai­suu­den vaan käy­tön perus­teel­la.

Totuudenmukaisuutta tavoit­te­le­vien toi­mit­ta­jien toi­min­taa ohjaa­vat Suomessa Journalistin ohjeet[2], joi­den nou­dat­ta­mis­ta val­voo jour­na­lis­min itse­sään­te­lye­lin Julkisen sanan neu­vos­to. Ohjeiden ainoak­si tie­dol­li­sek­si ohjeek­si jour­na­lis­ti­seen tie­don han­kin­taan ja levit­tä­mi­seen anne­taan käs­ky tavoi­tel­la totuu­den­mu­kai­suut­ta. Tätä filo­so­fi­ses­ti ongel­mal­lis­ta käsi­tet­tä ei ohjeis­sa tar­ken­ne­ta.

Niinpä sekaan­nus ”vale­uu­tis­ten” suh­tees­ta tie­dol­li­ses­ti paik­kan­sa­pi­tä­vään ja eet­ti­ses­ti kes­tä­vään, infor­maa­tio­tul­vas­ta jalos­tet­tuun totuu­den­mu­kai­seen tie­toon on joh­ta­nut puhee­seen ”totuu­den­jäl­kei­ses­tä ajas­ta”[3].

Yleisöiltä eli demo­kra­tias­sa vii­me kädes­sä val­taa­pi­tä­vil­tä äänes­tä­jil­tä ei voi­da odot­taa auto­maat­tis­ta luot­ta­mus­ta totuu­den­mu­kai­se­na esit­täy­ty­vään tie­toon, mikä­li käsi­tys totuu­den­mu­kai­ses­ta tie­dos­ta on jour­na­lis­teil­le itsel­leen­kin epä­sel­vä tai sii­tä on koko­naan luo­vut­tu.[4]

Vain yksi asia on varma

Valheen, har­haan­joh­ta­vuu­den tai totuu­den­jäl­kei­syy­den käsit­teet eivät kui­ten­kaan ole loo­gi­ses­ti eivät­kä käy­tän­nöl­li­ses­ti mie­lek­käi­tä ilman jon­kin­lais­ta käsi­tys­tä nii­den vas­tin­pa­reis­ta: totuu­des­ta tai totuu­den­mu­kai­suu­des­ta, paik­kan­sa­pi­tä­vyy­des­tä tai totuu­del­li­ses­ta ajas­ta. Jos taas kaik­kia medias­sa esi­tet­tä­viä väit­tei­tä pide­tään tie­dol­li­ses­ti sama­nar­voi­si­na, nii­den eet­tis­tä ver­tai­le­vaa arvioin­tia voi­daan tus­kin suo­rit­taa.

Kaikkien väit­tei­den arvioin­ti siis edel­lyt­tää poten­ti­aa­lis­ta yhtei­sym­mär­rys­tä totuu­den­mu­kai­suu­des­ta[5].

Filosofit ovat­kin yrit­tä­neet löy­tää totuu­del­le teo­ri­aa tai mää­ri­tel­mää vuo­si­tu­han­sien ajan pää­se­mät­tä sii­tä yhtei­sym­mär­ryk­seen. Journalismin tar­kas­te­lu kui­ten­kin tar­jo­aa mah­dol­li­suuk­sia eri­tel­lä, selit­tää ja kon­kre­ti­soi­da jour­na­lis­teil­le sekä arti­ku­loi­da ylei­söil­le, miten totuu­den­mu­kai­suut­ta tavoi­tel­laan käy­tän­nös­sä.

Journalistisen tie­don han­kin­nan ja esit­tä­mi­sen käy­tän­töi­hin sekä tie­dol­li­seen nor­mien ohjaa­maan toi­min­taan syven­ty­mäl­lä voim­me saa­da totuu­den­mu­kai­suu­des­ta käyt­tö­kel­poi­sen käsi­tyk­sen. Se aut­tai­si tun­nis­ta­maan ja osoit­ta­maan perus­tel­lus­ti, mikä on vale­uu­ti­soin­tia sekä kuka sitä har­joit­taa mitä­kin tar­koi­tus­pe­rää var­ten.

Kun läh­tö­koh­dak­si ote­taan totuu­den­mu­kai­sen tie­don tavoit­te­lun pro­ses­si­aa­li­suus ja mene­tel­mäl­li­syys, huo­ma­taan totuu­den­mu­kai­suu­den jour­na­lis­ti­sen impe­ra­tii­vin ole­van asteit­tais­ta. Uutiseksi nime­tys­sä jour­na­lis­ti­ses­sa tuot­tees­sa todel­li­set ja toden­ne­tut tapah­tu­mat eivät anna yhtä pal­jon tul­kin­nan­va­raa kuin esi­mer­kik­si jul­kai­sun lin­jaa edus­ta­vis­sa pää­kir­joi­tuk­sis­sa, ajan­koh­tais­ta­pah­tu­mien uuti­soin­nin kriit­ti­sis­sä ana­lyy­seis­sa tai kan­taa­ot­ta­vis­sa kolum­neis­sa, saa­ti mie­li­pi­teel­li­sik­si tar­koi­te­tuis­sa jutuis­sa.

Valheella on pitkät jäljet

Valeuutisten ympä­ril­lä pyö­ri­vä ongel­ma­vyyh­ti sel­ke­nee ilmiön päi­vit­te­le­mi­sen sijas­ta tart­tu­mal­la itse haas­tee­seen: totuu­den­mu­kai­suu­den käsit­teen avaa­mi­seen ja selit­tä­mi­seen. Vain siten on mah­dol­lis­ta arvioi­da, mitä vale­uu­ti­sil­la tar­koi­te­taan, mik­si totuu­den­jäl­kei­syys on käsit­teel­li­ses­ti ja käy­tän­nöl­li­ses­ti epä­mie­le­käs ajan­ku­va ja kenen int­res­siä puhe ”vale­uu­ti­sis­ta” sekä ”totuu­den­jäl­kei­syy­des­tä” pal­ve­lee.

Pelko vale­uu­ti­soin­nis­ta syy­te­tyk­si tule­mi­ses­ta sai­kin laa­duk­kaat suo­ma­lais­me­diat ja Journalistiliiton kevääl­lä 2016 kam­pan­joi­maan ”vas­tuul­li­sen jour­na­lis­min” puo­les­ta. Nyt Ylen tv-kana­vat käyt­tä­vät uuti­sis­saan ja ajan­koh­tais­oh­jel­mis­saan tun­nus­ta ”Vastuullista jour­na­lis­mia”. Iskulauseita omas­ta parem­muu­des­ta voi ihme­tel­lä tahoil­ta, jot­ka ovat jo jul­ki­ses­ti sitou­tu­neet Journalistin ohjei­siin. Siksi tie­dol­li­nen ydin­kä­si­te ”totuu­den­mu­kai­suus” kai­paa täs­men­nys­tä ohje­nuo­rak­si jour­na­lis­teil­le sekä arvioin­ti­kri­tee­ris­tök­si ylei­söil­le – siis käy­tän­nöl­li­ses­ti sovel­let­ta­van peri­aa­te­tar­ken­nuk­sen pykä­lään 8.

Journalistista tie­toa han­kit­taes­sa ja esi­tet­täes­sä on huo­mioi­ta­va tie­don taus­ta­vai­kut­ta­jat, pro­ses­sin ja läh­tei­den käy­tön mene­tel­mäl­li­syys, han­ki­tun infor­maa­tion tul­kin­ta ja jalos­ta­mi­nen jour­na­lis­ti­sek­si tie­dok­si, sen jul­kai­sua­lus­tan eri­tyis­piir­teet, mah­dol­li­seen kri­tiik­kiin enna­kol­ta varau­tu­mi­nen sekä jul­kai­sun jäl­kei­nen vas­taa­mi­nen ja val­mius jul­kai­sun oikai­se­mi­seen eli kor­jaa­mi­seen, sekä ylei­sö­jen ole­tet­tu taus­ta­tie­to ja vas­taan­ot­to käsil­lä ole­vas­ta aihees­ta.

Kun totuu­den­mu­kai­suu­den asteit­tai­suus ja vai­heit­tai­suus ilmais­taan sel­keäs­ti jour­na­lis­teil­le ja hei­dän kans­saan kriit­ti­ses­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa ole­vil­le ylei­söil­leen, jour­na­lis­min laa­tu para­nee. Tiedon luo­tet­ta­vuus ja uskot­ta­vuus edel­lyt­tä­vät objek­tii­vi­sen asen­teen omak­su­mis­ta ja totuu­den­mu­kai­suu­den pro­ses­su­aa­li­suu­den tun­nis­ta­mis­ta ja tun­nus­ta­mis­ta. Tässä on jour­na­lis­min tut­ki­muk­sel­le teh­tä­vää.

 

Lähteet:

[1] Pietilä, A.-P. (2018). Uutisissa val­hei­ta, val­heis­ta uuti­sia. Helsinki: Art House.

[2] Journalistin ohjeet. Saatavana www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/

[3] Vihma, Antto & Hartikainen, Jarno & Ikäheimo, Hannu-Pekka & Seuri, Olli (2018). Totuuden jäl­keen. Miten media sel­vi­ää algo­rit­mien ja pas­ka­pu­heen aika­na. Helsinki: Teos.

[4] Lehtinen, Aki Petteri (2016). Journalismin objek­tii­vi­suus: prag­maat­ti­nen tie­to­kä­si­tys ja rela­ti­vis­min haas­te moniar­voi­ses­sa maa­il­mas­sa. Helsinki: Helsingin yli­opis­to. Saatavana: helda.helsinki.fi/handle/10138/161455.

[5] Williams, Bernard (2002). Truth and Truthfulness: An Essay in Genealogy. Princeton: Princeton University Press.