Kuukausi: tammikuu 2018

Kritiikki

Kahdeksan vuosikymmenen käsityksiä halusta

Historiantutkija, yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jä Sandra Hagman tar­kas­te­lee suo­ma­lai­sen mies­ho­mo­sek­su­aa­li­suu­den his­to­ri­aa maa­­kun­­ta-arkis­­tois­­ta löy­tä­mien­sä oikeu­den­käyn­ti­pöy­tä­kir­jo­jen sekä kun­kin ajan tie­­de- ja leh­ti­kir­joi­tus­ten perus­teel­la. Seitsemän kum­maa vel­jestä on jäsen­net­ty tie­to­kir­jal­le epä­ta­val­li­seen, fik­tion puo­lel­ta napat­tuun vii­te­ke­hyk­seen. Hagman ver­taa homo­sek­su­aa­lis­ten mies­ten his­to­ri­aa Aleksis Kiven Seitsemän vel­jestä -romaa­nin tari­naan, jos­sa vel­jek­set jou­tu­vat koh­taa­maan moder­nin maa­il­man haas­teet. Hagmanin kir­jas­sa ”vel­jeys” syn­tyy koe­tus­ta vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta yhteis­kun­nan nor­mien …

Essee

Tekijän ja kokijan fysiologiaa

Taide on aja­tus­ten­siir­toa, väit­tää kir­jai­li­ja ja bio­lo­gi Tiina Raevaara ja ker­too, mitä aivois­sam­me tapah­tuu tai­teen koke­mi­sen het­kel­lä. – Ihminen on tai­tei­li­ja. Millään muul­la tun­ne­tul­la eliö­la­jil­la ei ole niin pit­käl­le vie­tyä kult­tuu­ria, niin moni­mut­kais­ta ja mah­dol­lis­ta­vaa kom­mu­ni­kaa­tio­jär­jes­tel­mää tai tapo­ja säi­lyt­tää tie­toa kuin ihmi­sel­lä. Kognitiiviset tai­tom­me ovat ver­taan­sa vail­la. Mielen tut­ki­mi­nen on han­ka­laa, kos­ka emme kyke­ne kuvaa­maan …

Haastattelu

”Tänään olen pettymys, huomenna kunkku”
– haastattelussa runoilija Markku Into

Markku Into (1946 – 2018), runo­la­vo­jen tur­ku­lai­nen rock-mies, vas­ta­si Särön kysy­myk­siin runou­des­ta, kir­joit­ta­mi­ses­ta ja uras­taan.  Haastattelu jul­kais­tiin Särössä vuon­na 2013. – Esikoisrunokokoelmasi Tuonela Rock ilmes­tyi vuon­na 1971, ja nel­jäs­tois­ta kokoel­ma­si Blues One ilmes­tyi hel­mi­kuus­sa 2013. Reilussa 40 vuo­des­sa olet siis siir­ty­nyt roc­kis­ta blue­siin? Blues tuli elä­mää­ni Beatlesien ja Dylanin ohes­sa, jos­tain, en muis­ta miten ja mis­tä sen …

Pääkirjoitus

Silmä kiinni, sielu auki

Kirjoittajakursseilla, joi­ta vedän, saa­tan jos­kus sanoa: kir­joit­ta­kaa sie­lus­ta mai­nit­se­mat­ta sanaa sie­lu. Tai kir­joit­ta­kaa rak­kau­des­ta, Jumalasta, kau­neu­des­ta mai­nit­se­mat­ta nii­tä. En ole paha ihmi­nen, vaik­ka käs­ken­kin ihmi­siä sen­su­roi­maan hyvää tar­koit­ta­via sano­ja. Kirjoittajat ymmär­tä­vät pian – jos eivät ole jo aiem­min oival­ta­neet – että sie­lun on tih­kut­ta­va rivien välis­tä ottaak­seen luki­jan hal­tuun­sa. Paljas, avoin sie­lu tuo­daan teks­tis­sä par­hai­ten …