Kustantaja Heikki Savola pukee vie­ras­ky­nä­kir­joi­tuk­ses­saan sanoik­si fak­tan, jon­ka kaik­ki yrit­tä­jät tie­tä­vät, mut­ta jota ei ole yhteis­kun­nal­li­sel­la tasol­la täy­sin ymmär­ret­ty: Postin epä­luo­tet­ta­vuus tekee pie­ny­rit­tä­jien elä­mäs­tä vai­ke­aa, ja sii­tä kär­sii koko maa.

*

Tiedät­te­hän pik­ku­pa­ke­tin? Se on vähän kir­jet­tä isom­pi pos­ti­lä­he­tys, jon­ka Posti sanoo kan­ta­van­sa peril­le 2 – 3 vuo­ro­kau­des­sa. Sen lähet­tä­mi­nen mak­saa enem­män kuin kir­jeen, mut­ta sel­väs­ti vähem­män kuin pos­ti­pa­ke­tin. Siksi pik­ku­pa­ket­ti on käte­vä tapa pos­tit­taa esi­mer­kik­si ohut kir­ja, ja täs­tä syys­tä me kus­tan­ta­jat käy­täm­me sitä usein.

Postilla on yrit­tä­jiä var­ten SmartShip-net­ti­pal­ve­lu. Paketin pääl­le tulos­te­taan osoi­te­lap­pu ja paket­ti lap­pui­neen vie­dään Postin toi­mi­pis­tee­seen. Lähetyksen mat­kaa voi seu­ra­ta netis­tä.

Elokuun lopus­sa lähe­tin useam­man pik­ku­pa­ke­tin, ja syys­kuun puo­les­sa välis­sä havah­duin tar­kis­ta­maan nii­den tilan­teen. Yksi vas­taa­not­ta­jis­ta nimit­täin kiit­ti vies­tis­sään “tänään tul­lees­ta pos­tis­ta”. Pikkupaketin saa­pu­mi­nen hänel­le oli kes­tä­nyt tasan kak­si viik­koa.

Postin net­ti­pal­ve­lun mukaan näis­tä 2 – 3 vuo­ro­kau­des­sa jaet­ta­vis­ta pik­ku­pa­ke­teis­ta moni näkyi saa­pu­neen peril­le, osa jopa parin päi­vän kulut­tua lähet­tä­mi­ses­tä, mut­ta muu­ta­ma oli yhä syys­mat­kal­la jos­sain päin Suomea. Yksi lähe­tys oli saa­pu­nut Postin toi­mi­pis­tee­seen nou­det­ta­vak­si, kos­ka täs­sä pake­tis­sa sat­tui ole­maan pos­ti­lo­ke­ro-osoi­te eikä katuo­soi­tet­ta. Muutaman päi­vän pääs­tä tuo nou­det­ta­vak­si mer­kit­ty lähe­tys palau­tui minul­le, kos­ka vas­taa­not­ta­ja ei ollut saa­nut Postin lähet­tä­mää saa­pu­mi­sil­moi­tus­ta. En tie­dä, mihin osoit­tee­seen saa­pu­mi­sil­moi­tus oli lähe­tet­ty.

Arvaatteko, kuka mak­saa lähe­te­tyn saa­pu­mi­sil­moi­tuk­sen ja pake­tin palaut­ta­mi­sen?

No, tie­ten­kin minä.

Epävarmaa seurantaa

Yksi syy pos­tin hitaa­seen kul­kuun tämän vuo­den elo – syys­kuun vaih­tees­sa oli Posti- ja logis­tiik­ka-alan unio­ni PAU:n lak­ko, joka hidas­ti Postin lajit­te­lu­kes­kus­ten toi­min­taa pari päi­vää. Lakko oli vas­ta­lause Postin suun­ni­tel­mil­le siir­tää tuhan­sia työn­te­ki­jöi­tä toi­sen työ­eh­to­so­pi­muk­sen pii­riin, eli suo­mek­si sanot­tu­na vas­ta­lause suun­ni­tel­mil­le pie­nen­tää huo­mat­ta­vas­ti tuhan­sien pos­ti­lais­ten palk­kaa.

(Jos ette huo­man­neet, pie­nim­mät pos­ti­mak­sut nousi­vat elo­kuun lopus­sa. Vastavuoroisesti pai­na­vien kir­jei­den pos­ti­mak­sut las­ki­vat, mut­ta se on lai­ha loh­tu: pai­na­via kir­jei­tä ei juu­ri kukaan lähe­tä, sil­lä ne on kan­nat­ta­nut jo vuo­sia lähet­tää paket­ti­na.)

En kui­ten­kaan usko lakon selit­tä­vän kaik­kea. Hitaus, epä­var­muus ja omi­tui­set asiat ovat yleis­ty­neet kiih­ty­väl­lä vauh­dil­la Postin toi­min­nas­sa koko sen 15 vuo­den ajan, kun olen kus­tan­ta­nut kir­jo­ja ja pos­tit­ta­nut nii­tä.

Viime vuon­na kir­jee­nä lähet­tä­mis­tä­ni kir­jois­ta kato­si noin kak­si­kym­men­tä. Muutamien perään kyse­lin Postista, mut­ta kyse­ly oli kuin lasin raa­pi­mis­ta.

Jos pos­ti­lä­he­tyk­sel­lä ei ole seu­ran­ta­tie­to­ja, sitä ei voi seu­ra­ta, enkä voi todis­taa, että oli­sin yli­pää­tään mitään lähet­tä­nyt­kään. On siis oma vika­ni, että mene­tin kir­jo­ja muu­ta­man sadan euron edes­tä. Tästä syys­tä en lähe­tä kir­jo­ja enää taval­li­se­na kir­jee­nä, vaik­ka se oli­si kus­tan­nus­te­hok­kain­ta.

Pikkupaketissa on niin sanot­tu ”kevyt­seu­ran­ta”, joka muis­tut­taa taval­lis­ta seu­ran­taa: lähe­tys kir­ja­taan Postin jär­jes­tel­mään, ja sen mat­kaa lajit­te­lus­ta jake­luun ja peril­le asti voi seu­ra­ta netis­tä. Paitsi ettei aina, kos­ka ”kevyt­seu­ran­ta” ei vel­voi­ta itse Postia seu­raa­maan lähe­tys­tä tar­kas­ti. Sen ver­ran täy­tyy kui­ten­kin Postia kehua, että vaik­ka net­ti­seu­ran­nas­sa luki­si “mat­kal­la”, lähe­tys voi sil­ti olla jo peril­lä. Vai oli­ko tämä kehu?

Kirjallisuuden Finlandia-pal­kin­toa tai mitään muu­ta­kaan pal­kin­toa Robustos-kus­tan­ta­mo­ni ei enää tavoit­te­le lähet­tä­mäl­lä kir­jo­ja kir­jee­nä tai edes pik­ku­pa­ket­ti­na. Finlandia-kisan jär­jes­tä­vä Kirjasäätiö on tul­lut samaan joh­to­pää­tök­seen. Osallistumisohjeissa täh­den­ne­tään, että kir­jat on toi­mi­tet­ta­va esi­raa­ti­lai­sil­le hei­dän anta­miin­sa osoit­tei­siin peril­le asti.

Ratkaisu on pika­pa­ket­ti. Sitä Posti seu­raa kaik­kein tar­kim­min, mut­ta se on myös kal­lein vaih­toeh­to.

Kaikkien yhteinen ongelma

Jos olet­te ihme­tel­leet, mik­si suo­ma­lais­ten yri­tys­ten net­ti­kaup­pa on vähäis­tä, osa­vas­taus löy­tyy Postin toi­min­nas­ta ja hin­noit­te­lus­ta. Etenkin pie­nel­le yrit­tä­jäl­le Posti on – tai se voi­si olla – tär­keä kump­pa­ni. Verkkokaupan mer­ki­tys kas­vaa kai­ken aikaa, eli toi­mi­va verk­ko­kaup­pa on yhä useam­mal­le yhtiöl­le toi­min­nan edel­ly­tys. Kukaan asia­kas ei ole niin pit­kä­mie­li­nen, että jak­sai­si kovin pit­kään ymmär­tää tak­kui­le­vaa toi­min­taa vain sik­si, että Postilla on taas vai­kea päi­vä.

Jos Posti ei toi­mi, bis­nes ei toi­mi. Jos suo­ma­lai­sen yri­tyk­sen bis­nes ei toi­mi, Suomi ei toi­mi.

Kun tilaan Saksasta laa­ti­kol­li­sen tava­raa, parin kilon paket­ti tulee muu­ta­mas­sa päi­väs­sä oves­ta­ni sisään 2,90 eurol­la. Jos sama paket­ti kul­kee toi­seen suun­taan,  hal­vin lis­ta­hin­ta on 46,90 euroa. Tietenkin joku sanoo täs­sä koh­taa, että Suomi on kau­ka­na ja pit­kien etäi­syyk­sien maa. Mutta minun kart­ta­pal­los­sa­ni Saksa on yhtä kau­ka­na Suomesta kuin Suomi Saksasta.

Posti voi­si olla bis­nek­sen vauh­dit­ta­ja, mut­ta nyt sii­tä on tul­lut jar­ru. Tällä het­kel­lä yrit­tä­jän kat­teet mene­vät pos­ti­ku­lui­hin ja työ­ai­ka lähe­tys­ten etsi­mi­seen, asiak­kai­den rau­hoit­te­le­mi­seen ja tilat­tu­jen tava­roi­den lähet­tä­mi­seen uudel­leen.

Ihme kyl­lä yrit­tä­jien pin­na venyy ja kes­tää. En tun­ne ainut­ta­kaan yrit­tä­jää, joka ei oli­si kyl­läs­ty­nyt ja rai­vos­tu­nut Postin toi­min­taan. Se ei tosin näy mis­sään. Missä ovat kapi­na ja kan­na­no­tot? Missä on Postin toi­min­nan muu­tos?

Niin Postin asiak­kai­den manai­lut kuin Postin lupauk­set paran­taa pal­ve­lu­aan ovat yhtä tyh­jän kans­sa, vaik­ka Postin mokai­lu kos­kee käy­tän­nös­sä kaik­kia suo­ma­lai­sia. Ongelma ei jää vain mie­li­pa­haan ja muu­ta­man ker­ta­kau­pan kuse­mi­seen, vaan se näkyy kaik­kien kuk­ka­ros­sa, koko tuo­te­ket­jun läpi, joka iki­nen päi­vä.

Posti on naker­ta­nut oman kir­ja­bis­nek­se­ni kan­nat­ta­vuut­ta vuo­sien var­rel­la varo­vai­ses­ti arvioi­den tuhan­sil­la euroil­la. Suurelle bis­nes­yri­tyk­sel­le se ei ole koko­nai­suu­den kan­nal­ta suu­ri sum­ma, mut­ta pie­nel­le kus­tan­ta­jal­le sil­lä on val­ta­van suu­ri mer­ki­tys. Laskujen vir­heet ja lähe­tys­ten edes­ta­kai­set mat­kat ovat arki­päi­vää.

Asiakas kustantaa sopeuttamistoimet

Taannoin Posti lyhen­si paket­tien säi­ly­ty­sai­kaa toi­mi­pis­teis­sään 14 vuo­ro­kau­des­ta 7 vuo­ro­kau­teen. Perusteluna oli, että jaet­ta­vaa pos­tia on niin pal­jon, että säi­ly­tys­ti­la lop­puu kes­ken.

Taannoin Posti on myös perus­tel­lut hin­to­jen nos­toa ja kai­ken­lai­sia mui­ta ”talou­den sopeut­ta­mis­toi­mia” sil­lä, että pos­tin mää­rä on vähen­ty­nyt. Jaettavan kir­je- ja kort­ti­pos­tin mää­rä onkin romah­ta­nut vii­me vuo­si­na, mut­ta jaet­ta­vien paket­tien mää­rä on kas­va­nut. Jos jaet­ta­van pos­tin mää­rää tar­kas­tel­laan kuu­tio­met­rei­nä tai kiloi­na eikä kap­pa­le­mää­ri­nä, uskon pos­tin mää­rän kas­va­neen vii­mei­sen vuo­si­kym­me­nen aika­na hui­mas­ti.

Lapsuudessani Posti oli lai­tos, joka pal­ve­li – sitä arvos­tet­tiin ja sii­hen luo­tet­tiin. Myöhemmin opin tun­te­maan Postin yri­tyk­se­nä, joka tun­tee suo­ma­lai­set ehkä parem­min kuin mikään muu yri­tys. Sen logis­tiik­ka­ver­kos­to ja -osaa­mi­nen oli täy­sin yli­voi­mais­ta.

Viime vuo­si­na olen seu­ran­nut sel­lai­sen Postin toi­min­taa, joka rai­vaa itse itsel­tään tilaa kil­pai­li­joil­le ja jon­ka käyt­tö mak­saa kus­tan­ta­mol­le­ni vuo­si vuo­del­ta enem­män ja enem­män, vaik­ka niin sano­tun itse­pal­ve­lun mää­rä pos­ti­tuk­ses­sa on monin­ker­tais­tu­nut.

Olen surul­li­nen ja pet­ty­nyt Postin asia­kas. Toivon yri­tyk­se­ni, mui­den yrit­tä­jien, asiak­kai­den ja Postin itsen­sä puo­les­ta, että muu­ta­man vuo­den pääs­tä tilan­ne on toi­nen.