Kevät ilman kosketusta -antologia esittelee monipuolisen valikoiman novelleja, joissa pehmeä erotiikka ja kova porno yhtyvät. Keskeisessä roolissa on naisen nautinto, miehet ovat naisten halujen toteuttajia.
*
Nuori Voima -lehti julisti vuoden 2019 syyskuussa kilpailun, jossa etsittiin viimeaikaisen kirjallisuuden huonointa seksikohtausta. Innoittajana toimi Literary Review -lehden vuodesta 1993 jakama Bad Sex in Fiction -palkinto. Se oli tarkoitus luovuttaa Suomessa ensimmäistä kertaa. Joulukuussa 2020 Nuoren Voiman päätoimittaja Vesa Rantama ilmoitti, että riittävän huonoja ehdotuksia ei vain löytynyt. Palkinto jäi jakamatta.
Kirjallisuuden huonoja seksikohtauksia korostetaan niin usein, että leikki tuntuu jo liiankin helpolta. Harvoin nostetaan esiin kirjallisuuden hyviä seksikohtauksia. Mistä se voisi johtua? Voidaanko seksikohtauksia edes arvioida puhtaasti kaunokirjallisesti tyyliin ”anaaliyhdyntä on kuvattu kekseliäin metaforin” tai ”draama on rakennettu oraaliseksikohtauksessa mestarillisesti”? Vai pelkääkö seksikohtausten kehuja paljastavansa jotain omista mieltymyksistään?
Jan Erolan, Sakari Heiskasen ja Salla Nazarenkon toimittama Kevät ilman kosketusta kokoaa pandemian innoittamana yhteen eroottisia novelleja, joissa seksikohtauksia piisaa. ”Kevät ilman kosketusta -kokoelman avulla lukija pääsee pakenemaan mielikuvitusmaailmaan, kun todellista kosketusta ei voi tapahtua. Osassa tarinoista eroottisuus on läsnä vain tunnelmana, toisissa hyökätään roisisti asiaan.” (HS, 6.4.2021)
Kirjan alkulehdellä on lueteltu aakkosjärjestyksessä 17 kirjoittajaa: Lotta Backlund, Tiia Forsström, Petra Forstén, Laura Gustafsson, Akseli Heikkilä, Jenni Janakka, Artemis Kelosaari, Katja Kettu, Pauliina Laitinen, Markus Leikola, Sampo Marjamaa, Mike Pohjola, Miina Supinen, Karoliina Timonen, Sinikka Vuola, Tuija Välipakka ja Jaakko Yli-Juonikas. Lukijalle ei kuitenkaan kerrota, kuka mitäkin on kirjoittanut. Nimettömyys madalsi seksistä kirjoittamisen kynnystä, Erola sanoo (HS, 6.4.2021). Onnistuneita seksikohtauksia ei siis kehdata edelleenkään tuoda julki omalla nimellä. Enkä kehtaa itsekään. Sanon vain, että kaikki kirjan seksikohtaukset ovat hyviä. On myös hauska arvailla, kuka minkäkin tekstin takana seisoo.
Kirjassa seksiin suhtaudutaan vailla häpeää. Häpeää ei aiheuta edes se, että tunnustaa tarvitsevansa seksiä. Hiehon syysteurastus -novellin naiskertoja nauttii maalla heinäjätkistä. ”Minut saa tyydyttää kuka tai mikä tahansa.” Hän iskee silmänsä nuoreen, komeaan mieheen ja juonii itsensä tämän alle. ”Kupeeni värähtelivät kuin väkisin ja työntyivät ihan itsestään kohti nuorta sonnia. (…) Ääneni särkyi, kun viimein sain kovan suoron sisääni. Niin pitkään minä olin joutunut sitä odottamaan!”
Häpeän jälkeinen aika näkyy aloitus- ja lopetusnovelleissa, joissa ollaan kirjoittajakurssilla. Kurssilainen Melinda haluaa kirjoittaa seksistä, koska ”se on kuoleman vastakohta”. Kurssin vetäjä epäilee hanketta, seksistä kun on niin vaikea kirjoittaa. Tässä viitataan tietenkin ironisesti itse antologiaan metatasolla. Vetäjän yllätykseksi Melindasta tulee kurssilaisten ”äitihahmo, jumalatar”. ”Kirjoittaminen avasi kurssilaisissa ihmisyyden uuden kerroksen. Häpeän takaa löytyy iloa. Asiat, joista ei ollut puhuttu, sai fiktiossa siivet.” Juuri tällä tavalla seksistä tavataan nykyään puhua: vapautumisen kautta. Ennen hävettiin, ilo tukahdutettiin, mutta enää ei tarvitse. Tosin siinä mielessä kirjoittajia hävettää, etteivät he tohdi kertoa mitä ovat kirjoittaneet.
17 kirjoittajasta 11 on naispuolisia. Naisen jutussa mies voi olla päähenkilö ja päinvastoin. Yksi seikka kuitenkin yhdistää lähes kaikkia tekstejä: naisen nautinto. Yksi kirjoittajista, kirjailija Miina Supinen, toivoo ”kotimaiseen kirjallisuuteen lisää seksipositiivisia ja feministisiä tarinoita, joissa naiselle tapahtuu ihania ja kiihottavia asioita” (HS, 6.4.2021). Teos täyttää Supisen toiveen.
Kuningattaren lemmikit -novelli yhdistelee eroottista viihdekirjallisuutta ja pornovideota. Nuoresta naisesta tulee kuningatar ja alaiset vihkivät hänet lihan nautintoihin. Hän saa seksiä vanhalta palvelijattarelta, nuorelta mieheltä ja henkivartiokaartilaisilta, joissa on sekä miehiä että naisia. Kuningatar nai naista tekokalulla. Veli ja sisko harrastavat seksiä, eli insestitabukin rikotaan. Kaikki päättyy ryhmäseksiin. Nuoren naisen toiveunessa kalut ovat paksuja ja vaginat liukkaita.
Kaikilla aisteilla -novelli maustaa eroottista viihdekirjallisuutta aristokraattisuudella. Kertojanainen tuo rikkaan ruotsalaisen taidekeräilijän luksuskotiin taulun. Hän huomaa, että miehen taideteoksissa on paljon barokkisen näköisiä naisia. Ruokapöydässä jokin lämmin ja kova työntyy hetkeksi naisen sisään. ”Hänen yksityisyyttään loukattiin, mutta tilanteesta löytyi eroottista nautintoa, nöyryytystä, mystiikkaa.” Kun nainen nukkuu alasti, hän havahtuu siihen, että isäntä tuijottaa hänen runsaita muotojaan huoneen perältä. Sekin miellyttää naista.
Memento mori -kertomuksen voi luokitella kinkyksi rauniopornoksi. Kulkutauti riivaa tässäkin tarinassa maailmaa, joka on palasina. Vain Sisar Lucia on jäljellä, mutta hänelläkin on paiseita. Hän haluaisi viettää vielä yhden yön miehen kanssa. Lucia työntää puutteessaan luurangon värttinäluun sisäänsä. Paikalle tulee pelottava mies, joka paheksuu ensin sisarta, mutta tunkee sitten ”kivikovan kalunsa hänen liukkaaseen väliinsä”. Mies laukeaa Lucian paiseen päälle. ”Lucia nuoli miehen kalun puhtaaksi ja maistoi ilolla siemennestettä vielä viimeisen kerran ennen kuolemaansa.”
Hyvästi, kultaseni -kertomus yhdistää Orfeuksen ja Eurydiken tarinaa H.P. Lovecraftin Cthulhu-myyttiin. Teksti noudattaa samaa kaavaa kuin edellinen. Miehen paikalla on vain hirviö. Nainen menee hakemaan murhattua miestään Manalasta. Kun hän löytää miehen, tämä on vaiti. Yhtäkkiä merestä nousee lonkerohirviö. Nainen hyväilee ja suutelee yhtä lonkeroa. ”Työnsin sitä syvemmälle, imin ahnaasti ja samalla nuolin turpeaa kärkeä, kunnes se äkkiä jäykistyi, ja suuni täyttyi suolaisesta nesteestä.” Kaksi lonkeroa työntyy naisen kahdesta ala-aukosta sisään.
Psykologisesti oivaltavin novelli kuvaa naisen kontrollinhalua. Hän työskentelee pankissa. Kun ryöstäjä tulee paikalle, nainen ei kauhistu, vaan syttyy. Nainen kuvittelee, miten ryöstäjä repii sukka- ja pikkuhousut, pakarat paljastuvat, muut näkevät. Ryöstäjä kuulostaa kuitenkin humalaiselta teinipojalta eikä pysty täyttämään naisen toivetta. Yksi mies taltuttaa ryöstäjän. Naisen fantasia vaihtaa kohdetta. Hän haaveilee, miten taltuttaja komentaa häntä. Samalla nainen haluaa katsella ulkopäin, kun hänen ”vaginassaan vatkataan geysir-orgasmeja”. Novellista tulee mieleen se filosofi Gilles Deleuzen oivallus, että SM-suhteessa masokisti hallitsee, ei sadisti.
Miehen halu on pääroolissa vain kolmessa novellissa. Miehen halua leimaa ahdistus, toisin kuin naisen halua. Miksiköhän? Vain kerran siinä on samaa ylitsevuotavaa iloa kuin naiskuvauksissa. Päivä ja yö -novellissa kaksi ylhäisömiestä kilpailee keskenään. Tyylilajina on hyperbola Guillaume Apollinairen tapaan. ”Hirondelle näki, miten vastaanottavainen hänen vihamiehensä oli, ja tunsi sen viimeistään tunkiessaan koko ison elimensä juurta myöten sisään ryppyisestä takaportista (…) Hirondelle makasi lattialla suoli verillä, siemenneste kasvoilta valuen, mutta silti, kun hän katsoi Tenebrestä, hän ei tuntenut vihaa. Päinvastoin.”
Kirjan pisin novelli osoittaa ainakin sen, että kirjoittaja tuntee Venäjän historiaa ja nykyaikaa. Don Juanin seitsemän heilaa -kirjoitus esittelee venäläisen maskikauppiaan, joka yrittää hyötyä koronasta. Reissumies lähettelee tuntemilleen naisille viestejä, joissa ehdottaa tapaamisia. Nainen toisensa jälkeen torjuu ehdotukset. He tekevät oikeasti tärkeitä asioita, hoitavat muun muassa koronapotilaita. Mies on vastuuton sika ja saa tietenkin rangaistuksen. Kulttuurisivistyksestään huolimatta novelli on kokoelman osoittelevin ja moralistisin.
Sokerivauvat-novellissa esitetään kulunutta pinnallisen elämäntyylin kritiikkiä. Päähenkilömies elää etelähelsinkiläisessä loft-asunnossa. Hän on liittymäkonseptien sisältöjohtaja, tyttöystävä asiakkuusjohtaja. Eräänä päivänä mies on menossa tyttöystävän luokse, kun hän kuulee oven takaa ryhmäseksin ääniä. Mies pakenee paikalta. Hän maksaa netissä dominalle, jotta tämä nöyryyttäisi häntä lisää. Kun mies palaa töihin, hän irtisanoutuu ja löysää kravattia. Mies vapautuu kivun kautta ja oppii elämästä jotain uutta. Masokismikuvaus on naisten masokismikuvauksia sovinnaisempi. Kun nainen haluaa alistusta, siitä ei seuraa latteaa elämänopetusta.
Fantasia näyttelee suurta roolia antologian kirjoituksissa. Tarinat, joissa nainen nautiskelee kuningattaren linnassa, raunioissa, ökytalossa tai hirviön kanssa voi lukea fantasioina. Joskus fantasia voittaa todellisuuden: ”En osaa sanoa, kumpi panohommissa on paras hetki: ennakkoon haaveilu ja kuumeissaan odottelu vai se hetki, kun haave vihdoin toteutuu”, Hiehon syysteurastuksessa todetaan. Kokoelman parhaimmistoa edustaa Katso minua -novelli, jossa ikääntynyt nainen toivoo, että häntä katsotaan kunnolla vielä kerran. Hän esiintyy webcamissa. Nainen fantasioi, että häntä halutaan.
Kahdessa novellissa nainen kituu puutteessa ja fantasioi seksistä. Toisessa nuori, vetävän näköinen ja hiljainen mies tekee naisen kesäpaikassa kattoremonttia. ”Minä halusin vain katsoa häntä, halusin katsoa koko ajan.” Nainen ei tee aloitetta, kesä on ohi. Hän saa uuden tilaisuuden, kun mies on tulossa naisen kotiin uuteen remonttiin. Nainen haaveilee antavansa miehelle oraaliseksiä. Sen jälkeen mies antaisi naiselle oraali- ja anaaliseksiä. Kun mies sitten tulee, hän onkin vain ihan mukava. Seksi on poissuljettu. Siitä ei seuraa kuitenkaan pettymystä. ”Hän oli antanut minulle niin paljon. Hän oli ollut minun mieleni seikkailu, josta olin ehkä jopa kiitollinen. Minun ihana, oma iloni.” Tässä fantasia ottaa kokonaan todellisuuden paikan, ja lopputulos on kiinnostava.
Todellisuuden ja fantasian välinen raja ei ole selkeä. Käsitys, jonka mukaan fantasia (seksistä haaveilu) lakkaa, kun todellisuus (seksiakti) alkaa, on puutteellinen. Fantasia ja todellisuus kietoutuvat yhteen myös seksin aikana. Filosofi Slavoj Žižekin mukaan kaksi ihmistä ei ole koskaan sängyssä kahdestaan. Mukana on kolmas partneri, tunkeutuja, fantasia. Seksi mahdollistuu vain tämän kolmannen tekijän avulla. Seksuaalinen fantasia on siis enemmän kuin vain päiväuneksintaa.
Kotimaisissa 1970- ja 80-luvun pornolehdissä julkaistiin mieslukijoiden omakohtaisia tai toimittajien tehtailemia seksitarinoita. Ne olivat miesten seksifantasioita. Kertomukset noudattivat usein samaa kaavaa. Mies tapaa tuntemattoman naisen ja saa elämänsä kyydin. Kooltaan ja kyvyiltään mies on aina sellainen, että nainen tulee tyydytetyksi. Nainen on vetovoimainen ja kiimainen. Miehelle seksi on seikkailu, jossa lykästää. Sitten molemmat jatkavat matkaansa.
Eroavatko Kevät ilman kosketusta -teoksen naisnautintokuvaukset pornolehtien mieskuvauksista? Penikset ovat molemmissa teräksenkovia ja mahdikkaita, vaginat märkiä ja kimmoisia. Seksi tapahtuu hämärissä paikoissa ja molempien tyydytys on taattu. Puutetta ei hävetä. Vastuuta ei mietitä, vaan seksi on naisellekin seikkailu. Sekä mies- että naistarinoissa on huumoria mukana.
Ero on kuitenkin siinä, miten seksiä kuvataan. Menneiden vuosikymmenten miestarinat ovat toimintakeskeisiä ja kieli teknistä. Yksityiskohtia kuvataan vähän, tunnelmia ei oikeastaan lainkaan. Naistarinoissa tapahtumat on taustoitettu paremmin ja kieli on vivahteikkaampaa. Kieli on myös romanttisempaa. Eräässä novellissa nainen ”avaa häpynsä terälehtiä”, ”nipukka alkaa sykkiä ja tykyttää”, naisen ”vulva on yhtä mehukasta ja alkukantaista organismia”.
Vanhoissa pornolehtien tarinoissa mies toimii ja nainen on toiminnan kohde. Sama jako näyttää esiintyvän antologian naiskuvauksissakin, mutta vain päältä katsoen. Ratkaiseva ero on siinä, että vanhoissa miesten kirjoittamissa fantasioissa mies päätti, nyt nainen. Nyt nainen ohjaa näytöstä, jossa mies ottaa hänet rajusti, tekee hänelle ”jänniä juttuja”, laukeaa häneen. Naisfantasiassa nainen ohjaa seksiä, jossa hän voi ottaa joko aktiivisen tai passiivisen roolin. Nainen voi olla päällä tai alla, omasta tahdostaan. Mies hallitsee naisfantasiassa näennäisesti, nainen oikeasti. Nainen on halun subjekti ja objekti, kuten nainen haluaa.