Kriittisten ään­ten lei­maa­mi­nen epäi­lyt­tä­vik­si käy hel­pos­ti eten­kin koro­na­pan­de­mian aikaan. Särön toi­mi­tus koh­ta­si uuden kus­tan­ta­mon perus­ta­mis­vai­hees­sa alka­jai­sik­si ammat­ti­toi­mit­ta­jan, joka ker­toi yhtä, kysyi tois­ta ja olet­ti kol­mat­ta.

*

Idea kus­tan­nus­toi­min­nan aloit­ta­mi­ses­ta oli hau­tu­nut Särön toi­mi­tuk­ses­sa jo pidem­pään: Suomessa voi­si olla vie­lä tilaa laa­du­kas­ta euroop­pa­lais­ta kir­jal­li­suut­ta har­vak­sel­taan mut­ta huo­lel­la toi­mit­ta­val­le pien­kus­tan­ta­mol­le. Ehkäpä jota­kin kokeel­lis­ta­kin. Keväällä 2020, koro­na­pan­de­mian ensi aal­lon aikoi­hin, havah­duim­me jour­na­lis­min yksi­ää­ni­syy­teen. Verkko-Särössä tuol­loin jul­kais­tu koro­na­kes­kus­te­lun yksi­puo­li­suut­ta käsit­te­le­vä nimet­tö­män bio­lo­gin kir­joi­tus kerä­si kaik­kien aiko­jen luki­jaen­nä­tyk­sen. Toisella näkö­kul­mal­la tun­tui siis ole­van kysyn­tää.

Yksi asia joh­ti toi­seen, ja lop­pu­vuon­na koot­tiin työ­ryh­mä, jon­ka artik­ke­leis­ta syn­tyi uuden Särötär-kus­tan­ta­mon ensim­mäi­nen kir­ja, tie­to­teos Koronan kään­tö­puo­li.

Koronan kään­tö­puo­len nel­jä artik­ke­lia käsit­te­le­vät koro­na-aikaa median, epi­de­mio­lo­gian, poli­tii­kan, ter­vey­den, mas­kien ja Saksan näkö­kul­mas­ta.

On ole­mas­sa ihmi­siä, joi­den mie­les­tä koro­na­po­li­tii­kan kri­ti­soin­ti on läh­tö­koh­tai­ses­ti tie­de­vas­tais­ta hör­höi­lyä – heil­le kirjan luke­mi­nen voi joh­taa itse­tut­kis­ke­luun. Kirjan tar­koi­tus on toi­mia ennen kaik­kea kes­kus­te­lu­na­vauk­se­na, eikä se esi­tä tie­tä­vän­sä lopul­lis­ta totuut­ta mis­tään. Paitsi täs­tä: elä­mi­sen arvoi­sen elä­män vält­tä­mät­tö­myyk­siä ovat ilo, vapaus, vas­tuu, tai­de ja totuut­ta koh­ti pyr­ki­mi­nen.

Venla Saalon ja minun kir­joi­tuk­ses­sa ruo­di­taan jour­na­lis­min epä­täs­mäl­li­syyt­tä ja Saksan koro­na­po­li­tiik­kaa. Saksan tiu­kan sul­ku­mal­lin juu­ret eivät ole kovin puh­toi­sia, aina­kaan pää­tel­len tie­tei­li­jöi­den ja sisä­mi­nis­te­riön väli­sis­tä säh­kö­pos­ti­kes­kus­te­luis­ta pan­de­mian alku­met­reil­lä.

Saksan eris­tä­mi­seen ja pelot­te­luun panos­ta­va koro­na­po­li­tiik­ka on joh­ta­nut maan nuo­ri­sop­sy­kat­rien mukaan las­ten ja nuor­ten psy­koo­sien ja masen­nus­ten sel­ke­ään lisään­ty­mi­seen. Joka kuu­den­nel­la nuo­rel­la on itse­mur­ha-aja­tuk­sia. Köyhimmät, alle 900 euroa kuu­kau­des­sa ansait­se­vat ihmi­set ovat köyh­ty­neet enti­ses­tään.

Saksassa koro­na­po­liit­tis­ta kes­kus­te­lua domi­noi­va kes­ki­luok­kai­nen, aka­tee­mi­nen, etä­työ­tä teke­vä kes­ki-ikäi­nen val­koi­nen väes­tö sel­vi­ää krii­sis­tä huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­min vahin­goin kuin muut. Suomessa ei Saksan pan­de­mia­krii­sin pimeim­mis­tä puo­lis­ta vie­lä pal­joa tie­de­tä, kos­ka suo­ma­lai­set toi­mit­ta­jat toden­nä­köi­ses­ti käyt­tä­vät tie­to­läh­tei­nään nii­tä Saksan medioi­ta, jois­sa val­lal­la ole­vaan koro­na­po­li­tiik­kaan suh­tau­du­taan ymmär­tä­väi­sem­min.

Viime viik­koi­na – tämä ilme­ni kirjan pai­noon menon jäl­keen – Saksassa on alet­tu sul­kea rajoi­tus­toi­men­pi­tei­tä kri­ti­soi­vien toi­mit­ta­jien pank­ki­ti­le­jä ja sosi­aa­li­sen median kana­via. Nämä ovat demo­kra­tian ja ihmi­soi­keuk­sien näkö­kul­mas­ta vaka­via asioi­ta.

Kyllä, koro­na on monel­le ihmi­sel­le vaa­ral­li­nen tau­ti. Sulku- ja eris­tä­mis­toi­mien lap­sil­le ja nuo­ril­le aiheut­ta­mat psyyk­ki­set ongel­mat ovat niin ikään vaa­ral­li­sia. Lasten psy­kiat­ri­set vas­taa­no­tot ovat edel­leen yli­kuor­mit­tu­neet, mut­ta koro­na­po­ti­laat eivät puo­les­taan ole mis­sään vai­hees­sa aiheut­ta­neet Saksan sai­raa­loi­den yli­kuor­mit­tu­mis­ta.

Ei siis ole vai­kea ennus­taa, että Saksassa ja muis­sa kovan sul­ku­po­li­tii­kan mais­sa tiu­kan koro­na­stra­te­gian kyl­vä­mää kur­juu­den satoa nii­te­tään vie­lä vuo­si­kym­me­nien pääs­tä, kun kukaan ei muis­ta itse koro­nas­ta enää mitään.

Kun Koronan kään­tö­puo­li oli puo­len vuo­den mit­tai­sen kir­joi­tus- ja työs­tö­pro­ses­sin päät­teek­si siir­ty­mäs­sä pai­no­ta­lon sisuk­siin, minuun otti mui­hin Särön asioi­hin liit­tyen säh­kö­pos­tit­se yhteyt­tä Hilma R. (nimi muu­tet­tu), Helsingin Sanomien enti­nen toi­mit­ta­ja, joka ohi­men­nen mai­nit­si työs­ken­te­le­vän­sä par­hail­laan koro­na­po­li­tiik­kaa käsit­te­le­vän kirjan paris­sa. Sisarteoksen keh­key­ty­mi­ses­tä innos­tu­nee­na soi­tin Hilma R.:lle ja luot­sa­sin hänet kir­jam­me näkö­kul­miin. Kerroin hänel­le Saksan kovien koro­na­toi­mien seu­rauk­sis­ta. Hän ker­toi omas­ta vie­lä alku­te­ki­jöis­sään ole­vas­ta teok­ses­taan lyhyes­ti mut­ta kiin­nos­ta­vas­ti.

Ehdotin kas­vok­kais­ta aja­tus­ten­vaih­toa tois­tem­me kir­jois­ta hänen, minun ja Venlan kes­ken. Tapasimme Vantaalla ravin­to­las­sa. Hän otti leh­tiön ja kynän esiin ja alkoi esit­tää kysy­myk­siä.

Onko tämä haas­tat­te­lu? kysyin. – Niinhän me sovim­me, Hilma R. tote­si. – Ei, emme sopi­neet, mut­ta ei hait­taa, vas­ta­sin.

Venla ja minä ker­roim­me nii­tä ja näi­tä itses­täm­me ja kir­jas­tam­me. Koska asi­aa riit­ti, ajoim­me lou­naan jäl­keen Helsinkiin jat­kaak­sem­me kes­kus­te­lua Särön toi­mis­tos­sa. Matkalla Hilma R. tote­si: ette­hän te ole­kaan ihan taval­li­sia sala­liit­to­teo­ree­ti­koi­ta.

Toimistossa Hilma R.:n kysy­myk­set muut­tui­vat hen­ki­lö­koh­tai­sem­mik­si ja yksi­tyis­koh­tai­sem­mik­si. Paljastin kir­jam­me teke­mi­seen liit­ty­viä voi­mak­kai­ta tun­tei­ta ja ras­kai­ta aja­tuk­sia ikään kuin oli­sin tera­piais­tun­nos­sa. Toimistossa vie­räh­ti kol­me tun­tia ilman, että Hilma R. oli ker­to­nut omas­ta kir­jas­taan sanaa­kaan.

Hilma R:n paka­tes­sa tava­roi­taan Venla huo­ma­si tämän äänit­tä­neen kes­kus­te­lun puhe­li­mel­laan.

Seuraavana päi­vä­nä vies­tit­te­lin Hilma R:n kans­sa.

Minä: Niin, jou­duim­me haas­tat­te­luun. Mihin haas­tat­te­luun?

Hilma R: Kirjaani, jos­sa poh­di­taan koro­na-ajan vapaus­kä­si­tyk­siä.

Minä: Et kysy­nyt vapaus­kä­si­tyk­sis­täm­me mitään, sen sijaan kyse­lit esi­mer­kik­si hen­ki­lö­koh­tai­sia ter­veys­tie­to­jam­me. Miten seli­tät tämän?

Hilma R: (ei vas­taus­ta)

Minä: Miksi et ker­to­nut äänit­tä­vä­si kes­kus­te­lua?

Hilma R: (ei vas­taus­ta)

Minä: Missä vai­hees­sa aloi­tit äänit­tä­mi­sen?

Hilma R: (ei vas­taus­ta)

Minä: Aiotko käyt­tää salaa hank­ki­maa­si haas­tat­te­luai­neis­toa kir­jas­sa­si?

Hilma R: En hyväk­sy ulko­puo­lis­ta pai­nos­tus­ta jour­na­lis­ti­sis­sa pää­tök­sis­sä­ni.

Hakukone antoi parem­pia vas­tauk­sia. Selvisi, että Venla ja minä olim­me jou­tu­neet osak­si hänen kir­ja­pro­jek­ti­aan, jos­sa psy­ko­lo­gi­soi­daan sala­liit­to­teo­ree­ti­koi­ta – mei­dät oli kirjan teki­jöi­nä ja kus­tan­ta­ji­na sekä yksi­tyis­hen­ki­löi­nä luo­ki­tel­tu laput sil­mil­lä kul­ke­vien tyh­mien ja tie­de­vas­tais­ten ihmis­ten ker­hoon.

Tulevat päi­vät vie­räh­ti­vät kes­kus­te­luis­sa tie­don­vä­li­ty­sa­lan laki­mies­ten, Hilma R:n kir­ja­pro­jek­tia rahoit­ta­neen sää­tiön ja hänen tule­van kir­jan­sa kus­tan­ta­jan kans­sa. Luvatta han­kit­tua haas­tat­te­luai­neis­toa ei voi­si jul­kais­ta ilman seu­raa­muk­sia, ker­toi­vat juris­tit, ja lisäk­si: haas­ta­tel­ta­vien on saa­ta­va tar­kis­taa, mis­sä kon­teks­tis­sa hei­dän sitaat­tin­sa jul­kais­taan, pelk­kä sitaat­ti­tar­kis­tusoi­keus ei aiheen arka­luon­toi­suu­den vuok­si rii­tä.

Hilma R. ei edel­leen­kään suos­tu­nut vas­taa­maan aiem­piin kysy­myk­sii­ni. Jatkoin kysy­mis­tä: Mistä päät­te­lit, että olem­me sala­liit­to­teo­ree­ti­koi­ta; ethän ole luke­nut ilmes­ty­mät­tö­mäs­tä kir­jas­tam­me sanaa­kaan?

Ei vas­taus­ta.

Pitkäkestoinen stres­si kirjan vii­meis­te­le­mi­ses­tä muut­tui stres­sik­si sii­tä, että ammat­ti­jour­na­lis­ti oli työn­tä­nyt Säröttären toi­mi­tuk­sen mie­len­ter­vey­son­gel­mais­ten loke­roon.

Kun val­vot­tu­jen öiden jäl­keen sain taas unen pääs­tä kiin­ni, havah­duin oival­luk­seen: Hilma R. edis­ti Koronan kään­tö­puo­li -essee­ko­koel­man sano­man toteu­tu­mis­ta. Kirjassahan tode­taan, että eris­tä­mis­po­li­tii­kan lopet­ta­mis­ta vaa­ti­vat, toi­meen­tu­lon­sa menet­tä­neet ihmi­set, joil­ta on kiel­let­ty hei­dän ammat­tin­sa har­joit­ta­mi­nen, luo­ki­tel­laan Suomessa her­käs­ti koro­nan­kiel­tä­jik­si tai kul­ku­tau­ti­myön­tei­sik­si. Saksassa hei­dät mää­ri­tel­lään hel­pos­ti uus­nat­seik­si tai aina­kin hei­dän kave­reik­seen, ja mil­tei aina, ikään kuin reflek­sin­omai­ses­ti, sala­liit­to­teo­ree­ti­koik­si.

Refleksinomainen lei­maa­mi­nen on itse­kri­tii­kin puut­tees­ta kär­si­vien, “hyvän” puo­lel­le ase­moi­tu­vien toi­mit­ta­jien tai­pu­mus, jon­ka taus­tal­la ei ole sen enem­pää poh­din­taa tai läh­tei­den ana­ly­soin­tia kuin koi­ral­la, jon­ka eteen hei­te­tään luu.

On jour­na­lis­ti­nen valin­ta­ky­sy­mys, suh­tau­tua­ko median kulut­ta­jiin kuin hol­hot­ta­viin, joil­le tulee tar­jo­ta ensi­si­jai­ses­ti tun­ne­ko­ke­muk­sia, vai kuin täys­jär­ki­siin ihmi­siin, jot­ka halua­vat luo­tet­ta­vaa tie­toa muo­dos­taak­seen itse koko­nais­val­tai­sen käsi­tyk­sen mah­dol­li­sis­ta uhis­ta. Sars-CoV-2-viruk­sen tar­tun­ta­kuol­lei­suus oli jo vuo­den 2020 kevääl­lä mel­ko tark­kaan tie­dos­sa, ja tuo tie­to oli löy­det­tä­vis­sä WHO:n sivuil­ta, mut­ta näky­vim­mät uutis­me­diat kes­kit­tyi­vät yllä­pi­tä­mään pel­koa ja epä­var­muut­ta.

Saksassa yli­mi­toi­te­tun pel­ko­nar­ra­tii­vin luo­mi­nen oli poli­tii­kan tahol­ta suun­ni­tel­tua. Pelon ilma­pii­rin yllä­pi­tä­mi­sen kan­nal­ta oli tär­ke­ää siir­tää kan­sa­lais­ten huo­mio pois vähäi­sil­tä kuu­los­ta­vis­ta kuol­lei­suus­pro­sen­teis­ta. Nämä sei­kat ilme­ne­vät Saksan sisä­mi­nis­te­riön ja tie­teel­lis­ten ins­ti­tuut­tien väli­ses­tä vuo­ta­nees­ta säh­kö­pos­ti­kes­kus­te­lus­ta, jos­ta Koronan kään­tö­puo­les­sa on jul­kais­tu ottei­ta.

“Lockdownista ei ole Itä-Aasian mais­sa ilmei­ses­ti ollut juu­ri apua COVID-19:n saa­mi­ses­sa hal­lin­taan”, tode­taan kysei­ses­sä kes­kus­te­lus­sa maa­lis­kuus­sa 2020. Poliitikkojen pyyn­nös­tä tie­tei­li­jät hie­man “kali­broi­vat” koro­nan tuho­voi­maa suu­rem­mak­si. Sillä oikeu­tet­tiin Saksassa mil­tei jyr­kin mah­dol­li­nen eris­tä­mis- ja sul­ku­po­li­tiik­ka.

Tieteilijöiden val­jas­ta­mi­nen poliit­tis­ten pää­mää­rien toteut­ta­mi­sek­si on tie­de­vas­tais­ta toi­min­taa. Syiden poh­ti­mi­nen sil­le, mik­si poli­tiik­ka median siu­nauk­sel­la ajaa kan­san­ta­louk­sia ja ihmi­se­lä­mää kui­lun par­taal­le vail­la hyö­ty-ris­kia­na­lyy­siä, ei puo­les­taan ole tie­de­vas­tais­ta. Se on halua ymmär­tää poliit­tis­ta pää­tök­sen­te­ko­ko­neis­toa, jon­ka logiik­kaan olem­me demo­kra­tiois­sa tot­tu­neet luot­ta­maan.

Vastoin usei­ta jour­na­lis­ti­sia ohjei­ta toi­mi­nut Hilma R. halusi saa­da kir­jaan­sa var­ten taus­ta­tie­toa sii­hen, mik­si “yhä useam­pi menet­tää uskon­sa viral­li­seen medi­aan”. Mikäli hän mie­les­tään itse edus­taa viral­lis­ta medi­aa, uskon ettei hänen tar­vit­se hakea vas­taus­ta kovin kau­kaa. Lukijakunnan tajun­taa avar­ta­vaa jour­na­lis­mia tus­kin syn­tyy siten, että toi­mit­ta­ja tiput­taa haas­tat­te­le­man­sa hen­ki­löt hen­gen­lah­joil­taan poh­ja­kas­tiin.

Hilma R., jat­ke­taan­ko siis kes­kus­te­lua, kun olet luke­nut kir­jam­me?

*

Koronan kään­tö­puo­li on jul­kais­tu ilman ulko­puo­lis­ta talou­del­lis­ta tukea. Mikäli myyn­ti on koh­tuul­lis­ta, teki­jät saa­vat oman­sa takai­sin, ja mikä­li myyn­ti on erin­omais­ta, Särötär voi myö­hem­min pal­ka­ta kus­tan­nus­toi­mit­ta­jan vaik­ka­pa kau­no­kir­jal­li­suu­den jul­kai­se­mi­seen. Mikäli tulee tak­kiin, niin totean: kan­nat­ti sil­ti, kos­ka oikeu­den­ta­ju tähän kehot­ti.