Kaikki eivät masen­nu kovis­ta­kaan koke­muk­sis­ta, toi­set kär­si­vät jat­ku­vas­ta ala­vi­rei­syy­des­tä. Ajankohtainen tut­ki­mus­pro­jek­ti pureu­tuu eri näkö­kul­mis­ta masen­nuk­sen ris­ki­te­ki­jöi­hin ja sil­tä suo­jaa­viin teki­jöi­hin. Tapasimme pro­jek­tin tut­ki­jat Tellervo Korhosen ja Maarit Piirtolan Särön tai­tei­li­ja- ja tie­tei­li­jä­re­si­dens­sis­sä Frankfurt an der Oderissa. Haastattelu on jul­kais­tu ensi ker­ran Särön Alakulo-nume­ros­sa (nro 40 – 41) kesä­kuus­sa 2020.

*

Masen­nus on nous­sut Suomessa joh­ta­vak­si syyk­si työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­le jää­mi­seen. Tilastollisesti klii­ni­nen masen­nus on vii­me vuo­sien aika­na yleis­ty­nyt Suomessa, eri­tyi­ses­ti nai­sil­la. Ei ole var­maa, onko kyse todel­li­ses­ta masen­nuk­sen yleis­ty­mi­ses­tä vai sii­tä, että masen­nus tun­nis­te­taan ja tun­nus­te­taan nyky­ään hel­pom­min kuin ennen; tabu masen­nuk­sen ympä­ril­tä on vähi­tel­len hel­lit­tä­nyt.

Oder-resi­dens­sis­sä vie­rail­leet Helsingin yli­opis­ton dosen­tit Tellervo Korhonen (FT) ja Maarit Piirtola (FT) ker­toi­vat Särölle Suomen Akatemian rahoit­ta­mas­ta tut­ki­mus­hank­kees­ta, jon­ka toteut­ta­vat yhteis­työs­sä Terveyden ja hyvin­voin­nin lai­tok­sen, Helsingin yli­opis­ton ja HUS:n tut­ki­jat. Hankkeessa sel­vi­te­tään usei­den tut­ki­musai­neis­to­jen avul­la masen­nuk­sen ole­mus­ta ja ris­ki­te­ki­jöi­tä elä­män­kaa­ri­nä­kö­kul­mas­ta. Millainen vai­ku­tus geneet­ti­sil­lä teki­jöil­lä ja lap­suu­den olo­suh­teil­la on tun­nis­te­tui­hin masen­nuk­sen ris­ki­te­ki­jöi­hin? Eroaako vai­ku­tus suku­puol­ten välil­lä? Mitkä teki­jät vai­kut­ta­vat masen­nusoi­rei­den ja -häi­riöi­den suku­puo­lie­roi­hin elä­män­kaa­ren aika­na? Miten tun­nis­taa depres­sioon sai­ras­tu­mi­sen ris­ki jo nuo­ruusiäs­sä?

Masennus on Korhosen ja Piirtolan mukaan moni­muo­toi­sem­pi sai­raus kuin yleen­sä aja­tel­laan.

“Masennuksen eri asteet levit­täy­ty­vät erit­täin laa­jal­le skaa­lal­le, jon­ka toi­ses­sa pääs­sä on hoitoa vaa­ti­va klii­ni­nen masen­nus, toi­ses­sa pääs­sä lie­vem­mät, ohi­me­ne­vät ala­ku­lot. Yleisin muo­to on niin sanot­tu uni­po­laa­ri­nen masen­nus, joka on mei­dän tut­ki­maam­me ‘perin­teis­tä’ masen­nus­ta. Masennuksella on mui­ta­kin muo­to­ja: Dystymiaksi kut­su­taan oire­ku­val­taan lie­vä­as­teis­ta, mut­ta pit­kä­ai­kais­ta masen­nus­ta. Se ei vält­tä­mät­tä vaa­di hoitoa. Bipolaarinen masen­nus tun­ne­taan kan­san­omai­sem­min maa­nis-depres­sii­vi­syy­te­nä, eli maa­nis­ten jak­so­jen jäl­keen hen­ki­lö puto­aa syvään masen­nus­jak­soon”, Piirtola kuvaa.

“Masennuksella on myös tai­pu­mus uusiu­tua. Jos hen­ki­lö sai­ras­tuu sii­hen ker­ran, on hyvin mah­dol­lis­ta, että jos­sa­kin vai­hees­sa hän sai­ras­tuu sii­hen uudel­leen.”

Korhosen ja Piirtolan mukaan tut­ki­muk­ses­ta saa­ta­va tie­to, kuten se, mil­lai­set teki­jät ovat toden­nä­köi­sim­min masen­nuk­sen puh­kea­mi­sen taus­tal­la ja mil­lai­siin ihmi­siin ne vai­kut­ta­vat voi­mak­kaim­min, voi par­haas­sa tapauk­ses­sa aut­taa ter­vey­den­huol­lon hen­ki­lö­kun­taa ja esi­mer­kik­si opet­ta­jia tun­nis­ta­maan masen­nuk­sen ris­kin nykyis­tä var­hai­sem­mas­sa vai­hees­sa.

Miksi juuri naiset?

Siitä, mik­si nime­no­maan nai­set kär­si­vät masen­nuk­ses­ta aiem­paa enem­män, ei ole var­muut­ta. Tutkijat esit­tä­vät kak­si hypo­tee­sia, joi­den paik­kan­sa­pi­tä­vyyt­tä ei ole vie­lä var­mis­tet­tu: On ensin­nä­kin mah­dol­lis­ta, että nai­set altis­tu­vat masen­nus­ta aiheut­ta­vil­le teki­jöil­le elä­män­sä aika­na mie­hiä useam­min.

“Luulen, että kult­tuu­rim­me on nai­sia koh­taan mel­ko vaa­ti­va”, Korhonen sanoo. “Naisilla voi tie­tys­sä elä­män­vai­hees­sa olla oman uran­sa lisäk­si veto­vas­tuu pien­ten las­ten, kodin ja iäk­käi­den van­hem­pien hoi­ta­mi­ses­ta.”

Toisen, sen­si­tii­vi­syy­teen liit­ty­vän hypo­tee­sin mukaan nai­set ovat kes­ki­mää­rin mie­hiä her­kem­piä rea­goi­maan masen­nuk­sen ris­ki­te­ki­jöi­hin, kuten eri elä­män­vai­hei­den ja krii­si­ti­lan­tei­den aiheut­ta­maan kuor­mi­tuk­seen.

“Miesten masen­nus voi jää­dä huo­maa­mat­ta jo masen­nus­po­ti­lai­den täyt­tä­mien itsear­vioin­ti­lo­mak­kei­den kysy­mys­te­na­set­te­lu­jen vuok­si”, Korhonen huo­maut­taa. “Masennus voi esi­mer­kik­si ilme­tä mie­hil­lä useam­min aggres­sii­vi­se­na käy­tök­se­nä ja päih­tei­den käyt­tö­nä, mut­ta nai­sil­la itkui­suu­te­na. Jos lomak­kees­sa kysy­tään, kuin­ka usein itket, tämä ei ole vält­tä­mät­tä mies­vas­taa­jal­le lain­kaan oleel­li­nen kysy­mys, eikä hänen masen­tu­nei­suu­ten­sa näin ollen tule riit­tä­väs­ti ilmi.”

Mikä altistaa masennukselle?

Yksi tut­ki­mus­hy­po­tee­seis­ta on, että masen­nuk­sel­le geneet­ti­ses­ti alt­tiit hen­ki­löt rea­goi­vat vas­toin­käy­mi­siin ja krii­si­ti­lan­tei­siin masen­tu­mal­la tilan­teis­sa, jois­sa muut rea­goi­si­vat toi­sel­la taval­la tai eivät ollen­kaan. Tätä hypo­tee­sia tut­ki­jat sel­vit­tä­vät kaks­osai­neis­ton avul­la. Aineisto koos­tuu tuhan­sis­ta suo­ma­lai­sis­ta kak­sos­pa­reis­ta, joi­den elä­mää on seu­rat­tu jopa 35 vuo­den ajan.

“Tutkimuksemme kan­nal­ta eri­tyi­sen kiin­nos­ta­via ovat kak­sos­pa­rit, jois­ta vain toi­nen kak­so­nen sai­ras­taa masen­nus­ta”, Piirtola ker­too. “Sellaisia pare­ja, eten­kään geneet­ti­ses­ti ident­ti­siä, ei ole pal­jon, mut­ta riit­tä­väs­ti tut­ki­muk­sen kan­nal­ta. Niiden avul­la voim­me sul­kea pois masen­nuk­seen vai­kut­ta­via geneet­ti­siä teki­jöi­tä, jol­loin havait­sem­me parem­min ympä­ris­tö­te­ki­jöi­den vai­ku­tuk­sen.”

Tutkijat sel­vit­tä­vät par­hail­laan muun muas­sa eri­lais­ten trau­maat­tis­ten elä­män­ta­pah­tu­mien itse­näis­tä yhteyt­tä masen­nuk­seen.

Siihen, onko luo­vil­la ihmi­sil­lä suu­rem­pi vaa­ra sai­ras­tua masen­nuk­seen, tut­ki­jat eivät pys­ty anta­maan var­maa vas­taus­ta.

“Ehkä herk­kyys, luo­vuus ja älyk­kyys altis­ta­vat masen­nuk­sel­le”, Korhonen poh­tii. “Näin voi­si aja­tel­la lukuis­ten tai­tei­li­jae­lä­mä­ker­to­jen perus­teel­la. Toisaalta tai­tei­li­jat puhu­vat mie­len­ter­vey­son­gel­mis­taan ken­ties avoi­mem­min kuin monet muut, jol­loin käsi­tys tai­tei­li­joi­den masen­nusalt­tiu­des­ta vah­vis­tuu.”

“Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi sai Seitsemästä vel­jek­ses­tä elin­ai­ka­naan murs­ka­kri­tiik­ke­jä, joi­hin Kivi rea­goi masen­tu­mal­la. Lapinlahden sai­raa­lan poti­las­asia­kir­joi­hin Kivelle kir­jat­tiin kol­me diag­noo­sia, jot­ka oli­vat ‘kir­jai­li­jan lou­kat­tu ylpeys’, ‘näi­ve­tys­tau­ti’ eli ali­ra­vit­se­mus sekä ‘juop­po­hul­luus’. Masennus ei ehkä kuu­lu­nut sen ajan diag­noo­sei­hin.”

Mikä suojaa masennukselta?

Tekijöitä, jot­ka suo­jaa­vat hen­ki­löä masen­nuk­sel­ta, kut­su­taan resi­liens­si­te­ki­jöik­si. Käytännössä ihmi­sel­lä voi olla geneet­ti­nen alt­tius masen­nuk­seen ja hän voi koh­da­ta pal­jon vas­toin­käy­mi­siä, mut­ta ei sil­ti sai­ras­tu masen­nuk­seen, mikä­li resi­liens­si on vah­va.

“Miksi yksi sodan koke­nut trau­ma­ti­soi­tuu ja toi­nen ei? Miksi toi­nen ident­ti­sis­tä kak­so­sis­ta masen­tuu, toi­nen ei? Resilienssitekijöitä ovat esi­mer­kik­si hyvä sosi­aa­li­nen tuki ja tur­val­li­nen lap­suus, jois­ta ihmi­nen saa hen­ki­siä voi­ma­va­ro­ja eri elä­män­vai­hei­siin. Myös mer­ki­tyk­sel­li­syy­den koke­mi­nen työs­sä tai muul­la elä­mä­na­lu­eel­la voi olla resi­liens­si­te­ki­jä.”

Tutkijoiden mukaan vas­toin­käy­mi­set ovat elä­mäs­sä myös tar­peel­li­sia, jot­ta niis­tä oppii sel­viy­ty­mään. Toisaalta, jot­ta vas­toin­käy­mi­sis­tä oppii sel­viy­ty­mään, tar­vi­taan resi­liens­siä.

Onko masennuksesta hyötyä?

Vaikka masen­nus voi olla vaka­va tila ja pahim­mil­laan kuo­le­maan joh­ta­va sai­raus, se voi jois­sa­kin tilan­teis­sa olla myös pelas­tus.

“Se pakot­taa ihmi­sen lepää­mään ja suo­jau­tu­maan uusil­ta rasi­tuk­sil­ta. Hoito on tie­tys­ti vaka­vis­sa tapauk­sis­sa tär­ke­ää, kos­ka vaka­van masen­nus­kau­den aika­na itse­tu­hoa­ja­tuk­set ovat ylei­siä. Monesti vaka­vas­ta masen­nuk­ses­ta toi­pu­neet ihmi­set ovat sano­neet, että sul­je­tul­le osas­tol­le jou­tu­mi­nen pelas­ti hei­dän hen­ken­sä”, Korhonen ker­too.

“Maailmanmeno on niin hur­jaa ja kuor­mit­ta­vaa, että voi­tai­siin myös kysyä, onko sitä seu­ra­tes­sa nor­maa­lia olla masen­tu­mat­ta.”